Makkarin makeover

Aluksi ajattelin, että tämä asia olisi toteutunut jo aikapäiviä sitten. Sittemmin kyynistyin, ja tuumasin että tähän menee varmasti vielä ikuisuus.

Mutta uskokaa tai älkää, meillä on makkarissa nyt Vaatekaapit.

Juu, ne vaatekaapit, joista reilu vuosi sitten muuttaessani kesäksi Tampereelle tohotin, että pakko saada hetinyt, enää en elä matkalaukusta. Niin. Kummasti sitä pärjää, vaikka matkalaukku kyllä muuttui aika sutjakkaa pimeäksi komeroksi.

Muutama viikko sitten tuskastelin ääneen, että tämä kämppä on ollut meillä jo 2,5 vuotta (!) eikä vieläkään tavarat ole löytäneet oikeille paikoilleen, etenkään makkarissa. No, Juuelin osalta ymmärrän, että prioriteetit eivät ehkä ole piensisustuksessa, mutta olenpa minäkin tässä asustanut jo yhteensä vuoden päivät... Lahden kämpän huone otti lopullisen muotonsa varmaan kuukauden sisällä.

Ongelmakohdat makuuhuoneessa muodostivat juurikin se vaatekaapin loistaminen poissaolollaan, sekä übertylsä tietokonepöytä, joka keräsi lähinnä pölyä ja rojua puoleensa. Varsinkin tämä tietokonenurkkaus tuppasi ahdistamaan.

Alkuperäiseen haaveeseen kuului Ikean Pax-vaatekaappijärjestelmä liukuovilla, koko seinän levyinen ja korkuinen vaatejärjestelmäunelma. Budjetiksi tähän oli kaavailtu 1500€, ja prosessi vaatisi myös pientä säätöä pistorasioiden ja valokatkaisimien osalta. Tässäpä kiteytettynä syyt, miksi vaatekaapin ostaminen venyi vuosilla.

Satuin kuitenkin törmäämään Kodin1:sen sivuilla vaatekaappiin, joka oli plussatarjouksessa ~169€, kaksi kappaletta siis rapiat 300€. Nämä olivat rutkasti kapeampia ja matalampia mitä olimme suunnitelleet, mutta päätettiin, että nyt kun kerran halvalla lähtee, niin laitetaan, piru vie. Eikä tarvitse ruveta räpeltämään valokatkaisijan kanssakaan.
Taisi olla jopa samalla reissulla, kun Juueli ehdotti, että joskos hankittaisiin nyt se Ikean sängynrunko+pääty-yhdistelmä, mitä oltiin katseltu aiemmin, kun säästettiin tässä vaatekaappiostoksessa aika paljon (hämmentävää kyllä, se on aika usein Juueli, jolta tulee ehdotus lähteä Ikeaan).

No, näin teimme. Kun kaikki paketit oltiin saatu kannettua kotiin, ehdotin vähän ex-temporena, että jos maalattaisiin makkarin seinät. Vaikka harmaalla? Siinä sitten katseltiin vähän Pinterestiä ja Kodin Terraa. Loppupeleissä päädyttiin ostamaan törppö Akaatti-sävyistä maalia.

Pari viikkoa elettiin retkielämää sohvalla, kun makkari oli kaaoksen partaalla revittyine seinineen ja puoliksi kasattuine huonekaluineen.

Nyt on vihdoin ja viimein kaikki paikallaan, ja vaatteet siirrettynä komerosta kaappiin, lattiat jynssätty ynnä muuta ynnä muuta! Ollaan useampaan otteeseen päivitelty, kuinka hyvä maalivalinta oli, ja kuinka hyvältä makkari nyt näyttää.

Onhan siinä vielä hienosäätöä, mutta pääpiirteittäin tämä kämppä rupeaa olemaan vihdoin ja viimein kuosissa.

Parhaimmillaan. Perällä vielä nähtävissä tuo ahdistusta aiheuttanut tietokonenurkkaus. Tuolta se on näyttänyt viimeiset 2,5 vuotta...

Valmista tuli! Ja hyvä tuli.

