Hakusessa tasainen rusketus

Kristalle jo sydäntäni vuodatinki, kuinka musta löytyy varmaan 50 eri värisävyä. Perus bikinirajojen seurana on fliparirajat, varmaan kahdet sortsirajat, toppirajat ja perus epätasaisuudet. Lopputuloksena liukuvärjätty jonna. Ja kaikki muut jotka nään täälä on on täydellisesti ruskettunu niinku oisivat suihkurusketuksesta palanneet. Onko reilua? No ei ole. Pitää varmaan vaan ruskettua niiiiin sikana että kaikki rajat vaan häipyy aikanaan. Paitsi ne perus bikinirajat.
Vihaan rajoja.

Lauantaina (vai sunnuntiana? oon ihan sekasi päivistä. Sitähän se lomailu teettää) pääsin pitkästä aikaa surffilaudalle. Sain tuon rajuakin rajumman märkäpaidan (minkälie), olin rannan coolein ilmestys kiistatta. Surffaus on muuten vielä parempaa ilman wetsuittia, ja kun vesi on oikeasti lämmintä ja ilma myös. Niin lepposaa. Itse surffaushan olisi voinut mennä paremminkin, ottaen huomioon kokemuksen, mutta en vaan onnistu pääsemään niihin aaltoihin ilman apua :( ne oli kyllä aika pieniä aaltoja mutta silti.

Varasin jälleen lisäaikaa tästä hostellista, keskiviikolle. Saattaa olla että jään tänne vielä viikonlopun yli, riippuu tuleeko tänne sydneyvieraita. Ja suomijengin osa lähtee livistään surfers paradisesta (mikä on mahd. seuraava päämäärä) huomenna niin mun suunnitelmat on ihan levällään. Vaikka eihän niitä missään vaiheessa oo pahemmin ollukaan.

Tänään olin Nimbinissä, hippikylässä jossa pilveä ja sieniä ja mitä lie keksejä myydään/käytetään/tms huomattavasti enemmän kuin muualla, ja se on vielä yleisesti tiedettyä. Erään tarran mukaan Nimbin on Australian kannabispääkaupunki, mene ja tiedä sitte. Laillistahan se ei ole, mutta kukaan ei välitä. Kirkkaat sateenkaarivärit puski joka nurkasta (mukaanlukien bussissa jolla sinne mentiin), taloista, aidoista, mainoksista, penkeistä... Itse Nimbin tuli aika vikkelään koluttua läpi, kun kylä kattaa lähinnä yhden kadun.

Rastapääkuski näytteli Peace-käsimerkkiä satunnaisille busseille, rekoille ja bussipysäkillä olevalle lapsilaumalle, jotka intopinkeenä vastas samalla mitalla ohimenevälle, musiikin saattelemalle sateenkaaribussille

hämmentävän suoraa

Ensimmäinen museo missä kävin australiassa, ja ehdottomasti mielenkiintosempi ku monet muut

Have you?

Semmonen paikka se.
Muistin vasta tänään että mullahan on kakkoskukkarossa, joka on rinkan sivutaskun pohjalla ollu koko ajan, VB:n alkusäästöjä. Kokonaista kolmesataa dollaria! Lämmittää mieltä tämmöset rahalöydöt :)

Huomena rannalle. Sweetass. 
(pitäisköhän ruveta allekirjottaan kaikki postaukset kyseisellä fraasilla?)

Byron Baaay, sweetass

Wellwellwell, majoitus jatkuu Byronissa vähintäänki maanantaihin asti. Ruokailuvälineethän pitäis ostaa hintaan $5, mutta vielä on kustantamatta. Taas pääsen kokemaan näitä ruokailuvaikeuksia, kun ei millään vihtis ostaa kaikkia perustarvikkeita, kuten esmes öljyä kun saattaa olla lähössä jo kahden päivän  päästä. Turhauttavaa! Siispä olenkin syönyt noutoruokaa, fish & chipsejä ja subin ja paljon smoothieita. Viimepäivinä, Sydneystä lähtien jo tosiaan, oon viilettäny meneen erittäin vähäisellä ruualla. "small fish & chips" oli lähes silkkaa tuhlausta, kun jaksoin syödä ehkä ruhtinaallisen neljäsosan. Mutta ehkä tällä ja jumalattomalla talsinnalla mitä täälä on tullu tehtyä voisin kadottaa pari sydneykaloria. Tervettä, tottakai. Mietein myös ostavani haarukan rinkkaan mukaan kulkemaan, voisin säästää tulevaisuudessaki rahaa tai kokkaussäätöä sillä tempulla.

