Kootut kertomukset

Blogin lyhykäisestä hiljaisuudesta huolimatta elämäni ei ole ollut (yllättävää sinänsä?) hiljaiseloa. On ollut synttärit, joita lähes kaikki muut paitsi minä juhlivat kaksi päivää, minä itse liityin seuraan vasta toisena päivänä kun juhlaseurue oli pienentynyt. Nappiin meni? Hyvästi teini-ikä!

Vihdoin ja viimein pääsin myös Ouluun katsastamaan Masan ja hänen heilansa asumuksen. Voin sanoa että nielin katkeria kyyneliä. Kokolattiamuovimattoa lukuunottamatta aika täydellinen paketti. Ja mun pitää vielä odottaa niiiiin kauan ennen ku pääsen ees unelmoimaan omasta asunnostani. Sisustushimot ois niin valtavat... Eikä kovin valtavasti houkuttele karhuperheen valvovan silmän alla asuminen kun on vuoden ollut siitä erillään.
Ouluviikonloppu oli erittäin onnistunut. Mukava, raitis, piirretty -ja leffakeskeinen ja verrattain edullinen reissu. Voin ylpeänä ilmoittaa, että olen oppinut edes vähän järkevämmäksi kuluttajaksi. Masakin sovituskopin ulkopuolelta ihmetteli että olenko se todella minä joka noita sanoja suoltaa. Vuosi pari taaksepäin samainen henkilö totesi: Mä toisinaan ihailen tuota sun spontaaniutta ku lähdin 3 minuutin miettimisajalla viemään kolmatta nahkatakkia vaatekaappiini. Ja nyt minä sanoin että no, katotaan jos tulee jotain muuta vastaan ja tullaan sitte takasi - useammin kuin vain kerran! Ja mitä lähtikään mukaan. Yksinkertaisia ja tarpeellisia vaatekappaleita jotka moninkertaistavat vaatekaappini sisällön.
 Australia antoi vähän shokkihoitoa, rinkkaan kun ei turhia shoppailla ja rutiköyhänä ei paljon tuhlailla. Ihan hyvä näin. Minimalistinen shoppailu tuotti yllättävän paljon mielihyvää! Jos osaisin jatkossakin.
Ainut pieleenmennyt seikka viikonlopussa on tietysti se, että piti mennä unohtamaan meikinpoistoaine killumaan Masan lavuaarin reunalle. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin...

Näin maanataina lähdin aikaisemmin töistä jotta pääsisin pizzailemaan tyttöjen kanssa kotipizzaan. Eiku... Työkkäriin ja maistraattiahan varten lopetin aiemmin...

Mutta pitihän sitä eka tankata. Ja Kirsun eka maanantai takaisin täällä suomessa. 6kg on maaginen luku.

Tyttöset meni vähä kaukomaille ja palas parin lisäkilon kans. Terveen pulleat!

Kun sitte typerät velvollisuudet saatiin hoidettua pois alta, mentiin minigolffaamaan Konna, Rausku & Kampela -  triolla.

ei tullu hole-in-onea. Jonnan tyrmäysyritys oli lähempänä.

Svingimestari. svingaa kuin hirvi.

Ja lopuksi paljastakaamme pari minulle uutta provinssikuvaa.

Lempparimiehiä Ronald McDonaldin jälkeen?

Myöhemmin tällä viikolla tapaisin mielelläni sinut, Eskolan hurmari.
Viikonloppunako pitäis olla jossain menossa? Mutta töitä ois lauantaina ja sunnuntaina rippijuhlat. saa nähä onnistuuko.
Mua ällöttää typerät ihmisten teurastajat.
Lukuvuoden 2011-2012 herkulliset suunnitelmat on kovasti kehkeytymässä, kunhan saajaan luotettavaa rahavirtaa. Can't waiiit!

Ruiss 2011

Niihän me sinne mentiin Miian kans. Ja niinhän siinä kävi että Jonnalla on jälleen yksi uusi ihminen jolle pitää maksaa velkoja...Eikä kelatädit oo vieläkään saanu aikaseks laittaa mulle rahaa.

Perjantaina jäätiin liian aikaisella bussipysäkillä pois, hukattiin aikaa harhailuun ylioppilaskylän labyrintissa, kärsittiin tavaramäärän raahaamisesta. Missattiin Carpark North ja jotain muutakin. Löydettiin perille, hihkuttiin, hotkittiin, lähdettiin kohti Ruissaloa, oltiin välillä vähän vaivaisia, katottiin Hurts, jäätiin jalkoihin Prodigyn keikalla, missattiin viimenen yöbussi, suunnistettiin jälleen ja päästiin ku telekkä pönttöön.
(itsehän olisin ehkä "suunnistanut" suhteellisen hyvin.)

Lauantaina pissittiin aamun aikataulut, varauduttiin turhaan sateelta, jammailtiin Jukka Pojan ja Raappanan keikoilla, hihkuttiin Scandinavian Music Groupin keikalla, koomailtiin väsymyksessä, syötiin hyvää pizzaa ja katottiin PMMP:n showta, juostiin festivaalialueelta busseille monen kilometrin matka, hikoiltiin kuin porsaat, mutta kerettiin hyvään bussiin, mutta käveltiin silti kämpällä, taas sangen loistokkaasti.
Itsehän sukkataidoillani suunnistelin kykyihini nähden hyvin.