Ja kyllä, vaatekaapin sisältökin on saanut osansa muutosten tuulista. Muutamien vaatekappaleiden voimin, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ai että kuinka paljon pieni pintaremontti tekeekään. Nyt pitäisi vaan päättää muuta sävymaailmaa. Eli siis, mennäkö helpoimman kautta ja jatkaa Lahdesta tuttua turkoosia värimaailmaa, vai mennäkö enemmän punaiseen päin? Pikku tilpehööriä, Iittalan lohenpunainen Kastehelmi-tuikku ja Askosta ostetut kukanmalliset kynttilät kuiskivat mahdollisuutta toiseen suuntaan. LIsäksi inspiraatiokuvat Pinterestissä harmaa-vaaleanpunaisesta sisustuksesta ovat jokseenkin vietteleviä. Kyllä, olen päässyt yli vaaleanpunaisen/pinkin kammosta aivan täysin. Useampi vuosi siihen meni, mutta tässä sitä ollaan.
Pentikin uuden syysmalliston Salonki-kuosi koristetyynynpäällisissä enemmän tai vähemmän punaiseen kääntyvänä ihastutti tässä kauppoja kierrellessä, mutta myös tummansininen oli aika houkutteleva. Mitä sanotte, kylmään vai lämpimään päin?


Ostoslista on nyt vaatekaapilla ja sängynrungolla keveämpi, enää listalta löytyy

• uusi sohvapöytä
• uusi tv-taso
• sauna (mahtaakohan tämä unelma nähdä koskaan päivänvaloa...)
• lomamatka (mitä useampi, sen parempi)
• uudet silmälasit molemmille
• kaksi mäyräkoiraa, nimet on jo valmiina, koirat enää puuttuu
• vielä vähän vaatteita
• PS4 Juuelille
• uudet puhelimet molemmille
• mattoa, verhoa, tyynyjä jne jne...
• etc etc etc etc.

Oikeasti tämä lista on loputon suo. MUTTA, nyt vähän vähemmän loputon... Jos haluatte tilinumeroni rahalahjoituksia varten tai osoitteen mäyräkoirien tuontia varten niin ei muutako viestiä meikälle.

Onneks en lörpötelly taaskaan liikoja. Mikä oppari? Pitäiskö se alottaa vai? Juu kyllä mää meinasin ajallani valmistua...

Mitä kuuluu

Kesäsää oli mitä mainioin, kun ajattelee että kuinka monta tuntia kesästä meni neljän seinän sisällä työskentelyyn. Ei harmittanut olla välillä 12 tuntia päivässä, välillä 6 päivää viikossa sorvin ääressä kun ulkonakin oli synkkää ja max 15 astetta lämmintä.
Tilasin töitä kesälle, ja töitä sainkin tehdä. Joustavuus ja reippaus työajoissa myös palkittiin, ja jatkan toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella (!) elokuun jälkeenkin. Minimaalisella tuntilupauksella toki, mutta syksyn oppariprojektia ajatellen ei niitä tunteja älyttömästi tarvitakaan. Vuokratyöfirmojen kautta työskentely näyttäisi meidän taloudessa olevan tätä nykyä menneisyyttä - ehkä tässä ei tarvitsekaan hermoilla opiskelun jälkeisestä tilanteesta?

Pikkuhiljaa alkaakin olla otollinen aika alkaa hermoilemaan tästä syksystä ja opparin työstämisestä. En tiedä vielä, tuleeko itse opparin työstäminen olemaan ongelma (onni on kiinnostava aihe), mutta tiedän, että minun on hankala kieltäytyä työvuoroista, kun niitä tarjotaan. Pitäisi siis löytää hyvä svengi työn, opiskelun ja vapaa-ajan välille. Toivotaan parasta.

Juhannustuliaisia

Moro vaan, tässä sitä on oltu nyt ruhtinaalliset viisi päivää lomalla ja juhannusken vietossa Keski-Pohjanmaalla! Kesä on tuonut tullessaan ihan riittävästi töitä ainakin tähän mennessä, mutta voi että olen kiitollinen siitä, että tämän vuoden kesätyöt eivät ole niin ailahtelevaisia säätilan mukaan... Ei paljoa henkseleitä paukuteltaisi jos palkkaa tulisi vain hellepäiviltä, niitähän kun tiettävästi ei ole yhtäkään ollut.

Tämän lukuvuoden viimeinen koulujuttu pitäisi vielä saada purkkiin, ja törkätä opparikysely tulille syksyä varten, niin saisi taas keskittyä kunnolla kesätöihin ja mahdollisiin vapaapäiviin.

Otettiin anoppilasta vähän tuliaisia mukaan kotiin tuoksumaan. Oon ollu aivan fiiliksissä syreeneistä ja kaikesta kukkivasta ja tuoksuvasta viimeaikoina.

Kohta pitää taas lähteä tahkomaan rahaa. Tervetullutta hommaa, kun rahareikiä löytyy mihin tahansa päänsä kääntää :D

Seminaturellina

Inspiroidun pari viikkoa sitten Stellan ajatuksista kauneudesta (klik).

