Kesän viimeinen viikonloppu

Venetsialaiset on aina ollu kiva juhla. Vaikka aika taitaaki kullata lapsuuden venetsialaisina, sillä mun mielessä ne on aina lämpimiä ja pimeitä öitä niinku ulkomailla, raketit ja ulkotulet siivittää hyvää tunnelmaa mökillä mässyjen ja veden äärellä. Ois itseasiassa vähän ikävä tuommosia venetsialaisia. Kaulurit messissä ja poikien ammuttua viimeset isot raketit mökkiin juomaan kuumaa kaakaota.

Mutta ei, rellestykseenhän se menee nykyään. Mökkitunnelmaa aistittiin kuitenkin alkeellisesti tänä vuonna, kun KämpRosa oli poikkeuksellisesti poissa käytöstä. Lisäksi saatiin nauttia harvinaisen lämpimästä säästä. Taas nähtiin ettei äitin neuvoja pidä liian sokeasti noudattaa; kun päässä tempoi vaan "Ota sitte paljo lämmintä vaatetta, sielä on varmasti yöllä kylymä!" - touhotus, jotenkin hameet ja hihattomat paidat unohtuivat täysin. Ei ollut mieltä ylentävää tallustella mustilla, vuoratuilla abihousuilla ympäriinsä 25 asteen helteessä. Eikä muilla ollu ees tuplavarustusta sortseissa, jouduin vaan lainailemaan Kampelan nihkeitä vermeitä ahdingossani? Koskaan en ehkä oo ollu niin epävarma asustani kun ylisuuret sortsit korvissa joista jää haaruksiin lömpöttävä pussi ja niin edelleen. Olo oli kuin Nutrilett-mainoksessa, jos en pidä pökistä kiinni ne valahtaa ku ohi karauttava auto suihkuttaa lätäkön rinnuksille.


Ehkä ens vuonna saan nostalgiavenetsialaiset? Tai sitte ne on iäksi mennyttä. No, aina on käypiä vaihtoehtoja.

Seuraavaan postaukseen yritin jo kaivella kesäisimpiä otoksia viimeseltä kolmelta kuukaudelta. Sitä seuraavaan postaukseen oon jo miettiny sisältöä. aussiaussiaussi.

Hyi tulee masis ku aattelee että kaikki on ohi. Suljen silmät ja korvat siltä ja kuuntelen fiilistelymusiikkia sitte.

taxback ja ainaiset kemuilut

Voi sitä ilon ja riemun päivää kun työllä ja tuskalla maksetut verorahat pamahtavat tililleni. Talouteni on vihdoin normalisoitunut, ja mikä lisää iloa, olen ollut suurimmaksi osaksi velaton jo monta viikkoa (nyt 100% velaton) ja saan pitää koko könttäsumman itselläni. Nälissään riutunut säästötilini pääsi jälleen jaloilleen. Teinn kuitenkin niin jalosti että siirsin lähes koko summan säästötilille. Seuraavaa harjoittelupalkkaakaan ei nimittäin tarvi turhan kauaa ootella :) Keventää mieltä tämä tämmöinen.

Poissa ovat kuitenkin päivät kun sain viettää yksin tohvelielämää kartanossani. Karhuperhe on palannut pärryyttelemästä, mutta ainaki minut ruokitaan hyvin. K-marketkin auttoi kun jakeli ilmaiseksi päiväysvanhoja karkkeja ja suklaita persoille jotka eivät päiväyksiä paljoa kahtele. Hyvää oli, ja hengissä ollaan.

Yhdet kartanobailut ehdin kuitenkin järjestää. Oli siinäki hämmentävä ilta.



A-Ö. (kuka näkyy voittavan?? hinthint: minähän se.)



eskolan gangstat chillailemasa keskustan sykkeessä

Ja siitä seuraava viikonloppu sisälsi Miian 20v synttärit. Oli siinäki ilta. Porukka hajaantuu, eräs harvinainen seuraheikkiemmi lähtee aiemmin baarista KämpRosaan nukkumaan, ja kuinkas käykään, ei herää sitten millään 10 soittoon että olisi tullut avaamaan meille oven. No siinä sitten nökötettiin porukalla ulkona ja syötiin grillimättöä (oli muuten järettömän hyvää pitakebabia) ja yksi toisensa jälkeen kaikilla rupee loppuun huumori. (ensimmäisenä itse synttärisankarilla, siinä puukengät, puhelin ja kiroukset lensi ja oli muuten ihan paskat synttärit...) Onni onnettomuudessa, Kampelaystävämme järjesti kyyden KämpKampelaan ja päästiin kuin päästiinki sisätiloihin nukkumaan. Tässä vaiheessa synttärisankariltakin irtoaa jälleen hymy ja hienoinen iltavilli. Ja oli sitteki ihan kivaa.

toukkavartaloinen konna

rotsipummit jääny ulkopuolelle itkeen (vai oksentaan? yökötttääkö toista?)

