Ummehtunutta

Tää on kyllä ihan hölmö kesä. Hirviästi ois ohjelmaa viikonlopuille enemmän ku viikonloppuja ois tarjolla, mutta silti tuntuu että jokainen päivä kuluu johonki tyhjyyteen töitten ja nukkumisen välillä. Valun kuin jätkänräkä enkä saa mitään tehtyä. Enkä ees saa mitään tuntuvaa rahallista korvausta siitä työskentelystä... Ahdistus tulee ku ajattelee liikaa tulojen ylittämiä velkoja, ja syksyn mustaa aukkoa mihin päädyn. Fiksun päätöksen kun tein ja pistin väärän paikan ykköseks yhteishauissa. Jos olisin aikoinani vähän ajatellut voisin jo katella vuokrakämppiä Jyväskylästä, mutta ei. Ehei toki. Nyt vaan yritetään keksiä varasuunnitelmaa ilman penninpyörylää. Sigh.
Tuntuu ihan ummehtuneelta. Vähäinen uni ei auta eikä tämä kovaa vauhtia rehottava pehko, jota ei taija olla varaa parturoida. Pelasin toissailtana aivotonta nettipeliä. Ei vähentänyt ummehtuneisuutta. Täälä on vielä jotenki huono ilma. Ja aina tulee uusia dokumentteja täytettäväks taxbackia varten, eikö ne ymmärrä että mää oon liian saamaton tämmöseen, hoitaisivat vaan koko potin nyt kauniisti mun tilille sieltä. Tietokoneen kaiuttimetkaan ei toimi että voisin kuunnella uutta, tuulettavaa ja inspiroivaa musiikkia. Soittimesta vaan niitä samoja vanhoja rytkäleitä. Vää. Ja mikä tämä kesäsää on? Ei siinä että paljon nauttisin auringonpaisteesta maitokaapissa, mutta silti. VALIVALIVALI.

Pitäis siivota (on pitäny jo reilun kuukaujen ajan...). Ehkä se auttaa. Vessanraikastajia vaan kehiin johan lähtee käyntiin. Sitte uuet kynsilakat ja Ruissiin rellestään (kyllä, tilasin liput. Kyllä, olen köyhä kirkonrotta. Kumpa kelatädit hoitais mun palkan nopeasti...). Ja mihin jäi paljon puhuttu liikunta? Kävinhän mää kerran reippaalla kävelyllä... Oikein juoksin loppumatkan ku kärpäset pääsi mutkassa myötätuuleen.
Nii se yhteenvetopostaus Australiasta? Joojookohta.

Mussa pitäis olla semmonen vetonaru arkipäiville. (viikonloput menee ilman vetonaruja. sitte ollaan entistä enemmän rättipoikki viikolla eikä saaja taas unta.)


Käpälät kattoon Konna.

Fiilis