Goodbye London, Hello Salmon.

Lontoon visiitti oli tuskallisen lyhyt. Tiivis ja hieno reissu, paljon puhetta ja naurua, shoppailua, yllättävän pienimuotoista mässäilyä minun osaltani, viiniä, särkeviä jalkoja (tuntui hyvältä idealta laittaa varmaan 10 tunnin käveleskelyn jälkeen upouudet korot jalkaan. tunnin jonotus clubiin oli silkkaa tuskaa.) ripaus eksymistä, runsaasti tungosta, paljon espanjalaisia vaihtareita ja mitähän vielä.
Lento saapui Pietarsaareen puoli kahdelta yöllä, ja töihin oli määrä keretä 8ksi (eli heräsin kuudne jälkeen). Lontoossa vähäistä aikaa otettiin yöunista, ja täten kolmen viimeisen yön unisaldoksi on kertynyt 10,5 tuntia. Mutta olihan se sen arvoista.

Aamulla väsytti. Teki tuskaa ajaa töihin. Piilarit/silmätki oli niin kuivat. Havainnointikyky tais olla superluokkaa.

Mutta kun kuvittelet jotain kovinki pahaksi asiaksi, siitä voisi tulla itseään toteuttava ennustus, ennen olisi jo rautaisen tottunut liukuhihnatöihin. Ei ne lohet ny niin kamalia ollu, hajuunki tottui. Eikä kerenny tulla ees kylmä ku tunnin välein huolehditaan tauoista.
Mutta uskon kyllä että kyllä mikä tahansa pää on vähällä räjähtää 8 kuukauden liukuhihnan jälkeen.

Ei muutako haikaillaan menneitä reissuja ja unelmoidaan uusista, jos se sillä menis.

Portobellon markkinoilla paljon tungosta tavaroiden ja ihmisten keskuudessa

Mentiin vaihtareiden kanssa illanviettoon, oikeen spar-pussikaljalle. Näkeekö ilmeestä että jalat tekevät hiljaista kuolemaa?

Virtsan katku puhelinkopissa oli uskomattoman voimakas ja pistävä.

Viime hetkiä puistossa. Matkalaukku on mitä kätevin penkki.

Joskus kannattaa yrittää näyttää normaalilta.

Haluan että on äkkiä joulu, ja sen jälkeen voitais hypätä suoraan kesäiseen reilaukseen! Haluan lisää ulkomaanmatkailua!