keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Seminaturellina

Inspiroidun pari viikkoa sitten Stellan ajatuksista kauneudesta (klik).

Hoksasin samaistuvani ja huomasin, että olen itsekin etenkin viime vuosien saatossa ollut ainakin oman elämäni luonnollisen ulkonäön puolestapuhuja. Siinä missä useat naiset viilettävät menemään värjätyissä hiustenpidennyksissä, irtoripsissä ja tekokynsissä päivästä toiseen, minä olen liihotellut värjäämättömässä lirpaketukassani ja hennoissa ripsissäni eteenpäin vuosien ajan.

Paljon asiaan on varmasti vaikuttanut se, että allergisoiduin hiusväreille 16-vuotiaana (ystävällinen kehotus: ei kannata ikinä ottaa mustia hennatatuointeja). Tällöin teininä oli ehkä maailman kamalinta, etten voisi värjätä hiuksiani. Vannoin ajavani pääni kaljuksi, ellei mitään sopivia hiusvärejä löydy. No, siinä sitten parin pinkin vahingon jälkeen päädyin blondaamaan hiuksiani aina 19-vuotiaaksi asti. Viimeisimmät vaaleat raidat otin Australiassa tammikuussa 2011.

Sen jälkeen oma väri on saanut kasvaa. On oikeastaan ollut aika helpotus, etten voi värjätä hiuksiani, sillä olin alunperinkin TODELLA laiska värjäämään niitä, ja juurikasvu olikin usein rikollisen karmean näköinen. Tämä värjäämätön hius on loppujen lopuksi kauniimpaa, terveempää ja tulee rutkasti halvemmaksi, kuin värjääminen. Raitoja tosin voisin hiuksiini värjäillä vielä joskus, jos kaipaan vaihtelua nykyiseen.



Myös hiustenpidennyksiä, ripsienpidennyksiä ja teko/geelikynsiä olen vierastanut niiden vaativan hoitamisen, "epäaitouden" sekä myöskin hintansa vuoksi, vaikka mitään edellämainituista en ottaisikaan, olisi se kuinka edullista tahansa; tuntisin varmaan itseni todella feikiksi, jos laitattaisin itseeni ylimääräisiä härpäkkeitä näyttääkseni jotenkin nätimmältä.  

En ole ikinä meikannutkaan mitenkään älyttömästi (osittain ehkä siksi, että olen toivoton luomivärien kanssa...). Toki minulla on lähes aina johonkin mennessä vähintään pohjameikki ja ripsiväri naamassa, mutta ehkä joku päivä pystyn vierottamaan itseni ja kulkemaan päivän kaupungilla huolettomana ilman meikkiä. Vielä en sitä kovin mielelläni tekisi. On kuitenkin ollut aika hauskaa huomata, että olen saanut Juuelilta enemmän kehuvia kommentteja ulkonäöstäni juuri silloin, kun olen rähjäisimmilläni, kuin normaalissa tai normaalia panostetummassa ehostuksessa :)



Myös alusvaateosastoilla on päässäni tapahtunut jonkinlainen muutos. Ennen täyte oli tervetullutta, pari vuotta sitten asialla ei juurikaan ollut väliä, ja nyt taas olen jopa ärtynyt siihen. Tämä siksi, kun huomasin, että hyvin useissa rintsikoissa C-koosta ylöspäin ei ole ylimääräistä täytettä, mutta pienempiin kokoihin sitä on tungettu, vaikka kyse on samasta mallista. Miksi, oi MIKSI? Enkö saa olla tyytyväinen pienempään kokooni, kun aletaan väkisin tunkemaan liiveihin lisää täytettä?? Tämän huomattuani olen huomannut ajattelevani, että en perkele varmasti osta mitään missä on push upit. :D

En toki ole varustettu maailman rautaisimmalla itsetunnolla tai säkenöivällä ulkonäöllä, joka ei tarvitse mitään lisäksi, enkä väheksy niitä ihmisiä, jotka ovat päättäneet "tuunata" itseään esimerkiksi värjätyillä hiuksilla tms. Koen vain, että kuka tahansa on lähes poikkeuksetta aidomman ja kauniimman näköinen ilman rajua pakkelikerrosta, pumpattuja tissejä ja tuunakkeita hiuksissa/ripsissä/kynsissä/missä tahansa. Ja loppujen lopuksi on aika puhdistavaa ja hienoa, kun pystyy olemaan ja näyttäytymään sellaisena kuin oikeasti on. 

Toki heikkoja hetkiä on roppakaupalla. Hiukset on lättänät ja usein tuntuu, että näytän harmaalta tai tätimäiseltä hiuksissani, maha pömpöttää, naama kiiltää ja ties mitä. Viime aikoina hiuksia on lähtenyt enemmän kuin laki sallii, eivätkä kynnetkään ole olleet niin vahvat ja hyväkuntoiset, kuin yleensä. Tiedän, että olen yksipuolisella ruokavaliolla tehnyt hallaa keholleni viime vuosina, mutta toivotaan, että tilanne kääntyy pikkuhiljaa parempaan päin. Vedän juuri biotiinikuuria naamariin, jospa se toisi helpotusta hiusasioissa.
Vielä kun saisi draivin päälle liikunnassa ja muistaisi syödä monipuolisesti, voisi olla, että kuten Stellankin kohdalla, ne heikot hetket vähenisivät. Sitä odotellessa niiskutan täällä kevätfllunssaisena tai allergiaoireisena, en oikein iedä mitä tässä nyt on meneillään.

Diipadaapa, tulipahan oksennettua tekstiä.
Kiteytettynä, oon aika varma, että me kaikki kelvataan just tällasina, seminaturelleina.



torstai 14. toukokuuta 2015

Tampereella tapahtuu ja harkka vaihtuu kesätöiksi

Aika uskomatonta, että nyt ollaan jo toukokuun puolivälissä, eikö? Minusta ainakin on aika absurdia. Harjoitteluakin on jäljellä enää viikko! Mihin nämä päivät oikein katoaa... Mutta eikai siinä, päiväni ruokapalkalla ovat pian luetut ja saan onneksi jatkaa kesätöikseni samoja hommia, jei!
Ehkäpä tämä kesä olisi vähän stressittömämpi edelliseen verrattuna, kun työt eivät ole enää niin säästä riippuvia, ja jalka on useamman kuin yhden oven välissä. Stressittömällä en suinkaan tarkoita rentoa - minulla on aika fiilis että tänä kesänä tahkotaan niin paljon töistä rahaa irti kuin vaan mahdollista :D Jos ensi kesänä sitten olisi varaa vetää lonkkaa jonkun aikaa...





Tampere on kyllä aika kiva, täällä tapahtuu yhtä ja toista. Nyt olisi meneillään #RakasTampere - tapahtuma, jossa tuodaan keskustan tarjontaa esille. Mukana on useita liikkeitä, putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Klubilla järjestettiin hiljattain designtori, muotikirppis on tuloillaan, ja lisäksi koko vuoden voimassa oleva Tampere Tunnetuksi - passi sisältää lukuisia tarjouksia keskustan palveluista. Passi on hävyttömän halpa - 5€ joka on lunastanut itsensä monikertaisesti takaisin, enkä ole käyttänyt hyväkseni kuin paria etua. Jos asut Tampereella tai tulet visiitille, kannattaa investoida!

Vielä kun olisi enemmän sitä massia, että voisin hyödyntää paremmin näitä tapahtumia ja tarjouksia...