Byron Bay yllätti pienuudellaan. Keskusta onkin lähinnä katu plus toinen katu, kun Sydneyssä se oli kuten arvannettekin, aika paljon enemmän.  Mutta aurinko paisteleekin enemmän ja villiä pusikkoa rehottaa tuon tuostaki. Fiilis on myös tietty rennompi, chillailu yleinen harrastus, ja surffaus elämäntapa. Australia Daynäki (26.1) mentiin baareihin flip flopit aka thongsit jalassa baariin, ja hengaspa useampiki ilman paitaa tuoppi kädessä. Never in Sydney. 

main beach

Tallow beach. tänne pääseminenki oli hankalampaa, pitkin polkuja, mutta rannalla lisäksesi ehkä  15 muuta. ja rantaviivaahan riitti, jokaiselle oma 30metrin pätkä

Tämmöstä reittiä vaikka kuinka pitkään. piti kysyä matkan varrella muilta ihmisiltä että meneekö tää varmasti rannalle

konna samoilee

Mullehan ei tosiaan ne blue mountainsejen portaat riittäny, päätin talsia tämmöstä reittiä muutaman kilometrin

majakka oli pääkohde. 

En nähny delfiinejä :(

Näpsäkkää maisemaa riittää vaikka kuinka, ja kameraan tuli kuvia niin nopeaan tahtiin että. Sääli sinänsä että oon yksin liikkeellä, tulee tehtyä niin vähän asioita, tavallaan. Vaikka ihmiset on täälä mukavia ja muuta, mutta perusongelma, jo muodostaneet omat sosiaaliset ryhmänsä tai muut vastaavat joista olemme psykologian tunneilla puhuneet, soluttautuminen on vähän hankalaa ilman räiskyvää, tuntemattomien sekaan uskaltautuvaa luonnetta ja täydellistä englannintaitoa. Valtaosa ihmisistä joiden kanssa oon ollu tekemisissä puhuu äidinkielenään englantia. Ja kun ne keskenään hölisee omia juttujaan niin yritetäänpä pysyä perässä.

Mutta anyways. Lämpöisen lighthouse walking tourin jälkeen kun vihdoin ja viimein palasin hostellille, kysyy eräs jamppa mukaan campingille, autossa oli vielä yhdelle tilaa. Yamba, rannat, uiminen, hengailu ja vaahtokarkit kuulosti hyvältä niin aattelin että mikäpäs tuossa. Lähtöhän oli saman tien, parit tavarat vaan otin mukaan ja menoks

Matkallahan alkaa sataa.
CD pomppi
Lisäksi ajettiin ~50km liian pitkälle.
Perille päästyä oli viileähkö ilma, melkeen pimeää ja perillä odottavat sapuskat loppuneet.
Missasin jokivedessä leikkivän delfiinilauman.
Suututettiin aboriginaali (ihan syyttä suuttu, hermoraunio)
Jäi kuva ottamatta Yamban rannasta aamu 9 auringonpaisteessa, kun taivaanranta oli niin haaleanvaaleansininen ja auringonvalokin vielä jotenkin niin utuista, että koko ranta näytti olevan lähes valkoinen. Valkoista hiekkaa, valkeita vaahtopäitä ja valkoiset, utuiset pilviverhot horisontissa. Nättiä.

Jokatapauksessa nyt on nähty vähän outbackimpaa Australiaa, harrastettu campingia (auttakaa joku ja sanokaa sopiva suomenkielinen termi??) ja nähty niitä kuuluisia varoitusmerkkejä kenguruista ja koaloista. Ja kuvaahan en tietenkään itse niistä saanut.

Eli googlehan auttoi tässä. Mutta jokatapauksessa identtisen näin!

Molemmat matkat kuuneltiin dubsteppiä (musiikkilaji) niin ankarilla volyymeilla ja bassoilla että tunnuin ihan tursuavan musiikkia. Bassot jyrähteli selkärangan läpi aina rintalastaan ja napaan ja korvat täytty musiikista.

Klik random dubstepnäyte

Klik Australialaisten äänestämä v. 2010 paras biisi (top 100, #1)

Ja nyt. Mitä nyt? Tekee mieli mättöä. En tiiä missä on lähin mäkkäri, kuulemma kaukana. Olen tottunut mäkkärin olevan lähellä minua, enkä nyt voi saada mc chickeneitäni. Ontto olo.