Hoksasin samaistuvani ja huomasin, että olen itsekin etenkin viime vuosien saatossa ollut ainakin oman elämäni luonnollisen ulkonäön puolestapuhuja. Siinä missä useat naiset viilettävät menemään värjätyissä hiustenpidennyksissä, irtoripsissä ja tekokynsissä päivästä toiseen, minä olen liihotellut värjäämättömässä lirpaketukassani ja hennoissa ripsissäni eteenpäin vuosien ajan.

Paljon asiaan on varmasti vaikuttanut se, että allergisoiduin hiusväreille 16-vuotiaana (ystävällinen kehotus: ei kannata ikinä ottaa mustia hennatatuointeja). Tällöin teininä oli ehkä maailman kamalinta, etten voisi värjätä hiuksiani. Vannoin ajavani pääni kaljuksi, ellei mitään sopivia hiusvärejä löydy. No, siinä sitten parin pinkin vahingon jälkeen päädyin blondaamaan hiuksiani aina 19-vuotiaaksi asti. Viimeisimmät vaaleat raidat otin Australiassa tammikuussa 2011.

Sen jälkeen oma väri on saanut kasvaa. On oikeastaan ollut aika helpotus, etten voi värjätä hiuksiani, sillä olin alunperinkin TODELLA laiska värjäämään niitä, ja juurikasvu olikin usein rikollisen karmean näköinen. Tämä värjäämätön hius on loppujen lopuksi kauniimpaa, terveempää ja tulee rutkasti halvemmaksi, kuin värjääminen. Raitoja tosin voisin hiuksiini värjäillä vielä joskus, jos kaipaan vaihtelua nykyiseen.

Myös hiustenpidennyksiä, ripsienpidennyksiä ja teko/geelikynsiä olen vierastanut niiden vaativan hoitamisen, "epäaitouden" sekä myöskin hintansa vuoksi, vaikka mitään edellämainituista en ottaisikaan, olisi se kuinka edullista tahansa; tuntisin varmaan itseni todella feikiksi, jos laitattaisin itseeni ylimääräisiä härpäkkeitä näyttääkseni jotenkin nätimmältä.  

En ole ikinä meikannutkaan mitenkään älyttömästi (osittain ehkä siksi, että olen toivoton luomivärien kanssa...). Toki minulla on lähes aina johonkin mennessä vähintään pohjameikki ja ripsiväri naamassa, mutta ehkä joku päivä pystyn vierottamaan itseni ja kulkemaan päivän kaupungilla huolettomana ilman meikkiä. Vielä en sitä kovin mielelläni tekisi. On kuitenkin ollut aika hauskaa huomata, että olen saanut Juuelilta enemmän kehuvia kommentteja ulkonäöstäni juuri silloin, kun olen rähjäisimmilläni, kuin normaalissa tai normaalia panostetummassa ehostuksessa :)

Myös alusvaateosastoilla on päässäni tapahtunut jonkinlainen muutos. Ennen täyte oli tervetullutta, pari vuotta sitten asialla ei juurikaan ollut väliä, ja nyt taas olen jopa ärtynyt siihen. Tämä siksi, kun huomasin, että hyvin useissa rintsikoissa C-koosta ylöspäin ei ole ylimääräistä täytettä, mutta pienempiin kokoihin sitä on tungettu, vaikka kyse on samasta mallista. Miksi, oi MIKSI? Enkö saa olla tyytyväinen pienempään kokooni, kun aletaan väkisin tunkemaan liiveihin lisää täytettä?? Tämän huomattuani olen huomannut ajattelevani, että en perkele varmasti osta mitään missä on push upit. :D

En toki ole varustettu maailman rautaisimmalla itsetunnolla tai säkenöivällä ulkonäöllä, joka ei tarvitse mitään lisäksi, enkä väheksy niitä ihmisiä, jotka ovat päättäneet "tuunata" itseään esimerkiksi värjätyillä hiuksilla tms. Koen vain, että kuka tahansa on lähes poikkeuksetta aidomman ja kauniimman näköinen ilman rajua pakkelikerrosta, pumpattuja tissejä ja tuunakkeita hiuksissa/ripsissä/kynsissä/missä tahansa. Ja loppujen lopuksi on aika puhdistavaa ja hienoa, kun pystyy olemaan ja näyttäytymään sellaisena kuin oikeasti on. 

