Viimeisenä päivänä Australiassa pääsin kuin pääsinki tekemään paljon puhutun ja kaivatun Skydiven. 14 000 jalkaa eli nelisen kilometriä suhahti niin nopeasti ettei sitä melkeen enää muistakaan.
No kylläpä muistan.
Viimeseen asti olin vielä varautunu peruutuksen. Olihan mun skydive jo peruttu kahesti. Että ei pidä turhia innostua liian aikasin. Mutta sitten kun noustiin siihen pikkuruiseen lentokoneeseen parin kanssa kiinnitettyinä ja oltiin ilmassa niin rupes kyllä tytisyttämään niinku Pikku Myytä ennen naamiaisiin menoa ja komeiden & arvovaltaisten poikamiesten tapaamista. Jännitti (100% hyvässä mielessä) ihan sikana. Mun hyppäysvuoro oli toisena, ja oli kyllä kieltämättä aika hurjaa katsoa kun eka pari hyppää tyhjyyteen. Siinä ei ois kyllä kerenny ees ruveta perumaan mitään (ei siinä että olisin ikinä ruvennukaan, koko ylösnousun aikana hymy perseesä) ku pari jo pyrähtää oviaukosta ulos.
Siitä sitte vapaata pudotusta noin minuutin ajan, pilvien läpiki päästiin. Ilma oli kyllä hyytävän kylmä, kädet oli aivan kalikoina. Ja siinä vauhdissa suu kuivu alta aikayksikön. Vähän taidettiin kieppua ympäriinsä. Videota en ottanu, ei tuo aika ja raha riittäny. Sääli kyllä.
Mahasta rupes ottaan vasta ku aukastiin varjo ja sillä hilluttiin ilmassa. Näköalat oli kyllä ihan hyvät vaikken Cairnsisa hypännykkään. Alastullessa luulin että lentäisin ilman muuta rähmälleni mutta se meniki niin smoothisti ettei mitään rajaa. laskeuduttiin sulavammin ku normaalista hypystä. Se oli hassua. Määhän hyppäsin pilven reunalta.
Mulla oli kuitenki vähän timmi aikataulu tuona päivänä. Lentokoneesa ku piti olla klo 14:00, eli lentokentällä klo 12:00. Maahan laskeuduin (kepeästi kuin perhonen, öh öh) 10:30, ja suunnitelmien mukaan piti keretä Sydneyyn 11:30 niin kaikki menis niinku pitäis. Junamatkan pitäis kestää keskustaan noin tunti. Kirjautuisin ulos ennen 12 niinku oli puhe ja kerkeäisin 20 minuutin junamatkalla lentokentälleki ihan hyvissä ajoin.
Ja vielä mitä.
Hyvissä ajoin kerkesin kyllä Wollongongin juna-asemalle, ku joku skydive-tiimin jäsen ystvällisesti mut vei. Mutta mennessäni ostamaan lippua huomasin surullisen tutut keltaiset kyltit, jotka sanoivat että bussit korvaavat jumaliikenteen. Mielessä pyöri vaan että ei perkele, miks just tänään?! No ei muutako tiskille lippua ostaan, seuraava bussi lähtee 2min päästä. Kerkeän jos oon nopee. No ei muutako juoksujalkaa. Ja kerkesin.
Kysyin kuskilta kauanko kestää päästä centraliin. no eihän se centralista tiedä mutta Waterfalliin pääsee puolessa tunnissa. Kyseinen paikkahan on centralista käsin pääätepysäkki. Ei mitään hajua kauanko sieltä kestää centraliin.
Waterfallissa olin sitte 11:17. Muistanette, että alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin keskustassa 11:30. Express-juna centraliin lähtee klo 11:36. Ei menny ihan suunnitelmien mukaan. Lentokentällä piti olla about klo 12:00. No sillonhan mää istuin vielä junasa, kaikki kamat hostellissa. Kun sitte vihdoin ja viimein rupes centralin asema näkyyn noin klo 12:20, juna päättääkin pysähtyä odottamaan toista junaa. Haiskahti pahasti siltä että Lady Luck koetteli vähän mun hermoja. Lienee sanomattakin selvää että kun junan ovet aukeni lähdin ku tykinkuula juoksemaan kohti hostellia. Hostellilla olivat kuitenki kilttejä eikä mun tarvinu maksaa ylimäärästä vaikka myöhästyin check out - ajasta. Nappasin siis kamani (valmiiks pakatut luojan kiitos) ja ähdin pyydystämään taksia lentokentälle. Kestäis kuulemma jopa puolituntia, ruuhkasta riippuen. Onneks ruuhkaa ei kuitenkaan ollut, ja pääsin lentokentälle nätisti jotain kymmentä vaille yks. Ilmoittauduin lennolle, ostin niskatyynyn, vettä ja karkkia ja sitte jo kuulutettiinki että boarding alkaa. Luppoaikaa ei siis pahemmin jäänyt, mutta mitäpä sitä sillä tekeekään...?
