Haaveita reissuista ja muusta

Sain kuin sainkin töitä tälle kesälle, mutta vuoroja tulee parhaimmillaan muutaman tunnin varoitusajalla, ja yhteensä niitä on kertynyt toukokuun loppupuolelta tähän päivään saakka noin kymmenen kappaletta. Toivotaan, että heinäkuu astuu esiin aurinkoisena ja lämpimänä houkutellen puoli Tamperetta terasseille, jotta minuakin kaivattaisiin vähän enemmän töihin. Tähän mennessä tämä ei oikein lyö leiville, mutta jos sentään saisin Lahden vuokran maksettua, olisi sekin jotain.

Minulla on siis hyvin aikaa haaveilla kotosalla. Sisustusta, vaatteita, reissuja... Eli siis haaveilla kaikesta, mihin tarvitaan ylimääräistä rahaa. Ja ellei ihmettä tapahdu ja heinäkuu täyty työvuoroista, taitavat nämäkin haaveeksi jäädä. Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon. Tämänhetkiset haaveeni kun eivät ole kuitenkaan kovin suuruudenhulluja.

Sisustuksen puolesta otan aika rennosti. Täytettä tulee kun on ylimääräistä rahaa. Vaatekaapin ostoa ollaan jo askel lähempänä. Vaatteiden puolesta haaveilen kokonaisvaltaisesta raivausurakasta oman vaatekaappini sisältöön. Kun on aika lähteä Lahdesta, puutun asiaan ankaralla kädellä. Sen jälkeen voisin ruveta hankkimaan vähän laadukkaampia vaatteita, eikä mitään trikoolumppuja toistensa perään. Paljon on viime aikoina puhuttu kapselivaatekaapeista - ei ehkä ihan sitä, mihin itse pyrkisin, mutta jotain muutosta siihen suuntaan voisi tapahtua.

Ja sitten ne reissuhaaveet. Konnakartano sai alkunsa polttavasta tarpeesta päästä kauas pois Australiaan. Sen jälkeen tuli haaveet koko maailmasta, mutta juolahti mieleen myös ajatus kotimaanmatkailusta, kun loppupeleistä en ole nähnyt paljon Suomeakaan. Seuraavaksi tykitettiin interreilillä Eurooppalaisissa kaupungeissa. Reilin jälkeen oli vähän pitempi junamatka tiedossa Kiinaan ja sen suurimpiin kaupunkeihin.

Kaiken tämän jälkeen teki mieli kunnon rantalomalle, mihin en kyllä ole vieläkään päässyt. Mielelläni toki menisin johonkin kaakkoisaasian rannoille pötköttämään. Mutta sitten väliin tuli vaihto-opiskelu Norjassa, jota ihmiset tuntuivat vähän ihmettelevän. Nautein vaellusretkistä ja päivittelin kuinka paljon nähtävää Norjassa olisi. Kevättalevella vietin kuukauden Levin maisemissa.

Mikä siis polttelee tällä hetkellä? Keväällä haaveilin Kroatiasta, mutta en tiedä josko rahatilanne olisi saanut minut haaveilemaan jostain vielä helpommin tavoitettavasta. Mieli tekee vaeltaa luonnossa. Taitaa Norjalla olla jotain vaikutusta asiaan...?
Norja houkuttelee edelleen, sekä mannernorja että Huippuvuoret (johon Juuelia ei tarvitsisi kauaa houkutella). Mannernorjasta Lofootit ja Trondheim ovat ehdottomia, ja eikö olisi aika hienoa nähdä jääkarhu Huippuvuorilla? Katsoin myös yleltä norjalaista retkeilyohjelmaa, jossa vaellettiin hevosilla sisämaassa. Kelpaisi sekin. Sääli vaan, että Norjan hintataso on mitä on. Vielä joskus mennään moottoripyöräilemään Trolliteille ja mainioisiin maisemiin.
Islanti olisi varmasti uskomaton kokemus. Viimeaikoina on tullut nähtyä eri hienoja kuvia kyseiseltä saarelta, ja kyllä tahtoisin itsekin niihin maisemiin tallustelemaan. Tai miltä kuulostaisi Skotlanti? Hyvältä sekin! Vaiko sittenkin ihan vain Ahvenanmaa? En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla, ja menisin kuulkaas erittäin mielelläni.

Suomessa olisi myös Ahvenanmaan lisäksi kasapäin kohteita, johon voisi tutustua lähemmin. Lapin tuntureita, järvi-Suomi, rannikkokaupungit... En ole ikinä käynyt edes Kokkolan majakkasaari Tankarilla, ja sekin kutkuttaisi. Mielestäni meidän piti mennä ala-asteella Tankariin luokkaretkelle, mutta merenkäynti oli melkoisen kovaa, ja yli puolet lapsista oksensi laivassa (tai sen yli), enkä muista että koskaan olisimme päässeet perille. Pitäisi siis ottaa revanssi M/S Jennyllä!
Epäilen, että keväällä järjestetyllä elämyskurssilla, jolla teimme ohjelmamoduuleja OutdoorsFinlandille, on myös vähän vaikutusta näihin reissuhaaveisiini kotisuomessa. OutdoorsFinland keskittyy vaellukseen, pyöräilyyn ja melontaan Suomen maisemissa, ja kurssilla heräsi himot kokeilla melomista ja tutustua Suomen luontoon. Minun ryhmäni kohteena oli Lohja, ja vaikka aluksi tuntui, ettei sieltä saa mitään irti, niin loppupeleissä reittejä ja aktiviteettejä piti karsia. Meillä on Suomessa paljon nähtävää ja koettavaa, kun vaan osaisi hakeutua oikeisiin paikkoihin!

