Jäätävää raporttia osa 2

Jos sitä tänään pääsis ajoissa nukkumaan (tavoitteena väh. 7 tunnin yöunet!) ku kirmasin ajoissa colesiin (ruokakauppaan) ja jo yheksältä konnakartanoon? Toivoa sopii!
Ja takaisin asiaan.

tällä porukalla tulitukset missattiin, yritys hyvä 10

These are the days!

tämän näkösenä joudun menemään kaupungille? voi rakas ulkomuotoni, miksi näytät tuolta

Se niistä pirskekuvista tältä erää.

EI VOI OLLA HUONO OLO!

Hiuskriisi on jälleen parhaimmillaan. Se tosin parani hitusen kun Emmi peloissaan leikkas vähän kauniisti taipuvaa MacGyveriä keittiösaksilla. Mutta juurikasvu on niin jäätävä että itkettää, ja sehän saa näyttämään hiukset aina mukavan likaisilta. Lisäksi pituus on mukavan roikkuva. Huomenna pitäis lähteä varaileen aikaa yhteen kampaamoon/kosmetologille johon ollaan Hannan kans jo periaatteessa maksettu jotain. En vaan tiiä mitä voin tehä tälle kuontalolle kaikkien värjäysongelmien takia yms. mutta ehkä ammattilaiset osaa auttaa :)

Oon syönyt mielenkiintoisia asioita viimeaikoina. Töissähän on tämä Shoobie, hulvaton tyyppi, ja oon oppinut että jos sille sanoo ettei ole tehnyt jotain/maistanut jotain niin se tahtoo korjata asian. Ensimmäisenä kävi ilmi etten oo ikinä syöny sushia.

Fresh (suoraan töiden jälkeen) syömäpuikkojen käytössähän olin luonnolahjakkuus (eli vastapäätä istuva konkari sai tuon tuosta naureskella kömpelyydelleni)

Oli sikapelottavaa, mutta eihän se pahaa ollu.

Lisäksi olen maistanut kanaa jostain thaisoosista, ku kämppis niin innokkaana tarjoili. Ei pahaa sekään.
KFC:n kana oli jotain niiiin herkullista että oksat pois. Rasvasta, rapsakkaa, suolaista, ah!

Max Brenner on ehkä niin tavaroiden taikamaailma tämmöiselle mun kaltaiselle suklaan palvojalle. Olen ollut kyseisessä paikassa lapsena leluosastola taas ku näin ne sulaa suklaamassaa pyörittävät padat... Googlen kuvahaun (max brenner) avulla pääsee aika helposti jo fiilikseen. Ja kyseisestä paikastahan tilasin suklaavaahtokarkkimuropähkinäpizzan. Kyllä vain, viimeinen sana oli pizza. Hassua, mutta ei paha. Oon asoinut kysesessä puljussa aivan liian vähän, pannaria suklaakastikkeella oon syönyt kyllä aiemmin (namm) ja maistoin seuralaisen suklaakakkua tai soufflea tms ja voi mikä pehmeys... No, hintahan ei nyt ehkä ole mikään alhaisin mutta hele, mitä herkkua.

Tässähän osasyy lihomiseen. Työkaverit ne ei vaan osaa mässätä kunnolla, ja meikä saa siivota jäljet (nautin siitä kyllä antaumuksella vaikka pienen pieni omatunto yrittää sipistä)

Ens maanantai on sitten vika työpäivä. Ehkä jopa saattaa tulla ikävä muutamia tyyppejä (lainatakseni yhtä: "En enää ikinä ystävysty ulkomaalaisten kanssa. Ne vaan lähtee takas kotimaahansa etkä ikinä nää niitä ja sitte on ikävä"). Viime viikot on ollu niin mukavia töisä, jos unohdetaan perus heräämiset ja muut. Vajaiden juttujen ja kevyen hulluttelun avulla mistä tahansa saanee hauskaa.
Silti oon kyllä intona siitä että työt loppuu ja pääsen vapaalle. Pystyn oikeasti nukkumaan kunnolla, päivisin on aikaa tehdä vaikka mitä, mennä salille tai uimaan tai rannalle tai kaupungille ja kaikki mahdollisuudet on avoinna päiväsaikaan. Mitä luksusta! Parina public holidaynakin kun on ollut töissä niin palkka on ollut 2,5 kertainen ja palkatkin on mukavasti isompia (ei toki ajatella sitä että jos olisin puoli vuotta vanhempi voisin tienata lähes puolet enemmän) niin voi ehkä vähä shoppaillaki kun suomivieraita tulee. :) Pitäähän niillä olla jotain suomeen vietävää!

Peruskauraa, mitä sitä vessapaperiin rahaa tuhlaamaan kun yleisestä vessasta saa ihan kelpotavaraa?

Meijän ilmainen uima-allas. Saunakin löytyy :) Kauha on ehkä säälittävin (melkeen lusikkaan verrattavissa) mutta saahan sitä ämpärilläki löylyä heitettyä.

Ja sitten vielä oon saanut pienen valaistuksen poikasen. Alussahan ajattelin että olisin kolme kuukautta jossain outback-työssä että voisin saada toisen working holiday - viisumin (silleen että voisin joskus vuosien päästä vanhempana ja kokeneempana tulla katsastamaan loput australian systeemit, ei silleen että olisin tässä kaks vuotta putkeen ausseissa) Mutta jos näin tekisin, mulle jäis vain kuukausi aikaa matkusteluun tänä vuonna, ja siitä viikko pitää olla Uudessa-seelannissa. Ja sehän on aika vaivainen aikamäärä. Päätin siis kuopata tämän ajatuksen, ja havaitsin että mullahan on sitten neljä kuukautta aikaa matkusteluun! ja töissäki voi olla vaikka kuukauden tai jopa kaks ja silti on vielä aikaa ennen 26 toukokuuta koittamiseen. Lomaviisumihan on pisimmillään kolme kuukautta ja semmosella sitten pyrähdän tänne joku kaunis päivä takasi! Heti tuli paljon stressivapaampi fiilis ku tämän päätin


Ai nii, kuuluisat uuden vuoden lupaukset. Ensin aattelin suosiolla jättää väliin koko lupaukset, mutta sitten kuulin hauskan keski-ikäisen (tai vanhemman) naisen lupauksen: "Have more fun"

Siitä ohjenuora tälle vuodelle!

Mysteeriperuna on ehkä maan onnellisin peruna.

(kellohan on nyt 0:27, iltarutiinien jälkeen vieläki enemmän. Noh, ens yönä sitte... Hyvää uutta vuotta kaikille kaikkialla, no worries, hakuna matata ja have more fun!)