31 tunnin matkan jälkeen laskeuduin Helsinki-Vantaan lentokentälle, ja olin ihmeissäni kun kaikki ympärillä puhuu suomea. Kassapoikaki sano moi. Mitä? Viimeisellä Finnairin lennolla tuotti myös vaikeuksia tajuta, että sana 'kannut' tarkoittaaki oikeasti kannuja eikä jotain hassua kirjainyhdistelmää joka muistuttaa kotipaikkakuntaa kannus. Lentoemon sanoessa suomalaisittain 'Hei', Jonna menee ja vastaa 'Hi'. Pystyn nyt kuitenki kontrolloimaan mieleni ja puhumaan kassaneideille suomea ja puhumaan euroista vaikka takaraivosta yrittää poukata dollarit puheeseen.
Oon kerenny mässätä juustosnacks-pussin, turkkareita, fazerin sinistä, daimeja, amppari-mehujään ja lakua, hullaantua vaatteista yms ja muistaa että ai mulla oli tämmönenki!
Yhteenvetopostausta saatte vielä odotella. Mitäs täsä sitte keksis.
maanantai 30. toukokuuta 2011
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Rästejä ja viimeisiä viedään
Viime päivät on ollu aika sähellystä. Mulla piti olla Cairnsissa Skydive, mutta kiitos epävarman sään, se peruttiin. Siirsin sen sitten Sydneyyn, huomiseks itseasiassa mutta pahalainen kutina että huomena on huonompi sää ku aikoinaan Cairnsissa kyseisenä päivänä. Mutta ei heitetä vielä kirveitä jorpakkoon, vaan herätään huomena kuudelta kulemaan tuomio. TUOMIOPÄIVÄ.
Ei siinä vielä mitään että skydive peruttiin. Mutta kun minulla oli enään viikko jäljellä Australian matkaa, kaikki tarkasti suunniteltuna, 4 päivää Melbournessa ja kaksi Sydneyssä, 2 kokopäivän valmiiksi maksettua reissua Melburnessa + majoitus kolmelle yölle (viimenen yö säästeliäästi lentokentällä) Saan kuulla että Tiger Airwaysin lento on peruttu. Tämähän oli siis jotakuinkin yhden aikaan yöllä, mukavan väsyneenä, tunnin turhaan myöhässä ollutta shuttle busia odotellessa ja stressipesää kehittelemässä. Ajattelin kuitenki että parasta mennä lentokentälle kun lentokenttäbussi oli jo puoliksi maksettu ja että pääsisin seuraavalle mahdolliselle lennolle aamusella.
Mutta vielä mitä.
Toiveikkaana astelin check-in kassalle ja kaikki pienikin positiivisuus ropisi pois kun kuulin että seuraava lento lähtisi sunnuntaina. Siis kahden päivän päästä. Tässä vaiheessahan menetin kasvoni ja häpesinkin sitten silmiäni päästä kun kerkesin stressata kaikkea mahdollista, kannattaako mennä koko Melbourneen, sieltä kuitenkin on lento jo Sydneyyn, saanko rahoja takasi maksetuista kuluista vai en... Ja mainittakoon että olin jo päivällä venyttänyt hermojani hostellin törkeän huonoilla kuivausrummuila, jotka tuntuivat tekevän pyykeistä joka kuivauskerran jälkeen vaan märempiä. Kolme turhaa kuivauskertaa, 4 tuhlattua dollaria (yks vaan jäi masiinaan) Ja voi kyllä, tällä $40 dollarin budjetilla, se on 10%. Sillä saa jo neljä omenaa. Tai suklaalevyn. Tonnikalapasta-annoksen. 5 nuudelipakettia. you name it.
Lähin vähä sivurauteille, pahoitteluni.
Mutta siis epätoivoisena menin nurkkaan miettimään että mitä teen, ja kun lopulta päätin tyytyä 48 tuntia myöhäisempään lentoon tilanne rupes näyttämään vähän valoisammalta. Tigerin pitäis maksaa ylimääräiset majoituskulut (tämä homma on vieläkin hoitamatta...) ja päätinpä mennä pariksi yöki Holiday Inn - hotelliin asustelemaan. Kaksi queen size - sänkyä, kylpyamme ja ilmaiset minishampoot yms lohduttivat sitten vähän mieltä. Ja näinpähän omenanpoimijakavereitaki seuraavana päivänä :) ja kuulin kaikki farmin juorut, sielä kuulkaa sattuu ja tapahtuu! Draamaa, romansseja, mitä kaikkea.
Anyways. Kun vihdoin pääsin syksyiseen Melbourneen (raahattuani ekaks 28 ylimäärästä kiloa parisen kilometriä väärään hostelliin. Miksi yhdessä kaupungissa pitää olla kaks saman ketjun hostellia, ja vielä kaukana toisistaan?) jouduin unohtamaan pingviinisaaret ja keskittymään yhden päivän kaupunkikiertelyyn ja yhden päivän Great Ocean Road - matkaan. Sääli kyllä etten voinu viettää kaupungissa kuin yhden päivän, sehän on aivan säälittävä määrä.
