Kesän viimeinen viikonloppu

Venetsialaiset on aina ollu kiva juhla. Vaikka aika taitaaki kullata lapsuuden venetsialaisina, sillä mun mielessä ne on aina lämpimiä ja pimeitä öitä niinku ulkomailla, raketit ja ulkotulet siivittää hyvää tunnelmaa mökillä mässyjen ja veden äärellä. Ois itseasiassa vähän ikävä tuommosia venetsialaisia. Kaulurit messissä ja poikien ammuttua viimeset isot raketit mökkiin juomaan kuumaa kaakaota.

Mutta ei, rellestykseenhän se menee nykyään. Mökkitunnelmaa aistittiin kuitenkin alkeellisesti tänä vuonna, kun KämpRosa oli poikkeuksellisesti poissa käytöstä. Lisäksi saatiin nauttia harvinaisen lämpimästä säästä. Taas nähtiin ettei äitin neuvoja pidä liian sokeasti noudattaa; kun päässä tempoi vaan "Ota sitte paljo lämmintä vaatetta, sielä on varmasti yöllä kylymä!" - touhotus, jotenkin hameet ja hihattomat paidat unohtuivat täysin. Ei ollut mieltä ylentävää tallustella mustilla, vuoratuilla abihousuilla ympäriinsä 25 asteen helteessä. Eikä muilla ollu ees tuplavarustusta sortseissa, jouduin vaan lainailemaan Kampelan nihkeitä vermeitä ahdingossani? Koskaan en ehkä oo ollu niin epävarma asustani kun ylisuuret sortsit korvissa joista jää haaruksiin lömpöttävä pussi ja niin edelleen. Olo oli kuin Nutrilett-mainoksessa, jos en pidä pökistä kiinni ne valahtaa ku ohi karauttava auto suihkuttaa lätäkön rinnuksille.


Ehkä ens vuonna saan nostalgiavenetsialaiset? Tai sitte ne on iäksi mennyttä. No, aina on käypiä vaihtoehtoja.

Seuraavaan postaukseen yritin jo kaivella kesäisimpiä otoksia viimeseltä kolmelta kuukaudelta. Sitä seuraavaan postaukseen oon jo miettiny sisältöä. aussiaussiaussi.

Hyi tulee masis ku aattelee että kaikki on ohi. Suljen silmät ja korvat siltä ja kuuntelen fiilistelymusiikkia sitte.