Köpis

Syysloma tuntui kyllä ikävän lyhyeltä kun piti (tai sai) seilata Lahdesta Kööpenhaminaan, Köpiksestä Kokkolaan, Kokkolasta Eskolaan ja Sieviin, kotoa takas Kokkolaan ja sunnuntai-illaksi takaisin Lahteen. Älytöntä, onkohan syyslomaviikko ollu koskaan noin lyhyt...? Rahaa hupeni sitte taas aivan salakavalasti, Tanskassa kun ei sitten loppujen lopuksi tajunnut paljonko meni kruunuissa ja paljonko euroissa. Vaikka ei siinä, en paljoa laskenutkaan, enhän mää edes ostanut paljon mitään, paitsi kaksi CD:tä (Lana Del Rey ja The XX) ja keittiöpyyhkeen. Ja välillä vähän chai lattea, pannaria, kaakaota, purilaista, muutama tuoppi olutta, lentokentältä lehtiä ja mässyä... Eli raha vain hupeni ei mihinkään. Junalippuja on kyllä aina hyvä syyttää, niihin ne kaikki roposet menee. Mutta voi kuinka paljon rahaa olisin voinut tuhlata...

Jennin ja Kimin kämppä oli oikein toimiva, mitä nyt keittiöremontin tarpeessa, mutta muuten aivan loistava. Minä hienovaraisesti vein tavarani vierashuoneeseen ja Jarno kypsästi tyytyi olohuoneen vieraspatjaan. Ensimmäisenä iltana syötiin saksanhirveä punaviinikastikkeessa ja uuniperunoita ja -vihanneksia, ja voi pojat oli kuulkaa herkkua. Olennaisena osana ruokailua myös punaviiniä niistä hienommista ja kalliimmista viinilaseista. Sangen miellyttävä ilta.
No toisina päivinä syötiin sitte täytettyjä patonkeja ja noutopizzaa mutta olihan neki tosi hyviä.

käytiin legokaupassa

ja hyvillä purilaisilla ravintolassa, joka oli sisältä ilmetty vanhanajan ratikkavaunu tms

ja kaakaolla

...siinä satamassa tietysti

JA TIVOLISSA!!! Siinä jonna odottaa pääsyä tivoliin, jee.

Tivolilla oli aivan huikea Halloweenpanostus, olisi mielenkiintoista tietää paljonko siellä oli kurpitsoja kaikenkaikkiaan (kurpitsoita? kurpitsoja?? keskusteltiinkohan tästä jo...)

Verisiä popcorneja

Meillehän suotiin aivan uskomattoman hyvä ilma (ottaen huomioon sen sademäärän millä meitä noin muuten on siunattu koko syksyn ja kesän ja viimeiset pari vuotta noin yleensäkin), isoa aurinkoa ja yli kymmentä astetta lämpöä! Mutta ei siitä syksystä vaan päässyt mihinkään. Vaikka sää näytti tosi hyvältä, niin kyllä se kylmyys silti sieltä pidemmän päälle puski luihin ja ytimiin.  Etenkin monen tunnin tivolissa pyöriskelyn jälkeen. Sittenhän se talvi tulikin pari päivää sen jälkeen ku oltiin Suomeen palattu.
Maanantaina sitten suunta kohti pohojammaata ja illalla olin jo Kokkolassa hoitamassa yhtä sairasta karhunpoikaa kuntoon.
Pyörähdin kotona saunomassa ja hamstraamassa säkillisen lapasia ja kaulahuiveja ynnä muuta talvihynttyitä. Aluksi olin aivan kauhuissani, että hyyyyi fyyyy ei talvea eeeei vieläää. Mutta isikarhu sai minut kuitenkin tajuamaan, että parempi pari astetta pakkasta ja selkeähkö sää kuin pari astetta plussaa ja vesisadetta ja loskaa.
Paska juttu ku tämän kerkesin sisäistää ja kovasti luvataan vesisadetta ens viikonlopulle.

Mut nyt alko uus jakso koulussa, toivottavasti vähän motivoivampi (ja aikaansaavampi...). Alku oli ainakin lupaavan oloinen, toivottavasti ekojen venäjän tuntien jälkeenkin olo on motivoitunut!

Konnan kosmetiikat, osa 2

Dodiin, nyt laitetaan tiskiin huulipunat. Mää sitten tykkään huulipunista. Haluaisin lisää.

Vasemmalta lähtee: Lumene Natural Code,sävy 13, "Rasberry code". Halusin semmoisen tosipinkin huulipunan, oikeestaan vielä pinkimmän kuin tämä mutta kyllä tämäkin palvelee ihan hyvin. Mieto tuoksu, ainakin verrattuna tuohon Rimmelin tapaukseen.

tässä lopputulos

Toisena Rimmelin Lasting Finish Lipstick, sävy 170 "Alarm". Tämä oli varmaan ihan ensimmäisiä oikeita huulipuniani, ja ihan rehellisen punaisellahan oli hyvä aloittaa. Tuoksuu vahvasti kirsikalle, mutta itse en ainakaan pistä pahakseni kyseistä tuoksua!