Vaan mitä ihmettä me tehdään Venetsialaisina? KämpRosan avoimet ovet ovatkin lukossa eikä majoituksesta siis ole tietoa. Jännä juttu, että ilman sitä ollaan kaikki ihan hukassa.

Aattelin ehkä että voisin josksu 3. syyskuuta julkasta yhteenvetopostauksen ausseista. Sillon ois nähkääs juuri vuosi lähdöstä.  Ongelma on kuitenkin se että kaikki kuvat on läppärillä jossa Nortoni on varmaan vanhentunu aikapäiviä sitte. Ja normaalisti oon kuitenki pöytäkoneella. Mutta ehkä ryhdistäydyn.

Palaillaan astialle. Tulee möykkystä kyytiäää.

Yksin kotona 46

Kyllä vain, saan maistaa harvinaista herkkua kun karhuperhe pärryyttelee moottoripyörällä Euroopan laveita valtateitä. Ja saman tien kaikki sähkönmyyjät ja nosto-ovien kauppaajat tulee keskustelemaan mulle ihan niinku mulla ois jotain sanavaltaa semmosiin asioihin. Kummallista kyllä, murmelit eivät ole vielä syöksyneet tuputtamaan vuoden ruokamääriä etten vaan kuole nälkään yksin ollessani. Siitä ei ole kyllä pelkoa, mässyn määrä (söin mää ite tekemää makaronilaatikkoaki ekaks...) mun ja Hartsan eilisessä leffailtamassa oli niin jykevä että mietin vetaisevani ruuansulatusjogurtin auttamaan pullevaa mahaani kaiken sen prosessoimisessa. En sitte kuitenkaan tehny sitä vaan join saunakaljan noin puoli kahdelta yöllä (miten niin seuraavana aamuna töihin?) pahentaakseni asiaa. Peli oli menetetty anyways.

Tässä on jälleen keretty viettää synttäreitä, pohtia että kyllä tämä ilmasto varmaan altistaa enemmän juhlimisen aikaiselle/jälkeiselle pahoinvoinnille kuin toisella puolella palloa, ausseissa tai seelannissa. Ja me kun aateltiin että Kirsun ois voinu viiä autolla ABCille syömään. VIRRHE.

Harvoin on joku niin innoisssaan lonkeronjuonnista vaikka on päässyt pois teini-iästä

Mökkeilyä ja saunomisen esittelyä kirsun hollaintilaisvieraalle.

Ja viimeviikonloppu olikin perinteinen Kokkolarock, jossa tänä vuonna peräti kaksi ulkomaista esiintyjää! uskokaa pois vaan, kyllä tästä joskus vielä kehkeytyy valtakunnan parhaimmistoon kuuluva festari. Tai ehkä ei, mutta kyllä se varmaan kuitenki vähän kasvaa. Herttaista, ollaan saatu seurata sen kasvua lähes alusta asti (eka vuosi oli hieman floppi..) Sää oli kyllä aivan liian ikävä, ja taas selvää kothalon ilkeilyä kun sunnuntaina festarin ohi ollessa aurinko yrittää pilkistää.

Koko porukka, ja KämpRosa sai jälleen näyttää mistä se on tehty!

Hiuskriisejä itse kullakin (voitteko kuvitella mitä naurua tämä ja tusina muuta Kampelan tukkakuvaa aiheutti seuraavana päivänä...)

Lättytukan extremekorjausyritystä

...Kuitenkaan sää ei ollut otollisin mahdollinen komeille kampauksille

Ja niinhän siinä kävi että hiuskriisi oli yhtä kuin alussa ja yhdennäköisyyys Lennonin kanssa häikäisevä.

Kuvamateriaali tältä viikonlopulta oli kyllä ehkä itkettävän kamalaa.
Kahdessa yössä yhteensä yhdeksän tuntia unten mailla.
Opin sanomaan hollanniksi "Olen oikea poika!"
Punnerruksia, kädenvääntöä, vatsalihaksia ja luiden murskaamista. Järjetöntä.

Vielä Miian synttärit edessä. Aktiiviehdotukset lentää, mönkijäajot, seinäkiipeilyt, keilaamiset, golffit ynnä muut. Oisko aivan utopistinen ajatus että mun taxback ois kerenny tulla siihen mennessä...? Siihen ei pitäis enää mennä kun max 3 viikkoa! En voi uskoa tätä, koko kesä siitä on haaveiltu! Velkaaki jäljellä enää noin 6€!
Ja kohta kuolaamaan asuntomessuille. En ehkä sitä tuskaa mitä se tekee mun sisustushimoille.

JA, mikä ehkä suurin kohokohta, olin maanantaina töissä hiukset pompulalla. Oon varmaan itsetuhoinen ajatellen hiuskriisejäni. Tiedossa itkua peilin edessä ennen ihmisten ilmoille menemistä?