Sweetass.

täydennystä

Vaikka Kristalla niin kauan kestiki saada ne pari hassua kuvaa tänne mukaanlukien viehko loppukevennys ainoastaan minusta, vielä on paljon näkemättä. Syntisemmistä ajoista. Kyllähän se tiedetään että Krista yrittää kiillottaa sädekehäänsä ja piilottaa sarvensa tuon tuosta...

Ei kelvannu Bondi Beach kirsulle

11 vaahtokarkkia meni. ois menny enemmänki mutta tukehtumisriski ois kasvanu :D

Kamera, mikä hieno keksintö

Näillä eväillä kirsu saatiin sängyillä roikkuun

Paras eläinpuisto tms sydneyssä sanoisin!

Meillä kaikilla on joskus näitä aamuja

TUSINOITTAIN wallabeja vaeltamasa pitin eläinpuistoa, oisin voinu vaikka laukkuun pistää yhen! sikasöpöjä

Rajut afrokanat

Party bus! liikeideaa

Aina se on mustelmilla seuraavana päivänä...

Mummokengät jäi Sydneyyn, rupesivat oleen tiensä päässä :( surku

Pakkaus ei menny nappiin, ku jumalaton hämähäkki tuli kuvioihin mukaan. Syke 400 ja pari ekaa kuvaa himpun verran tärähtäneitä :D

Pummi vai pummi?

Pummi. Oli hienoa viettää aikaa kanssasi kirsusein! (;

Maanantaina Tuli lähtö Byron Bayhin, 7pm. Lipunhan hankin siinä kolmen maissa, ei puhettakaan että olisin alottanukkaan pakkaamista siinä vaiheesa. Tai katsonut majoitusvaihtoehtoja tai karttoja tai osoitteita ynnä muuta. Yritin kyllä mutta oli niin tylsää nii jätin homman sikseen... 7am tiistaina saavuin sitte tänne ja yhden hostellin mainostelijalta sain kyydin kyseiseen paikkaan, Cape Backpacker Lodge. Lisää postausta Byrtsistä seuraa myöhemmin, tämä riittää tältä erää.

Mutta anyways, huisi oli vika viikko Sydneyssä, seuraavan kerran sieläpäin sitten toukokuun lopuilla!

Pa, kommentointi ei ole suinkaan kiellettyä. Kristaki vallan pettyi kun ei saanutkaan valtaisaa kommenttivyörymää.

Nijoo, ja varautukaa sielä kinosten keskellä näpsäköihin biitsikuviin (;

SYDNEYKUVIA..!

Sortsit että kesti, mutta kai saan ymmärrystä kun vaihdoin maata täsä välisä, on ollut vähä tekemistä ja ekana päivänä ei saatu nettiyhteyttä mun koneelle (seuraavana asennettiin langaton) ja sitteki kun se yhteys oli niin jossakin päin tökki.

Mutta nyt... Voilà!





Turisti.




Maisemat olivat silmiähiveleviä...




Silmiä hiveli myös suomineitojen herkkä kauneus.




Jos joku on joskus miettinyt: Sydneyn oopperatalo maistuu suolaiselle ja aika likaiselle. ettäs tiedätte.




Tällä tempulla kiinnitettiin paikan vartijan huomio...




Täällä asuin viikon ajan. Luksusta verrattuna Konnan kämppään...





Välillä pisti väsyttään.



Nite Nite Nite

Gooni oli salakavalaa, todella salakavalaa. En suosittele juomaan ilman säännöstelyä. MUTTA aamulla hän oli ystäväni, heräsin virkeänä puol kaheksan aikoihin ja siirryin vikkelästi piristävän kävelymatkan päähän omaan kämppääni. Että semmonen ilta...

Seuraavana päivänä lähettiin sitte pikku sightseeingille jossa käytiin läpi perus oopperataloharbourbridge-kamat. Kuvia tuli paljon, erittäin hienoja kaikinpuolin tyylikkäitä ja laadukkaita, mutta nyt kun täsä kirjottelen huomaankin että jätin kameran mulle ku käytiin siellä suihkusa Bondin jälkee ja nyt ollaan Jonnalla keittämässä pastaa. Että ne kuvat tulee jälkijunasa seuraavassa postauksessa... Ja mikä vielä pahempaa: yritettiin katella kameran laturia sekä multa että Jonnalta ja tultiin sellaiseen masentavaan lopputulokseen että tämä elintärkeä piuha on mahdollisesti kylmässä, kaukaisessa Suomenmaassa. En oo ihan kokonaan vielä heittänyt toivoa mutta pahalta näyttää... Ikävää.