Sunnuntaina pissittiin jälleen kerran aamun aikatauluja, palautettiin pulloja ja tienattiin parit bussiliput, vietiin kamat rautatieasemalle odottamaan, juostiin festaribussiin, juotiin lämpöistä kaljaa porttien vieressä, imaistiin herkkulisen tuoksuiset popcornit sisuksiin, katsottiin Kaija Koota, jolta legendaarinen Tinakenkätyttö jäi meidän osaltamme viimeiseksi biisiksi kun mentiin odottamaan Olavi Uusivirran keikkaa Pikkulavalle (jossa luonnollisesti pienempi välimatka itse lavaan...) helposti keskelle eturiviä. Oltiin ekstaasissa, surkuteltiin lyhyttä puolen tunnin keikkaa, heitinpä keltaisen leini (hulan) Olaville, joka sen pisti kiltisti kaulaansa (!), lähdettiin hurmiossa ostamaan hyvää pizzaa matkaevääksi ja lähdettiin asemaa kohti, läikytettiin kahvia juostessa junaan, odotettiin sikakauan Tampereen asemalla ja nukuttiin surkeita junayöunia.

Miiahan suuntasi suoraan asemalta töihin, itse pääsin pesemään likaiset koipeni. Herään klo 9:56. Työt alkaa kymmeneltä. Päivä lähti loistavasti käyntiin. Sovin meneväni autokoulun kakkosvaiheeseen puoli seitsemäksi tasan seitsemän sijaan. Haaveilen ökyrikkaudesta, yksityissuihkukoneista, kartanoista ja huvijahdeista Jarnon kanssa, ja katson kelloa 18:28. Taas lentävä lähtö.

Sitten söin mansikoita joiden päälle sulatin valkosuklaata. Sitte menin saunaan ja lauleskelin Olavia.
Ens viikonloppuna synttärit. Mitä siitä taas tulee? TURRRMIO

Pumat saivat korvaajansa: uudet (??), viileästi ilmastoidut festarijalkineet. Kohta kyllä entiset.

Zoomia ei käytetty.

Minun lei!

Oikeestaan tuommoset pienet lavat on kyllä kivempia ku ne suuret järkäleet. Niissä pääsee lähemmäs esiintyjää. Intiimiä. Ja suurempi mahdollisuus tulla huomioiduksi. Olavihan katsoi suooooraan minun hehkeää ruumiillistumaani pari kertaa! wihii.

Nyt vaan sitä pätäkkää kehiin!

Ummehtunutta

Tää on kyllä ihan hölmö kesä. Hirviästi ois ohjelmaa viikonlopuille enemmän ku viikonloppuja ois tarjolla, mutta silti tuntuu että jokainen päivä kuluu johonki tyhjyyteen töitten ja nukkumisen välillä. Valun kuin jätkänräkä enkä saa mitään tehtyä. Enkä ees saa mitään tuntuvaa rahallista korvausta siitä työskentelystä... Ahdistus tulee ku ajattelee liikaa tulojen ylittämiä velkoja, ja syksyn mustaa aukkoa mihin päädyn. Fiksun päätöksen kun tein ja pistin väärän paikan ykköseks yhteishauissa. Jos olisin aikoinani vähän ajatellut voisin jo katella vuokrakämppiä Jyväskylästä, mutta ei. Ehei toki. Nyt vaan yritetään keksiä varasuunnitelmaa ilman penninpyörylää. Sigh.
Tuntuu ihan ummehtuneelta. Vähäinen uni ei auta eikä tämä kovaa vauhtia rehottava pehko, jota ei taija olla varaa parturoida. Pelasin toissailtana aivotonta nettipeliä. Ei vähentänyt ummehtuneisuutta. Täälä on vielä jotenki huono ilma. Ja aina tulee uusia dokumentteja täytettäväks taxbackia varten, eikö ne ymmärrä että mää oon liian saamaton tämmöseen, hoitaisivat vaan koko potin nyt kauniisti mun tilille sieltä. Tietokoneen kaiuttimetkaan ei toimi että voisin kuunnella uutta, tuulettavaa ja inspiroivaa musiikkia. Soittimesta vaan niitä samoja vanhoja rytkäleitä. Vää. Ja mikä tämä kesäsää on? Ei siinä että paljon nauttisin auringonpaisteesta maitokaapissa, mutta silti. VALIVALIVALI.

Pitäis siivota (on pitäny jo reilun kuukaujen ajan...). Ehkä se auttaa. Vessanraikastajia vaan kehiin johan lähtee käyntiin. Sitte uuet kynsilakat ja Ruissiin rellestään (kyllä, tilasin liput. Kyllä, olen köyhä kirkonrotta. Kumpa kelatädit hoitais mun palkan nopeasti...). Ja mihin jäi paljon puhuttu liikunta? Kävinhän mää kerran reippaalla kävelyllä... Oikein juoksin loppumatkan ku kärpäset pääsi mutkassa myötätuuleen.
Nii se yhteenvetopostaus Australiasta? Joojookohta.

Mussa pitäis olla semmonen vetonaru arkipäiville. (viikonloput menee ilman vetonaruja. sitte ollaan entistä enemmän rättipoikki viikolla eikä saaja taas unta.)


Käpälät kattoon Konna.

Fiilis