Nite Nite Nite

Gooni oli salakavalaa, todella salakavalaa. En suosittele juomaan ilman säännöstelyä. MUTTA aamulla hän oli ystäväni, heräsin virkeänä puol kaheksan aikoihin ja siirryin vikkelästi piristävän kävelymatkan päähän omaan kämppääni. Että semmonen ilta...

Seuraavana päivänä lähettiin sitte pikku sightseeingille jossa käytiin läpi perus oopperataloharbourbridge-kamat. Kuvia tuli paljon, erittäin hienoja kaikinpuolin tyylikkäitä ja laadukkaita, mutta nyt kun täsä kirjottelen huomaankin että jätin kameran mulle ku käytiin siellä suihkusa Bondin jälkee ja nyt ollaan Jonnalla keittämässä pastaa. Että ne kuvat tulee jälkijunasa seuraavassa postauksessa... Ja mikä vielä pahempaa: yritettiin katella kameran laturia sekä multa että Jonnalta ja tultiin sellaiseen masentavaan lopputulokseen että tämä elintärkeä piuha on mahdollisesti kylmässä, kaukaisessa Suomenmaassa. En oo ihan kokonaan vielä heittänyt toivoa mutta pahalta näyttää... Ikävää.

Jonnahan asui siis King's Crossilla useamman kuukauden, kadulla joka Kristan viattomin silmin näytti erittäin turmiolliselta. Selittää Konnan orastavan alkoholismin. Kyseinen katu on myös täpösen täynnä strippiklubeja, on siis ihan ymmärrettävää että konnan kulkiessa päivittäin dreamgirlsien ja love machineiden ohi hänen vaikutuksille alttiissa mielessään heräsi mielenkiinto kyseisiä loukkoja kohtaan. JA VIIMEIN unelma kävi toteen viime yönä (aamuna)! Aamuyöllähän La Citan sulkeuduttua havaitsimme, että kaikki baarit ovat menneet kiinni eli mistään ei saa juotavaa. Onneksi Jonna hoksasi ajatella, että saastaiset strippiklubit on varmaan auki aamuun asti, eli otettiin siis taksi King's Crossille ja sieltä vastahakoista Shoobieta kiskoen ensimmäiseen paikkaan. Tämähän oli siis kirjaimellisesti oikein kunnon räkäinen luola, valaistus oli heikohkoa ja strippariraukka joutui selittelemään yleisölle pätkivää musiikkia. Seuraava kohde oli astetta laadukkaampi, vaikka vain yksi strippareista osasikin oikeasti kiipeillä tangolla, muut lähinnä hinkkasivat itseään tankoaan vasten ja haukottelivat pitkästyneinä. Yhteenvetona voidaan todeta, että koko touhu oli paljon, paljon laimempaa ja kesympää kuin mitä oltiin kuviteltu. Ai, ja siellä ensimmäisessä luolassa oli myös pahimman makuista kaljaa ikinä, hyi.

Strippariluolaan johtava ilta alkoi siis joittenkin Jonnan työkavereiden jäähyväispippaloilla ravintolassa nimeltä Pancakes On The Rocks. Porukka oli tosi mukavan oloista ja kaikilla oli hauskaa, vähän liiankin, minkä seurauksena Jonna ja Shoobie jatkoivat matkaa naama, vaatteet ja hiukset suklaakermavaahtopannareissa ja sipulissa. En tiedä mistä ruokasota syttyi eikä se kestänyt kauan mutta oli raju. Vierustoverit pakenivat ja muut ravintolan asiakkaat seurasivat kiinnostuneina tilannetta ja tarjoilijat tulivat paperiliinojen kanssa hätiin (voi tarjoilijoita, sitä pannukakkua valui ikkunasta ja oli sohvassa jne.). 

Interesting ilta siis kaikenkaikkiaan. Mihin sisältyy kohokohtina Jonna juoksemassa ylöspäin tulevia liukuportaita alas juna-asemalle (suorituksen jälkeisistä hurrauksista vastasi aasialaisista koostuva porukka) mikä oli kuulemma ensimmäinen kerta laatuaan ja Krista kiipeämässä lyhtypylvääseen laittaakseen jonkin magneetin mahdollisimman korkealle. Saldona siis nitkahtanut koipi, hurmaava verimustelma hauiksessa ja perinteisiä mysteeriruhjeita.

Nyt tässä suuntaillaan kohta johonkin, ei mitään käsitystä minne mutta Shoobie on järkännyt jotain mihin sisältyy Finlandia-vodkapullo, Jonnan palkinto siitä että imppasi siellä pannaripaikassa kasan pippuria suoraan nenään. Eikä muuten aivastanut. 

smell u later, t: grrsta