Toisen yön vietin Melbournen lentokentän kylmällä lattialla. Mikä on ideana että yläkerran aulaan laitetaan vain yksi penkki?? Onnistuin kuitenki nukkumaan pari tuntia. Olin silti aika väsynyt kun koneeseen pääsin, sillä nukahin ennätyksellisesti ennen nousua. Heräsin seuraavan kerran ku lentoa oli jäljellä joku vartti. Mikäs siinä.
Aamuyhdeksästä olinki sitten Sydneyssä. Hommasin majapaikan ja lähdin kiertämäään kaupunkia kävellen, niitä samoja katuja pitkin jotka joskus käveltiin niin monta kertaa. Oxford street, Liverpool street, King's Cross, George Street, Darling Harbour. Tavallaan tuntu niinku en ois ikinä lähtenytkään. Yhen strippibaarin nimi oli vaihtunu vähän. Mäkkärin viereisessä halpiskaupassa oli sama mies huutelemassa "erikoistarjouksia", ja colesissa haisi samalla thaihieronnoille ja öljyille.
Illalla menin vihdion ja viimein katsastamaan maailman suurimman IMAX-elokuvateatterin ja Pirates of the Caribbeanin 3D:nä. Konnan eka 3D! Olin intopinkeenä. Vaikkei normikohtauksissa juuri mitään eroa näkynytkään.
Seuraavana päivänä (=tänään) piti olla skydive, muttaihan niinku arvasin, peruttuhan se oli sään takia. Kuljettaja kuitenki yritti kovasti auttaa ja saada mulle seuraavalle päivälle mahdollisimman aikainen skydive. Kiirettä pitää, mun pitää kuitenki olla kahdeltatoista lentokentällä. Stressaa. Haluan sikana tehdä sen mutta mitä jos tulee törkeä kiire lennolle?
Nyt ois 24 tuntia jäljellä Australiassa. Liikaa jäi näkemättä, liikaa tuli tuhlattua ja mässättyä, virheitä tehtyä ja mitä vielä. Mutta jumaleissön mitkä 9 kuukautta! Suunnittelen jo seuraavaa reissua. Ainoa vaan mikä aiheuttaa on ongelmia on aika ja raha (musta tuntuu että viimeaikoina vastaus on aina "because i don't have the time and the money to do that" kun joku kysyy että enkö ajatellu mennä sinne, miten sää niin vähän aikaa, mikset tehny sitä.) Lisäks seuraavan kerran tänne tullessa on aikaa vain kolme kuukautta, lomaviisumin verran, eikä työskentelymahdollisuutta. Pitää siis kerätä hervoton läjä rahaa.
Australia innoitti myös keskittymään kotosuomeen. Täälä on niin paljo nähtävää ja kierrettävää ulkomaalaisille ja kotimaisille, että mieleen tuli oma kotimaamatkailu, tai se kuinka vähän sitä on tullut loppujen lopuksi tehtyä. Enhän mää oo käyny kunnolla lapissakaan. Melkeen hävettää tämmönen. Ja nyt on kaikki saanu kaikki matkat uudet mittasuhteet, kun tämmösessä mammuttimaassa on kiertäny. Autolla saa 36 tunnissa (putkeen) vasta suurimman osan itärannikosta kahlattua. Suomen on varmaan kiertäny ympäri samassa ajassa. Ja eiköhän sieläki oo nähtävää ihan riittävästi, ja helppoa ku tikkariryöstö lapselta ku omalla kielellä saa mongertaa. Kuka ois innokas tekemään suomiroadtrippia hamassa tulevaisuudessa? :)
Itseasiassa haluan tehä roadtrippiä tai ylinpäänsä jotain perinpohjaista matkustusta joka maassa, en vaan pääkaupunkeja. Australia, Uusi-Seelanti, Kanada, USA, Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja... Niin paljon nähtävää!! Huoh. Ehkä joskus. Lisäksi sitten mukavia paratiisilomia halvoissa paikoissa, Bali, Thaimaa ja kymmenet muut. Miten mää pystyn järjestämään tämän kaiken? (etenki ku kukkarosta lentää koiperhosia ja velkoja löytyy enemmän ku tarpeeks. Voi taxback, voisiko se hoitua vuorokaudessa kuukauden sijasta?)
Ja voi kyllä, oon avan törkeän innoissani Suomeen paluusta. Nähä kaikkia palluraisia, syödä kaikkea herkkua... Turkkarit, juustosnacksit, (ja kunnon sipsipussikoot eikä mitään säälittävää 185grammasia "party-size" pusseja... säälittävää.) lohi, appelsiinikana, fazerin ihanat karkkivaihtoehdot, irtokarkit (täälä on ihan säälittävät irttarivalikoimat), ampparijäätelöt, classicin jäätelöt, Fasu palat, Fitness jogurttimurot, naminamit, xylitol-purkka, somersby-siideri... Lisäksi oma huone, kaikki rakkaat CD:t ja DVD:t, vaatteet, asusteet, sänky... Ah mitä kaikkea mua odottaakaan.