Enhän minä toki kaupunkilomastakaan kieltäytyisi. Ja kappas, tässä lähellä on pari suomalaisten suosikkikohdetta, johon minä en ole ikinä eksynyt. Esim. Tallinna. Tukholmassa olen käynyt ehkä joskus pienenä, mutta siitä en muista kyllä mitään, joten sitäkään ei lasketa. Kuvitelkaa, että sitä on käynyt toisella puolella palloa, mutta Tallinna ja Tukholma on vielä näkemättä. Pietariinkin voisin ottaa uusintakierroksen.
Ja kaikki nämä ihan nurkan takana!

Rantalomaani joudun ehkä vielä odottamaan pidemmän tovin (varsinkin kaakkoisaasian rannoille), mutta mielestäni haaveiluni ovat aivan toteutuskelpoisia pienemmälläkin budjetilla. Vähän päästiin vaelluskutinaa rapsuttamaan, kun kierrettiin Juuelin kanssa Suolijärven luontopolku eilen. Se on siis tuossa ihan naapurissa. Ei tarvinut kauas lähteä.
Jos ei mitään muuta, niin ehkä se Tankar tulisi nähtyä tänä kesänä? :P

Niin ja vielä yksi haave minkä toteutuminen olisi melko suotavaa ennen seuraavaa reissua. Uusi, hyvä kamera. Ja että vielä osaisin semmoista käyttää.

Kuvat ei-niin-läheltä Australiasta & Uudesta-Seelannista, sekä nurkan takaa Norjasta.

Parveke kesäkuntoon

Tampereen kämppä on vielä monilta osin hieman keskeneräinen, ja tulee kestämään vielä varmasti pari vuotta ennen kuin kaikki tarvittavat kalusteet ovat löytäneet paikalleen. Keittiö/olohuone näyttää melko lailla siltä miltä pitääkin, mitä nyt pientä hienosääntöä kattolamppujen ja paneelien kanssa ja tv-tasojen ja ehkä sohvapöydän vaihtamista vielä joskus. Mutta nämä eivät ole kriittisiä asioita. Meillä oli tavoitteena saada tämän kesän aikana parveke hengailukuntoon ja vaatekaappi makkariin. No, vaatekaapin paikalla on vielä matkalaukku, mutta toivotaan, että saadaan matkalaukku syrjäytettyä tänä kesänä.

Mutta se ehkä kaikista tärkein, parvekeprojekti, se on edistynyt.

Tältä se näytti kun minä tulin tänne tavaroideni kanssa. Väliaikaisina toimineet keittiön penkit dumpattiin tänne, ja roskapussit houkuttelivat rottia kylään (niitä ei koskaan kyllä käynyt kylässä, eikä niitä enää sinne houkutella..), parvelasien alla oleva seinä pinttyneen möhnän peitossa ja lattialla maailman epäsopivimman kokoiset lattialaatat. Vähän kaatopaikan fiilistä. Ei juurikaan semmoinen ihana keidas, johon tekee mieli mennä ottamaan aurinkoa ja nauttimaan kylmästä juotavasta.

Siispä ryhdyttiin hommiin. Ensimmäinen askel: tyhjennys ja jynssäys. Yllättävän hyvin se möhnä lähti kunnon myrkyillä.

Parveketta kiersivät valtavat kaadot, jotka aiheuttivat hillittömästi hukkatilaa. Juueli väsäsi tukipuut.

Ja tadaa! Siinä lopputulos. Lattia pitäisi vielä pintakäsitellä. Alunperin olisin halunnut valkoisen lattian, mutta en ole enää varma jaksanko ruveta siihen hommaan. Ei tämä ruskeakaan pahalta näytä.
Tuntui, kun parveke olisi saanut lisäsenttejä uuden lattian ansiosta. Kannattava remontti siis. Lattialaudat tukipuineen kustansivat yhteensä about 150€, mikäli oikein muistan + pintakäsittelypönttö joka odottaa vielä kaupassa valintaansa.

Parvekesetti ostettiin jo edellisenä kesänä Kokkolan Minimanista. Olikin harvinaisen mukavaa, kun ei tarvinut tässä vaiheessa ruveta metsästämään sopivaa settiä, kun selllainen löytyi jo omasta takaa. Pintakäsittelyn lisäksihän tila kaipaa vielä lisää sisustuselementtejä ja kasveja, Juueli idättää jo chilejä vessassa. Kuvan mansikka-amppeli saatiin häistä mukaamme, ja voi pojat se tuo iloa elämään! Saadaan kunnnon mansikkasato vielä.

monta tulokasta!

Vaikka hienosäätöä löytyy vielä vaikka kuinka paljon, tärkeimmät elementit ovat nyt kohdillaan. Parvekkeella viihtyy, sinne voi mennä syömään, jos vain sää sallii, ja paistattelemaan päivää. Kas näin:

Ja ai että on lämmin.

Jjjja kohta päästään herkutteleen mansikoilla, aijai!!