Toki heikkoja hetkiä on roppakaupalla. Hiukset on lättänät ja usein tuntuu, että näytän harmaalta tai tätimäiseltä hiuksissani, maha pömpöttää, naama kiiltää ja ties mitä. Viime aikoina hiuksia on lähtenyt enemmän kuin laki sallii, eivätkä kynnetkään ole olleet niin vahvat ja hyväkuntoiset, kuin yleensä. Tiedän, että olen yksipuolisella ruokavaliolla tehnyt hallaa keholleni viime vuosina, mutta toivotaan, että tilanne kääntyy pikkuhiljaa parempaan päin. Vedän juuri biotiinikuuria naamariin, jospa se toisi helpotusta hiusasioissa.
Vielä kun saisi draivin päälle liikunnassa ja muistaisi syödä monipuolisesti, voisi olla, että kuten Stellankin kohdalla, ne heikot hetket vähenisivät. Sitä odotellessa niiskutan täällä kevätfllunssaisena tai allergiaoireisena, en oikein iedä mitä tässä nyt on meneillään.

Diipadaapa, tulipahan oksennettua tekstiä.
Kiteytettynä, oon aika varma, että me kaikki kelvataan just tällasina, seminaturelleina.

Ps, haluan näyttää tältä vanhana (klik) 

Tampereella tapahtuu ja harkka vaihtuu kesätöiksi

Aika uskomatonta, että nyt ollaan jo toukokuun puolivälissä, eikö? Minusta ainakin on aika absurdia. Harjoitteluakin on jäljellä enää viikko! Mihin nämä päivät oikein katoaa... Mutta eikai siinä, päiväni ruokapalkalla ovat pian luetut ja saan onneksi jatkaa kesätöikseni samoja hommia, jei!
Ehkäpä tämä kesä olisi vähän stressittömämpi edelliseen verrattuna, kun työt eivät ole enää niin säästä riippuvia, ja jalka on useamman kuin yhden oven välissä. Stressittömällä en suinkaan tarkoita rentoa - minulla on aika fiilis että tänä kesänä tahkotaan niin paljon töistä rahaa irti kuin vaan mahdollista :D Jos ensi kesänä sitten olisi varaa vetää lonkkaa jonkun aikaa...

Tampere on kyllä aika kiva, täällä tapahtuu yhtä ja toista. Nyt olisi meneillään #RakasTampere - tapahtuma, jossa tuodaan keskustan tarjontaa esille. Mukana on useita liikkeitä, putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Klubilla järjestettiin hiljattain designtori, muotikirppis on tuloillaan, ja lisäksi koko vuoden voimassa oleva Tampere Tunnetuksi - passi sisältää lukuisia tarjouksia keskustan palveluista. Passi on hävyttömän halpa - 5€ joka on lunastanut itsensä monikertaisesti takaisin, enkä ole käyttänyt hyväkseni kuin paria etua. Jos asut Tampereella tai tulet visiitille, kannattaa investoida!

Vielä kun olisi enemmän sitä massia, että voisin hyödyntää paremmin näitä tapahtumia ja tarjouksia...

Pari uutuutta

Olen saattanut mainita, että kotimme on vielä melkoisen keskeneräinen ja hankintojen lista on pitkä kuin nälkävuosi, koskien sekä sisustusta, perustarvikkeita sekä vaatteita. Juueli sai synttärilahjaksi pientä lisäystä vaatekaappiin, ja tupsahtipa postiluukusta synttäreiden kunniaksi 30% alennuskuponki Kodin1:seenkin. Pienen surffailun jälkeen suunnitelmat olivat selkeät, ja lähdimme lamppuostoksille makkarin valaistus mielessä.

Mainitsin aikaisemmassa lamppupostauksessa, että makkarin tapauksessa katossa pitäisi olla plafondivalaisin, eli sellainen, joka ei roiku. Sanoin myös, etten ole juuri löytänyt omaa silmääni miellyttäviä plafondeja, mutta hieman narrasin; tätä kyseistä Lamp Gustafin Freja - lamppua olin katsellut Kodin1:sen verkkosivuilta jo aiemmin sillä silmällä. Nyt sitten käytiin lunastamassa kyseinen lamppu, ja rohkenen sanoa, että oli aivan hyvä valinta - eikä kukkarokaan keventynyt paljoa!
Tai, ei olisi keventynyt paljoa, jos olisi tyydytty pelkästään siihen lamppuun....

Eteispöytä on siskon vanha ja lähti mukaan Eskolasta viimevisiitillä. Ei välttämättä lopullinen valinta tähän, mutta kooltaan juuri sitä mitä on ollut mielessä. Ostettiin myös säilytyslaatikoita hattuhyllylle kaaosta hallitsemaan, mutta kahden hyväksihavaitun testerin jälkeen menin ostamaan kolmanneksi isomman koon... Eikä pienempää ollut enää jäljellä tämän havaittuani. %&@!