Mukaan otan Australiasta herkullinta barbeque-soosia. Niin hyväääääää. Täältä ikävä jää sitä, cadburyn suklaita, Boost-smoothieta, Hungry Jack'sia, Domino's cheesesupreme pizzaa, doritos-sipsejä, Pod'seja, 24/7 aukiolevia mättöpaikkoja ja kioskeja, ihaniaihania rantoja, Typo-kauppaa, Sportsgirliä (josta aina saa poistua katkeria kyyneliä niellen ku kukkarosta löytyy vaan kuitteja niitten koiperhosten lisäks), City Beach - kauppaa ja hyviä kaljoja (saa nähä onko suomen kaljat muuttunu paremmiks ku kyseistä nektaria olen oppinut täällä juomaan), goonista en sano yhtään mitään, ja ties mitä.
Miks suurin osa listasta on syötävää...?
Ja tämän massiivisen postauksen viimeiseksi asiaksi: Miten käy Konnakartanon? Kun Australian aika on aikalailla ohi. Oon ehkä vähän kiintyny tähän (etenkin hurmaavaan ja kuvaavaan nimeen) näitten kuukausien aikana. Mitä sanotte? Jos jatkan niin mistä jatkan? Löytyykö inspistä, löytyykö kiinnostusta ja aktiivisuutta minulta ja muilta? Puhukaa.
Ja nyt ois tietysti suht osuvat ajat kaikille Australian suhteen uteliaille sieluille avata suunsa ja kysyä jos on kysyttävää, vastaan parhaani mukaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tarvittavista asiosta, pärjäämisestä, paikoista, you name it. (jos sitä löytyy siitä mistä kysytte) Saatan väsätä suomessa yhteenvetopostauksen (jos on niitä kysymyksiä niin voin vastata itse postauksessa) näistä 9 kuukaudesta.
Oisko palaute mielenkiintoista? :D Hit me!
Ja jos tähän postaukseen tulee maksimissaan vain 2-3 kommenttia niin suutun ja mustaksi muutun ja nipistän kaikkia. TILASTOT KERTOVAT ETTÄ TEITÄ ON ENEMMÄNKIN.
Ääntä! Viimosen Australiassa väsätyn postauksen kunniaksi. Konna kiittää ja kumartaa.
Cheers
Ei siinä vielä mitään että skydive peruttiin. Mutta kun minulla oli enään viikko jäljellä Australian matkaa, kaikki tarkasti suunniteltuna, 4 päivää Melbournessa ja kaksi Sydneyssä, 2 kokopäivän valmiiksi maksettua reissua Melburnessa + majoitus kolmelle yölle (viimenen yö säästeliäästi lentokentällä) Saan kuulla että Tiger Airwaysin lento on peruttu. Tämähän oli siis jotakuinkin yhden aikaan yöllä, mukavan väsyneenä, tunnin turhaan myöhässä ollutta shuttle busia odotellessa ja stressipesää kehittelemässä. Ajattelin kuitenki että parasta mennä lentokentälle kun lentokenttäbussi oli jo puoliksi maksettu ja että pääsisin seuraavalle mahdolliselle lennolle aamusella.
Mutta vielä mitä.
Toiveikkaana astelin check-in kassalle ja kaikki pienikin positiivisuus ropisi pois kun kuulin että seuraava lento lähtisi sunnuntaina. Siis kahden päivän päästä. Tässä vaiheessahan menetin kasvoni ja häpesinkin sitten silmiäni päästä kun kerkesin stressata kaikkea mahdollista, kannattaako mennä koko Melbourneen, sieltä kuitenkin on lento jo Sydneyyn, saanko rahoja takasi maksetuista kuluista vai en... Ja mainittakoon että olin jo päivällä venyttänyt hermojani hostellin törkeän huonoilla kuivausrummuila, jotka tuntuivat tekevän pyykeistä joka kuivauskerran jälkeen vaan märempiä. Kolme turhaa kuivauskertaa, 4 tuhlattua dollaria (yks vaan jäi masiinaan) Ja voi kyllä, tällä $40 dollarin budjetilla, se on 10%. Sillä saa jo neljä omenaa. Tai suklaalevyn. Tonnikalapasta-annoksen. 5 nuudelipakettia. you name it.
Lähin vähä sivurauteille, pahoitteluni.