Jonnahan asui siis King's Crossilla useamman kuukauden, kadulla joka Kristan viattomin silmin näytti erittäin turmiolliselta. Selittää Konnan orastavan alkoholismin. Kyseinen katu on myös täpösen täynnä strippiklubeja, on siis ihan ymmärrettävää että konnan kulkiessa päivittäin dreamgirlsien ja love machineiden ohi hänen vaikutuksille alttiissa mielessään heräsi mielenkiinto kyseisiä loukkoja kohtaan. JA VIIMEIN unelma kävi toteen viime yönä (aamuna)! Aamuyöllähän La Citan sulkeuduttua havaitsimme, että kaikki baarit ovat menneet kiinni eli mistään ei saa juotavaa. Onneksi Jonna hoksasi ajatella, että saastaiset strippiklubit on varmaan auki aamuun asti, eli otettiin siis taksi King's Crossille ja sieltä vastahakoista Shoobieta kiskoen ensimmäiseen paikkaan. Tämähän oli siis kirjaimellisesti oikein kunnon räkäinen luola, valaistus oli heikohkoa ja strippariraukka joutui selittelemään yleisölle pätkivää musiikkia. Seuraava kohde oli astetta laadukkaampi, vaikka vain yksi strippareista osasikin oikeasti kiipeillä tangolla, muut lähinnä hinkkasivat itseään tankoaan vasten ja haukottelivat pitkästyneinä. Yhteenvetona voidaan todeta, että koko touhu oli paljon, paljon laimempaa ja kesympää kuin mitä oltiin kuviteltu. Ai, ja siellä ensimmäisessä luolassa oli myös pahimman makuista kaljaa ikinä, hyi.

Strippariluolaan johtava ilta alkoi siis joittenkin Jonnan työkavereiden jäähyväispippaloilla ravintolassa nimeltä Pancakes On The Rocks. Porukka oli tosi mukavan oloista ja kaikilla oli hauskaa, vähän liiankin, minkä seurauksena Jonna ja Shoobie jatkoivat matkaa naama, vaatteet ja hiukset suklaakermavaahtopannareissa ja sipulissa. En tiedä mistä ruokasota syttyi eikä se kestänyt kauan mutta oli raju. Vierustoverit pakenivat ja muut ravintolan asiakkaat seurasivat kiinnostuneina tilannetta ja tarjoilijat tulivat paperiliinojen kanssa hätiin (voi tarjoilijoita, sitä pannukakkua valui ikkunasta ja oli sohvassa jne.). 

Interesting ilta siis kaikenkaikkiaan. Mihin sisältyy kohokohtina Jonna juoksemassa ylöspäin tulevia liukuportaita alas juna-asemalle (suorituksen jälkeisistä hurrauksista vastasi aasialaisista koostuva porukka) mikä oli kuulemma ensimmäinen kerta laatuaan ja Krista kiipeämässä lyhtypylvääseen laittaakseen jonkin magneetin mahdollisimman korkealle. Saldona siis nitkahtanut koipi, hurmaava verimustelma hauiksessa ja perinteisiä mysteeriruhjeita.

Nyt tässä suuntaillaan kohta johonkin, ei mitään käsitystä minne mutta Shoobie on järkännyt jotain mihin sisältyy Finlandia-vodkapullo, Jonnan palkinto siitä että imppasi siellä pannaripaikassa kasan pippuria suoraan nenään. Eikä muuten aivastanut. 

smell u later, t: grrsta

Karhuperheen turistimatkailua

Nyt sain siis ilmaiskameran kuvat omalle läppärilleni (alan muuten kiintyä tähän pienokaiseen..). Siispä postaus karhuperheen lomapäivistä sillä välin kun odottelen Kristakuomaa saapuvaksi uudesta mukaparemmastaasuinpaikastaan jossa ihmiset jopa puhuu ja vielä englantia. Oon satavarma että se kaipaa mun kaunista kainalokuoppaa johon nukahtaa illalla. Tai hurmaavaa naamani jonka vierestä herätä. Mutta anyways.

Näköalaa Sydney Towerista, $25 arvosia näkymiä, jusdet.

Mikä reuhka, mikä reisi!

Sika, jonka kärsän hieromisesta saa onnea.

peruskauraa

Kyl turistit tykkää

Luontoretkellä. nojoo, Taronga Zoo.

Mirazozo, joku maanmainio valokumipallo

Herkkumaissia, rasvalla siveltynä kera suolan ja pippurin, jamjam!

STRONG WALKERS ONLY

Ja siellä mentiin!!

Nyt on karhuvanhemmat saatettu junaan.
Ja tänään tutustutamme Kristan gooniin. Toivottakaa onnea. ;)