Auckland

Uusi-Seelanti otti Konnan vastaan sateella. Keskiyön jälkeen värjöttelin sateessa talon ulkopuolella kun ei oltu ottamasa vastaan, tänks Krista! Ois tietysti voinu hommata puhelimeen credittiä niin ois ollu vähä helpompaa.. Sadetta luvattiin koko viikoks, mutta oon nähnyt myös sinisestä taivaasta pienen välähdyksen. Mutta taivashan näyttää aikalailla samalta kaikkialla, etten ehkä menetä niin paljo? (tähän väliin pakko mainita että Stanthorpessa oli aivan mieletön tähtitaivas, taivaanrantaan asti niitä oli ihan miljoonasti ja oikeen semmonen tähtisumu näky kans) Krista ei vaan  osaa näyttää mulle kaupunkia, ei tuu turistiopasta siitä tytöstä. Lisäksi kyseinen leidi hankki just itelleen hurmaavan kuuloisen räkäykän ja nuhan. (Jonna suihkusa ja kone mulla: ANTEEKSI VAIN mutta sairaus on täysin tahatonta JA väistymässä, yhdistelmä sade ja autottomuus eivät edistä oppauttani JA TOISIN KUIN SYDNEYSSÄ Konna saa ilmaisen majoituksen luonani <3:llä Kirsu)

Mutta asiaan kuuluvasti ollaan tutustuttu parhaimpiin baareihin (jossa soitetaan hyvää musiikkia, tai ainakin yleensä) kahvilaan, muihin au paireihin, Burger Kingeihin (Australiassa Burger Kingit on Hungry Jack'sejä, logo näyttää nyt kummalta ku on tottunu nälkäseen jaskaan) ja Sylvia Parkiin, eli kauppoihin. Yllättävän paljo eri kauppoja kuin ausseisa vaikka ihan naapurissa ollaan! Jotain pientä tarttu mukaanki, vaikka oltiinki liikkeellä harmillisen myöhään kun kärsittiin dagen efteristä iltaan asti (siihen asti kun toisen illan ensimmäinen kumottiin..)

oksentaako ennen vai jälkeen sushin..?

laskettu aika lähestyy!

Perjantai-iltana lähdetään sitte vaeltamaan mount Ruapehulle, jossa on mahdollisesti talviolosuhteet, toivottavasti Australiaan tottunut nahkani kestää sen. Vapun kunniaksi pitänee vaeltaa vappuhattu päässä ja skumppapullo repussa. Ja sunnutaina entistä vahvempina takaisin.

Wicked travelling

Alotettiin tänään suunnittelemaan Hannan kans meijän loppureissua. Aluks kateltiin esitteitä kaikista jutuista mitä aijotaan tehä, mutta siitä ei oikeen meinannu tulla mitään. Sitte kuultiin että backpacker-matkatoimistot on sittenki auki pääsiäissunnuntaista huolimatta ja sittehän rupes kuulkaa lyyti kirijottaan! Voin kertoa että on niin kermanen pakettimatka ettei mitään rajaa. Ollaan aivan intopinkeenä molemmat. Koko touhusta maksoin $1057 ja Hanna $843, se lopettaa leikin kesken vähä aikasemmin ja lentää Cairnsista takas Brisbaneen ja sieltä Suomeen 22 päivä, mun lento lähtee Sydneystä 26 päivä, mihin on muuten enää kuukausi ja pari hassua päivää. Jos vähän aikaa sitte olin innoissani kotiinpaluusta, niin nyt oon innoissani tästä loppumatkasta (toki myös kotiinpaluusta, mutta asiat järjestykseen)

Huomenna lähtee lento Uuteen-Seelantiin, Aucklandiin Kristan luo. Krista odottelee sielä pääsiäismunien ja kakkujen (ja varmaan myös alkoholin) kanssa. Tarkemmin en osaa sanoa mitä sielä tapahtuu, kaupunkikiertelyä, kevyttä pailausta ja vuorella vaeltamista ainaki. Siitä lisää sitte myöhemmin.

Ausseihin palaan 2 päivä, ja lähetään Hannan kans liikkeelle seuraavana päivänä, mahdollisesti yövytään Noosassa (Byron Bayn kaltaisessa surftownissa kuulemma) ja sieltä Hervey Baylle josta helppo kulku Fraser Islandille. Fraser Island on joka backpackerin kohde, maailman suurin hiekkasaari jota varmaan paratiisisaareksiki voi kutsua. (ei kuulosta hullummalta eihän?) Sielä ollaan camping-hengessä pari päivää. Fraserin jälkeen suuntana Airlie Beach, ja Whitsunday islands sailing tour. Mennään seilaamaan paatilla, otetaan kannella aurinkoa, snorklataan ja scuba divetaan. Meals included. Kermaa. Purjehtimisen jälkeen Cairnsia kohti, välillä mahdollisesti pysähdytään Magnetic Islandilla. Cairnsisa on vielä Coral reef cruise, jossa ilmanen scuba dive. Sitte rupeaaki olla Hannan aika liihottaa Brisbaneen.
Minä kuitenki lennän Melbourneen, yhden päivän Great Ocean road trip, joku pingviinisaari ja sieltä 24 päivä Sydneyyn, ja kotia kohti. Miltä kuulostaa?