Mutta siis epätoivoisena menin nurkkaan miettimään että mitä teen, ja kun lopulta päätin tyytyä 48 tuntia myöhäisempään lentoon tilanne rupes näyttämään vähän valoisammalta. Tigerin pitäis maksaa ylimääräiset majoituskulut (tämä homma on vieläkin hoitamatta...) ja päätinpä mennä pariksi yöki Holiday Inn - hotelliin asustelemaan. Kaksi queen size - sänkyä, kylpyamme ja ilmaiset minishampoot yms lohduttivat sitten vähän mieltä. Ja näinpähän omenanpoimijakavereitaki seuraavana päivänä :) ja kuulin kaikki farmin juorut, sielä kuulkaa sattuu ja tapahtuu! Draamaa, romansseja, mitä kaikkea.
 |
| Mulla on aina ollu erityinen suhde mäkkäriin |
Anyways. Kun vihdoin pääsin syksyiseen Melbourneen (raahattuani ekaks 28 ylimäärästä kiloa parisen kilometriä väärään hostelliin. Miksi yhdessä kaupungissa pitää olla kaks saman ketjun hostellia, ja vielä kaukana toisistaan?) jouduin unohtamaan pingviinisaaret ja keskittymään yhden päivän kaupunkikiertelyyn ja yhden päivän Great Ocean Road - matkaan. Sääli kyllä etten voinu viettää kaupungissa kuin yhden päivän, sehän on aivan säälittävä määrä.
Toisen yön vietin Melbournen lentokentän kylmällä lattialla. Mikä on ideana että yläkerran aulaan laitetaan vain yksi penkki?? Onnistuin kuitenki nukkumaan pari tuntia. Olin silti aika väsynyt kun koneeseen pääsin, sillä nukahin ennätyksellisesti ennen nousua. Heräsin seuraavan kerran ku lentoa oli jäljellä joku vartti. Mikäs siinä.
Aamuyhdeksästä olinki sitten Sydneyssä. Hommasin majapaikan ja lähdin kiertämäään kaupunkia kävellen, niitä samoja katuja pitkin jotka joskus käveltiin niin monta kertaa. Oxford street, Liverpool street, King's Cross, George Street, Darling Harbour. Tavallaan tuntu niinku en ois ikinä lähtenytkään. Yhen strippibaarin nimi oli vaihtunu vähän. Mäkkärin viereisessä halpiskaupassa oli sama mies huutelemassa "erikoistarjouksia", ja colesissa haisi samalla thaihieronnoille ja öljyille.
Illalla menin vihdion ja viimein katsastamaan maailman suurimman IMAX-elokuvateatterin ja Pirates of the Caribbeanin 3D:nä. Konnan eka 3D! Olin intopinkeenä. Vaikkei normikohtauksissa juuri mitään eroa näkynytkään.
Seuraavana päivänä (=tänään) piti olla skydive, muttaihan niinku arvasin, peruttuhan se oli sään takia. Kuljettaja kuitenki yritti kovasti auttaa ja saada mulle seuraavalle päivälle mahdollisimman aikainen skydive. Kiirettä pitää, mun pitää kuitenki olla kahdeltatoista lentokentällä. Stressaa. Haluan sikana tehdä sen mutta mitä jos tulee törkeä kiire lennolle?
Nyt ois 24 tuntia jäljellä Australiassa. Liikaa jäi näkemättä, liikaa tuli tuhlattua ja mässättyä, virheitä tehtyä ja mitä vielä. Mutta jumaleissön mitkä 9 kuukautta! Suunnittelen jo seuraavaa reissua. Ainoa vaan mikä aiheuttaa on ongelmia on aika ja raha (musta tuntuu että viimeaikoina vastaus on aina "because i don't have the time and the money to do that" kun joku kysyy että enkö ajatellu mennä sinne, miten sää niin vähän aikaa, mikset tehny sitä.) Lisäks seuraavan kerran tänne tullessa on aikaa vain kolme kuukautta, lomaviisumin verran, eikä työskentelymahdollisuutta. Pitää siis kerätä hervoton läjä rahaa.
Australia innoitti myös keskittymään kotosuomeen. Täälä on niin paljo nähtävää ja kierrettävää ulkomaalaisille ja kotimaisille, että mieleen tuli oma kotimaamatkailu, tai se kuinka vähän sitä on tullut loppujen lopuksi tehtyä. Enhän mää oo käyny kunnolla lapissakaan. Melkeen hävettää tämmönen. Ja nyt on kaikki saanu kaikki matkat uudet mittasuhteet, kun tämmösessä mammuttimaassa on kiertäny. Autolla saa 36 tunnissa (putkeen) vasta suurimman osan itärannikosta kahlattua. Suomen on varmaan kiertäny ympäri samassa ajassa. Ja eiköhän sieläki oo nähtävää ihan riittävästi, ja helppoa ku tikkariryöstö lapselta ku omalla kielellä saa mongertaa. Kuka ois innokas tekemään suomiroadtrippia hamassa tulevaisuudessa? :)
Itseasiassa haluan tehä roadtrippiä tai ylinpäänsä jotain perinpohjaista matkustusta joka maassa, en vaan pääkaupunkeja. Australia, Uusi-Seelanti, Kanada, USA, Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja... Niin paljon nähtävää!! Huoh. Ehkä joskus. Lisäksi sitten mukavia paratiisilomia halvoissa paikoissa, Bali, Thaimaa ja kymmenet muut. Miten mää pystyn järjestämään tämän kaiken? (etenki ku kukkarosta lentää koiperhosia ja velkoja löytyy enemmän ku tarpeeks. Voi taxback, voisiko se hoitua vuorokaudessa kuukauden sijasta?)