Kolmantena Lancômen L'Absolu Rouge, sävy 131, ihka ensimmäinen merkkihuulipunani. Siinä on tämä kuuluisa magneettilukitus, ette arvaakaan kuinka se aiheutti minussa täpinöitä ensimmäisen kuukauden ajan :D  Ja tässähän oli tavoitteena saada herkullisen tumma huulipuna ensimmäisistä kalapalkoista. Vähän kyllä itkettää, kun kyseinen huulipuna on tipahtanut varmaan kahdesti maahan ja se on johtanut tietysti sen katkeamiseen :( mutta ei muutako möykky takas hylsyyn ja siveltimellä huulille! Ei se lopputulokseen vaikuta...
Tämä tuoksuu ihan huulipunalle. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sanoisin ehkä, että toisessa valossa tämä huulipuna on tummempi.

Viimeisimpänä (myöskin tuorein huulipunani) Yves Saint Laurentin Rouge Volupté, sävy 15, ihanan korallinen sävy jota kaipasin kesällä valikoimaani. Tämä taas meni niistä viimeisistä kalapalkoista... ihanan pehmeä tapaus!

Kaikki kuvat ovat käsittelemättömiä, jotta aito väri paljastuu kaikille. Kuvat on myös otettu samana päivänä, samassa kelmeässä, ikkunan läpi tulleessa luonnonvalossa ja huulipunat levitetty siveltimellä. Ois ollu kiva laittaa nuo esittelykuvat vähän pienempänä ja jotenkin vierekkäin, mutta enhän mää semmosta tähän hätään osaa. Pakko siis laittaa hullut naamakuvat kaikista. (mielessä kävi myös laittaa ihan pelkistä huulista kuvat, mutta en levittäny nuita mitenkään erityisen tarkasti ja jälkeenpäin huomasin että lopputulosta ei kärsi näyttää liian lähietäisyydeltä :D )
Kaikkiin huulipuniin oon oikeen tyytyväinen, ne pysyy hyvin eikä kuivata juurikaan huulia (jos kuivattaa, niin pieni määrä bepanthenia siihen päälle pelastaa nopeasti). Mulla kyllä muutenkin pysyy väri huulissa aika hyvin, esimerkiksi karhusiskolla ei pysynyt läheskään yhtä hyvin kuin minulla tuo Lancôme.

Jos pitää ruveta erottelemaan noita merkkihuulipunia markettihuulipunista, niin sanoisin niitä pehmeämmiksi ja helpommin levittyviksi. Tosiaan mun huulilla on tähän mennessä kokeilemani huulipunat pysynyt tosi hyvin, että sinänsä en sillä ominaisuudella kovin suurta eroa. Enemmän pigmenttiä olisin tosiaan kaivannut tuohon Lumenen pinkkiin huulipunaan, mutta onhan tuo vähän hillitympi pinkki myös oikein kiva.

Huulipunaostoslistalta löytyy vielä joku aika basic väri, joka ei niin hirveästi hyppää esille, joku persikkainen sävy, ja sitten vielä se überpinkki. Ja ehkä vielä joku ihan übertumma yksilö...

Ai niin, ostinhan mää myös Benefitin Lip Plump - huulimeikin pohjustusvoiteen, joka lupaa muhkummat huulet ja pysyvyyttä huulipunalle. Luin siitä Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin - blogista ja ajattelin että huulipunan ystävänä tarvitsen sellaisen. No, ihan hirveästi en ole sitä käyttänyt, kun en tuota täytettä huuliin ihan älyttömästi kaipaa ja ne huulipunat pysyy muutenkin ihan hyvin naamassa. Lisäksi koin, että kylmään sävyyn taittava pohja vetää itse huulipunan sävyn kylmemmäksi. Esimerkiksi mielestäni tuosta lämpimän viininpunaisesta Lancômesta tuli paljon violetimpi kuin normaalisti. En nyt muista, olenko kokeillut sitä noiden kylmien sävyjen (Rimmelin ja Lumenen) alle, mutta uskoisin niiden kanssa toimivan paremmin. Ja toki jos on pitempi päivä tai tsembalot tiedossa niin silloin olen töpöttänyt tuota alle.
Mutta Eeva Kolu tätä kyllä kehui, että kyllä tämä varmaan joillekin on aivan mahtava tuote.

Suomesta tätä ei ilmeisesti vielä saa

Noh, uskallatteko avata suunne ja kertoa mikä huulipuna näyttää teistä parhaalta?