Sweetass!

FINNISHED

(otsikossa ei ole kirjoitusvirhetta, vain yleinen vitsi siitä kuinka olen suomalainen, finnish --> finnished)

Omenanpoiminta siis loppui vihdoin ja viimein! 7 viikkoa sitä piti kestää, vaikka Brisbanessa ollesa kuulin että yhdessä päivässäkin on tarpeeks kestämistä. Harva meistä on rautaa, kuten minä ja muut Rizzatolaiset. Itse pääsin melko vähillä vammoilla, pari harmitonta mustelmaa ja kädet naarmuilla, sormet jäykkinä ja selkä paskana. Paljo pahempaaki näky.

Tuli muuten huomattua että kyllä se oma murre on vaan kaunista kuunneltavaa. Kolme ekaa viikkoa mökkelissä oli kolme muuta suomalaista tyttöä mutta viimeset 4 viikkoa pidin suomalaisten lippua korkealla ypöyksin.
Makaronilaatikkoaki kokkasin ku ammattilainen kolmelletoista hengelle. Meillä oli kansainvälinen keittiö, jokaisesta maasta ruokaa, toisena päivänä saksalaista, toisena ranskalaista, irlantilaista, englantilaista, brazilialaista... Söin Stanthorpessa varmaan parhaiten koko Australian aikana! Mitä nyt tosiaan pidin myös mässääjän mainetta korkealla raahamalla armottomat suklaamäärät kaupasta... Mutta tosiaan, oli pieniä paineita kokata kolmelletoista henkilölle ku oon pienen elämäni (pienimmän koko cottagesta) kokannu varmaan sormilla ja varpailla laskettavaa kertaa, ja maksimissaan kahdelle. Mutta kaikkien epäilyksistä huolimatta slonderi onnistui parhaiten kaikista tähänastisista (3) yrityksistä, joku jopa santsas.

Viimeisenä päivänä söin omenan! Pink Ladyn. Ensimmäinen omena varmaan kymmeneen vuoteen. Ja oli kuulkaa aivan törkeän hyvää. Sääli etten alottanu niitten mutustelua aiemmin, ku kerran juuri minkäänlaisia oireita ei tullu... Nyt jos haluan omenaa mun pitää maksaa siitä. yh.

Mutta nyt oon jälleen Brisbanessa. Tuntu ihan ku isin ulkomaille tullu kylmästä Stanthorpesta, olin jo ihan huolissani että koko Australiassa on jo yhtä syksy ku sielä mutta vielä mitä, täälähän on lämmin! En sitte tiiä kuika kauan... Tällä kertaa majailen pari päivää City Backpackersissa missä Hanna on töissä. Aika toisenlainen ku räkäinen Cloud 9... Varmaa bailabailaa näin pääsiäisperjantaina Hannan kans, huomena ostamaan isoa käsimatkatavaralaukkua lentsikkaan ja farkkuja ja takkia Uutta-Seelantia varten. Lento lähtee maanantai iltana, huuuu huisia. Pääsen näkeen seelantisoituneen Kirsun jälleen.

Seelannissa viettelen viikon ja tuun sitte takas Brisbaneen mistä lähetään Hannan kans reissuun. Mahtiplanit on vielä tekemättä mutta aiiiij vitsi meinaan olla intopinkeenä! Ja vaan reilu kuukausi jäljellä. Eiku tax-backeja kehiin omenapalkan seuraks ja elämä risaseks!

omenakuvia seuraa:

Siinä komeilee suht tuore rattorikuski.

Ensimmäinen kunnon sadepäivä, ei voinu paljo märemmäks mennä!

Jaloista saa mukavan mummukurttuiset kun niitä uittaa 10 tuntia (muovipussi edesauttanee myös)

Tää on rankkaa.

Vähän aikaa sitten lähes kaikki traktorit sai nimen, oma holhokkini Matilda

Busteeed, sunnuntainen bbq

En nauttinut vaatteiden pesusta käsin.

Ugliest apple competition

Työnantajat kyllä oli huiput. Siis kuinka moni työnantaja tuo työntekijöilleen lauantai iltana korin kaljaa?

Stanthorpessa oli kylmä.

Rinkka muuten painaa tällä hetkellä 23 kiloa. Iso käsimatkatavarakassi on tarpeen...

Niijoo. Yhen päivän tuskailin cottagessa kun yritin päättää yhteishakuja. Sain sympatiaa tuskaani muilta tytöiltä. Lopputulos oli ett' hain turkuun ja kauniasiin kulttuurituotantoa ja jyväskylään ja lahteen matkailua. Tiiä  sitte onko ne mistään kotosin tai voisinko ees päästä minnekään, toivotaan parasta. En millään haluais jämähtää kotia... Saa nähä saanko mitään kesätöitäkään ku en oo ollu kovin aikasin liikkeellä. woah.