Ja voi kyllä, oon avan törkeän innoissani Suomeen paluusta. Nähä kaikkia palluraisia, syödä kaikkea herkkua... Turkkarit, juustosnacksit, (ja kunnon sipsipussikoot eikä mitään säälittävää 185grammasia "party-size" pusseja... säälittävää.) lohi, appelsiinikana, fazerin ihanat karkkivaihtoehdot, irtokarkit (täälä on ihan säälittävät irttarivalikoimat), ampparijäätelöt, classicin jäätelöt, Fasu palat, Fitness jogurttimurot, naminamit, xylitol-purkka, somersby-siideri... Lisäksi oma huone, kaikki rakkaat CD:t ja DVD:t, vaatteet, asusteet, sänky... Ah mitä kaikkea mua odottaakaan.
Mukaan otan Australiasta herkullinta barbeque-soosia. Niin hyväääääää. Täältä ikävä jää sitä, cadburyn suklaita, Boost-smoothieta, Hungry Jack'sia, Domino's cheesesupreme pizzaa, doritos-sipsejä, Pod'seja, 24/7 aukiolevia mättöpaikkoja ja kioskeja, ihaniaihania rantoja, Typo-kauppaa, Sportsgirliä (josta aina saa poistua katkeria kyyneliä niellen ku kukkarosta löytyy vaan kuitteja niitten koiperhosten lisäks), City Beach - kauppaa ja hyviä kaljoja (saa nähä onko suomen kaljat muuttunu paremmiks ku kyseistä nektaria olen oppinut täällä juomaan), goonista en sano yhtään mitään, ja ties mitä.
Miks suurin osa listasta on syötävää...?
Ja tämän massiivisen postauksen viimeiseksi asiaksi: Miten käy Konnakartanon? Kun Australian aika on aikalailla ohi. Oon ehkä vähän kiintyny tähän (etenkin hurmaavaan ja kuvaavaan nimeen) näitten kuukausien aikana. Mitä sanotte? Jos jatkan niin mistä jatkan? Löytyykö inspistä, löytyykö kiinnostusta ja aktiivisuutta minulta ja muilta? Puhukaa.
Ja nyt ois tietysti suht osuvat ajat kaikille Australian suhteen uteliaille sieluille avata suunsa ja kysyä jos on kysyttävää, vastaan parhaani mukaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tarvittavista asiosta, pärjäämisestä, paikoista, you name it. (jos sitä löytyy siitä mistä kysytte) Saatan väsätä suomessa yhteenvetopostauksen (jos on niitä kysymyksiä niin voin vastata itse postauksessa) näistä 9 kuukaudesta.
Oisko palaute mielenkiintoista? :D Hit me!
Ja jos tähän postaukseen tulee maksimissaan vain 2-3 kommenttia niin suutun ja mustaksi muutun ja nipistän kaikkia. TILASTOT KERTOVAT ETTÄ TEITÄ ON ENEMMÄNKIN.
Ääntä! Viimosen Australiassa väsätyn postauksen kunniaksi. Konna kiittää ja kumartaa.
Cheers
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
coral reef cruise
wihiii ollaan cairnsissa ja kaytiin pienella great barrier reef cruisella, mahdollisuutena snorklata ja scuba diveta. Itelta kuitenki jai scuba diving vaha puolitiehen ku veden alla rupesin panikoimaan kaikkea hengen pidattamista ja keuhkojen rajahtamista yms riskeja, ja sita ku hengittaesa painu vaan syvemmalle vaikka halus ylemmas yeika paassyt ylos yms yms. mutta joku kerta sitte ehka sukellan syvemmalle ku huikeat kaks metria. sain silti todistuksen hyvasta yrityksesta, herttasta.
mutta snorklaus oli taas yllari yllari, mellevaa. Rahoja osataan myos saastaa ostamalla kaikki pro kuvat.
Valtaosaan kuvistahan olin valayttanyt hehkean chandler Bing - hymyn. Onneks pariin viimeseen otokseen osasin vaha normalisoitua(?)
ei muutako saastotilille ja sky divea varaileen.
(edelleen, palkaksi suuresta bloggausuurastuksestani kelpaavat iloiset (=kateelliset) kommentit :) )
mutta snorklaus oli taas yllari yllari, mellevaa. Rahoja osataan myos saastaa ostamalla kaikki pro kuvat.
Valtaosaan kuvistahan olin valayttanyt hehkean chandler Bing - hymyn. Onneks pariin viimeseen otokseen osasin vaha normalisoitua(?)
ei muutako saastotilille ja sky divea varaileen.
(edelleen, palkaksi suuresta bloggausuurastuksestani kelpaavat iloiset (=kateelliset) kommentit :) )
maanantai 16. toukokuuta 2011
seilailua
Airlie Beachille köröteltiin yöbussissa ja heti seuraavana päivänä päästiin seilaamaan Avatarilla Whitsunday Islandseille. Pari päivää taivaallista säätä, laivan kannella aurinkokylpemistä niin että poltin huuleni. Jotain aktiviteettia myös, pari snorklauskertaa koralliriutoilla. Oli muuten sikasiistiä nähä vedenalaista maailmaa ja nemon kaverikaloja hengaamassa koralleissa. Hanna otti vedenalaisella kameralla kuvia mutta niiden näkemistä joutuu oottaan että pääsee kehittään filmin.