Mattojen uusinta on myöskin ollut harkinnan alla (ärsyttää ja ihmetyttää, miten älyttömän typeriä valintoja sitä on menty tekemään tämän kämpän alkumetreillä...), ja itse olin pohdiskellut mustavalkoista mattoa eteisen lattialle. Meninkin sitten matto-osastolle katselemaan, ja vastaan tulikin hieman toisenlainen kaunotar.

Tämä kapea Mayfair-matto miellytti silmää, ja hintakin oli ainoastaan 35€! Onneksi miellytti myös Juuelin silmää, ja niin lähdettiin kaupasta maton ja lampun kanssa. Hassua kyllä, että muutama vuosi takaperin minua ei yhtään innostanut tämmöinen persialaismattotyyli, mutta niin se mieli vaan muuttuu ajan myötä...

Selvittiin reissusta alle satasella, ja nyt meillä on makkarissa huomattavasti parempi valaistus ja eteisein matto hymyilyttää. Vielä on paljon hankinnan alla, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Harkkari-Jonna

Mitäs minä sanoinkaan siitä takatalvesta aikaisemmin...? Pitihän se arvata, että sitä räntää vielä tulee. Onneksi nyt ollaan taas otettu askel parempaan suuntaan.

Meikäläisen harjoittelu on vihdoin alkanut, ja pari viikkoa onkin vierähtänyt hotellin vastaanotossa pönöttäen. Saa nähdä, mitä tulevan pitää.
Haasteita tuottaa harkkavuorojen ja työvuorojen yhteensovittaminen - rahahanat olisi kiva pitää avoimina, ei tuo opintoraha paljoa lämmitä. Ja siinä missä muut vetivät joko lonkkaa tai tuplapalkkaa pääsiäisenä, minä olin töissä ruokapalkalla. Whoop whoop... :D

Mutta riittää länkytys, jaan kivimpia juttuja reilun viikon sisään:

• Käytiin Juuelin kanssa katsomassa pupuja Tallipihassa. Angorakanit Maija ja Malviina oli hirmupörröisiä, ja ne esiintyivät yleisölle muutamana päivänä ennen kampaajalla käyntiään.
  (Minä itse olin innokkaampi puputytöistä kuin lapset, jotka olivat tulleet pupuja katsomaan)
• Samaiselta Tallipihalta löytyvästä suklaapuodista tarttui törrrkeän hyviä vadelmasuklaatryffeleitä mukaan. Namnam.
• Kun päästiin herkutteluaiheeseen, niin voin ylpeänä kuuluttaa maailmalle, että siirtyminen karkkipäiviin pitää edelleen kutinsa, pientä poikkeustaeli pääsiäistä lukuunottamatta. Pääsiäinen on vähän niinku joulu mitä suklaaseen tulee, eikö? Sallin siis tietoisesti itselleni useamman peräkkäisen karkkipäivän...
• Äiti ja iskä tuli extemporevisiitille Tampereelle
• Leivoin tosi hyviä amerikanmuffinsseja. Ja leivoin vastikaan myös ekan juustokakkuni ikinä! Vielä musta leipuri leivotaan, hehee... (Pitäähän sitä jollain se karkki korvata..)
• Suurin osa hiekotushiekasta on lakaistu pois, en ole joutunut useaan päivään tyhjentämään kenkiäni! Uskomatonta!
• Harjoittelun paras puoli: ilmaiset safkat. Oon viimeisen vuoden ajan syönyt todella huonosti, kun olen kitsastellut ja kärvistellyt. Ihanaa saada yksi ilmainen, kunnon ateria päivässä.
• The Intouchables - leffa oli hyvä. Ja juustosnacksit sen kera. (Miten tältä mun kerskumisesta karkkipäivässä pysymisestä lähtee vähän merkitys pikkuhiljaa...)
• Kohta alkaa uusin Suurin Pudottaja, jeeee neljäs kausi putkeen!! En ees katso tällä hetkellä mitään muuta tv:stä :D
• OStin Juuelilla synttärilahjaks uusia vaatteita (oli kasvanut ulos kaikista farkuistaan...) Vihdoin voi pukea muutakin kuin työhousut jalkaan, ai että oon iloinen :D Ainakin toisen meistä vaatekriisi helpottui hitusen!

Näillä mennään kesää kohti! Ja kappas, Suurin Pudottaja alkaa 4min päästä... Päivän paras hetki.