Lisäksi myös käytiin White Haven beachilla, jonka hiekkahan oli siis jotain 97 prosenttista silicaa, eli sitä samaa korunkiillotus/hampaidenvalkaisumatskua kuin Fraserilla. Oli taas ihan kiva fiilis telmiä siellä :)
 |
| HAAATSUVENGAAA |
 |
| Avatar |
 |
| ihmispyramidi, jonna huipulla! |
 |
| löytö |
 |
| oli vähän timmi maski |
Awesome. Suunnitelmissa oli suunnata Magnetic Islandille, mutta missattiin bussi (niitä kukee vaan yks päivässä) ja tultiin sitte päivä myöhässä ja aateltiin ettei oo järkeä maksaa törkeen kallista lauttamatkaa yheks päiväks. Joten jäätiin sitten Townsvilleen ja huomenna lähtö Cairnsiin. Tj10. Mitä pirua? jänskättää!
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Liikenteessä
Pahoittelut blogitekstin viivästymisestä mutta blogger ei antanut minun ilmaista luovuuttani täällä viime kerralla. Nyt sitten tutulla ja turvallisella mäkkinetillä ollaan taas liikenteessä, nyt jo Airlie Beachilla. Team Jonnan ja Hannan matka alkoi Noosasta, johon päästiin suhteilla yksityisellä autokyydillä sillleinä purkissa. Takapenkillähän oli varmaan se neljä rinkkaa, eli en saanut jalkojani koskemaan maahan. Mutta nukuttiin se matka kuin vauvat joten selvittiin hyvin, mitä nyt perse puutu kun liikkumavaraa oli ehkä 2cm.
Noosa oli tosi kiva paikka, tuli mieleen lomakylä kun ympärillä oli tuhottomasti hotelleja ja motelleja ja tietty hostelleja, ja rantaviiva oli Australian tapaan erittäin mellevä. Tässä vaiheessa meillä tais olla hieman univelkoja ku katottiin joka ilta leffoja ja nukuttiin iloisesti tuhisten vähintään 9 tuntia yössä.
Sitten matka jatkui Hervey Baylle, joka oli ns portti Fraser Islandille. Fraser Islandhan oli siis maailman suurin hiekkasaari ja joku maailmanperintökohde, backpackerin must see.
Hervey Baylla säät helli mennen tullen, oltiin siis siellä yö ennen Fraserin kolmen päivän matkaa ja tullessa yö ennen Airlie Beachille tuloa. Nautittiin ilmasesta ruuasta Hervey Baylla, hahaa, ei nuudeleita. Eikä purilaisia. Mutta pastaa ja nachoja. Ja meidän Fraser ryhmässä, A-teamissa, oli sveitsiläinen kokki. Kyllä kelpas.
Fraser Island oli aivan mieletön. Eka meitä peloteltiin Dingoista kuinka viimekertaisin dingohyökkäys oli 16 päivää sitten ja että vessaan ei saa mennä yksin, muuten kaikki leirin 5 dingoa tulee ja syö. eikä mereen saa mennä uimaan, sielä on meduusoja ja tiikerihaita. Varma kuolema. Että ei päästy sitte mereen uimaan.
Mutta ei se mitään, makeita järviä siellä oli sitte muutama kappale missä käytiin pulikoimassa. Hullun kirkasvetiset Lake McKenzey ja joku jonka nimeä en muista, joissa oli ihan valkoista hiekkaa. Sillä pystyi kiillottamaan koruja ja harjaamaan hampaat valkoisiksi. Voin sanoa että kyllä näytti valkosemmalta. Jos ois ollu mahdollisuus oisin ottanu pullossa sitä hiekkaa suomeen...
Toiset järvet oli lake Allom, jonka rannassa oli teepuita, joiden öljyä oli vedessä niin että pois tullessa iho oli pehmeä ja hiukset kuin hoitoaineen jäljiltä. Ja sitten oli vielä yksi järvi puolen tunnin kävelymatkan päässä, ison hiekka-alueen takana (joka kuulemma oli ennen ollut veden peitossa) jota ei varmaan 100 vuoden päästä enää ole.
Järvien lisäksi nähtiin törkeän kirkasvetinen pikku puro, josta siis hiekkapohja näkyi aivan selvästi, sitä sanottiinki näkymättömäksi joeksi. toinen Eli creek, joka oli syvimmillään ehkä justiin ja justiin lantion kohdalle, joka sitten kahlattiin porukalla. Monet kuulemma kelluu sen matkan virran mukana, mutta itselläni oli huppari päällä ja kamera taskussa niin en voinu :(
Kamerasta puheen ollen, siinähän vilkkui ekasta päivästä lähtien valo että akku lähes tyhjä. Jäi sitte monet hienot kuvat ottamatta ja viimeiseen, hienoimpaan lake McKenzeyhyn riitti kaks kuvaa ja se oli sitten kaput. Flavio otti meistä pari kuvaa ja lupas antaa ne meille, mutta arvatkaapa unohtuko. (kyllä krista, tapasin oman flavioni. ja muut ihmiset, kyse movetronin biisistä oi flavio, ei tosiaankaan mistään MINUN flaviostani..)
Nyt ollaan Airlie Beachilla ja huomenna Whitsunday sailing AWESOME. Kamerat latautumaan varppinakarppina ja semmosta kuvasessiota että oksat pois. Pardon lyhykäinen postaus, kuvatkin varmaan täysin päin mäntyä koska blogger sössii edelleen vähän mutta minkäs teet, vielä pitää mennä ottaan selvää mihin huomenna mennään...
Sain muuten lokin niskaani ja opossumin syliini.
Eikä kommentoinnista ole haittaa.
Noosa oli tosi kiva paikka, tuli mieleen lomakylä kun ympärillä oli tuhottomasti hotelleja ja motelleja ja tietty hostelleja, ja rantaviiva oli Australian tapaan erittäin mellevä. Tässä vaiheessa meillä tais olla hieman univelkoja ku katottiin joka ilta leffoja ja nukuttiin iloisesti tuhisten vähintään 9 tuntia yössä.
Sitten matka jatkui Hervey Baylle, joka oli ns portti Fraser Islandille. Fraser Islandhan oli siis maailman suurin hiekkasaari ja joku maailmanperintökohde, backpackerin must see.
Hervey Baylla säät helli mennen tullen, oltiin siis siellä yö ennen Fraserin kolmen päivän matkaa ja tullessa yö ennen Airlie Beachille tuloa. Nautittiin ilmasesta ruuasta Hervey Baylla, hahaa, ei nuudeleita. Eikä purilaisia. Mutta pastaa ja nachoja. Ja meidän Fraser ryhmässä, A-teamissa, oli sveitsiläinen kokki. Kyllä kelpas.
Fraser Island oli aivan mieletön. Eka meitä peloteltiin Dingoista kuinka viimekertaisin dingohyökkäys oli 16 päivää sitten ja että vessaan ei saa mennä yksin, muuten kaikki leirin 5 dingoa tulee ja syö. eikä mereen saa mennä uimaan, sielä on meduusoja ja tiikerihaita. Varma kuolema. Että ei päästy sitte mereen uimaan.
Mutta ei se mitään, makeita järviä siellä oli sitte muutama kappale missä käytiin pulikoimassa. Hullun kirkasvetiset Lake McKenzey ja joku jonka nimeä en muista, joissa oli ihan valkoista hiekkaa. Sillä pystyi kiillottamaan koruja ja harjaamaan hampaat valkoisiksi. Voin sanoa että kyllä näytti valkosemmalta. Jos ois ollu mahdollisuus oisin ottanu pullossa sitä hiekkaa suomeen...
Toiset järvet oli lake Allom, jonka rannassa oli teepuita, joiden öljyä oli vedessä niin että pois tullessa iho oli pehmeä ja hiukset kuin hoitoaineen jäljiltä. Ja sitten oli vielä yksi järvi puolen tunnin kävelymatkan päässä, ison hiekka-alueen takana (joka kuulemma oli ennen ollut veden peitossa) jota ei varmaan 100 vuoden päästä enää ole.
Järvien lisäksi nähtiin törkeän kirkasvetinen pikku puro, josta siis hiekkapohja näkyi aivan selvästi, sitä sanottiinki näkymättömäksi joeksi. toinen Eli creek, joka oli syvimmillään ehkä justiin ja justiin lantion kohdalle, joka sitten kahlattiin porukalla. Monet kuulemma kelluu sen matkan virran mukana, mutta itselläni oli huppari päällä ja kamera taskussa niin en voinu :(
Kamerasta puheen ollen, siinähän vilkkui ekasta päivästä lähtien valo että akku lähes tyhjä. Jäi sitte monet hienot kuvat ottamatta ja viimeiseen, hienoimpaan lake McKenzeyhyn riitti kaks kuvaa ja se oli sitten kaput. Flavio otti meistä pari kuvaa ja lupas antaa ne meille, mutta arvatkaapa unohtuko. (kyllä krista, tapasin oman flavioni. ja muut ihmiset, kyse movetronin biisistä oi flavio, ei tosiaankaan mistään MINUN flaviostani..)
Nyt ollaan Airlie Beachilla ja huomenna Whitsunday sailing AWESOME. Kamerat latautumaan varppinakarppina ja semmosta kuvasessiota että oksat pois. Pardon lyhykäinen postaus, kuvatkin varmaan täysin päin mäntyä koska blogger sössii edelleen vähän mutta minkäs teet, vielä pitää mennä ottaan selvää mihin huomenna mennään...
Sain muuten lokin niskaani ja opossumin syliini.
Eikä kommentoinnista ole haittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)