Maistoin ekaa kertaa macaronia, ku oli tuommosia minejä tarjolla. Täytyy kyllä sanoa, etten ymmärrä sitä hohtoa ja hypeä. Tai ehkä se oli vaan epäonnistunut yksilö...? Ehkä täytyy vielä antaa mahdollisuus heille.. mitä sanotte?
Minun täytyy myös myöntää että minulle tulee heikkoja epäonnistumisen hetkiä lajissa jossa minun pitäisi olla erityisen hyvä.
Mässäämisessä. Kesti aivan liian kauan tuhota tuo mokkapala. Sen pitäisi olla ihan piece of cake. Samoin Lontoossa mässäily jäi sangen vähäiseksi.
Hävetti, ja hävettää. Maijan ja Harrietin halveksuvat katseet. Säälittävä yritykseni lapata murua rinnan alle. En ymmärrä mitä on tapahtunut. Ostin jyväskylä-kokkola - väliselle bussimatkalle tuplapatukan, ja söin vain toisen puolikkaan. Vieläkin on turkkareita jäljellä megapussista minkä porukat toi Malesian tuomisina (taxfreesta tietysti).
Kohta on kyllä paniikin aika!!
Jos tässä joulun aikaan saisin vähän lisää treeniä.
Ja se purkki. Korkki napsahtaa ihanasti paikoilleen magneetin voimasta. Mitä! Hieman eri fiilis kuin rimmelin roskanpinkissä hylsyssä.
Mutta kuinka yksi merkkihuulipuna saakaan hymyn kasvoille ja sitä kuuluisaa ylellisyyttä suomuiseen arkeen.
Miksi minulla on niin sokearottanäkö että joutuisin pulittamaan omaisuuksia uusista kakkuloista. Ja ne piilaritki loppuu näillä näppäimillä.
Ja koska tämä lienee ensimmäinen joulukuun päivitys, tilitetään hieman joulujutuista.
En oo oikein tajunnu että tässä on joulukuu näppäimillä. Tästä johtuen en ole ottanut asiakseni hommata itselleni asiaan kuuluvaa suklaakalenteria turhan varhain. Ja tiedättekö mitä?
Prismassa ei ollut enää suklaakalentereita ensimmäisenä päivänä.
Jyväskylän marketista ei löytynyt toisena päivänä kalenterin kalenteria.
Ei löytynyt muuten kolmantenakaan.
Jumalauta! Täytyy sanoa että mua oikeasti itkettää nyt vähä (=törkeän paljon, ei oo itkupotkuraivarit kaukana). En varmasti oo ainoa mattimyöhäinen asian suhteen, ja typerät kaupat vie heti kuun vaihtuessa juoksujalkaa ja silmät sulaa pahuutta leiskuen loput kalenterit piiloon. EI OO REILUA!
Joululahjakki vähä stressaa. Multa kysyttiin jo marraskuussa että joko oon hommannu kaikki lahjat. Ja ihan tosissaan kysyttiin. Hämmennyin ensin useiksi sekunneiksi, sitten sanoin etten oo ees ajatellu vielä mitään. Se kylvi pientä paniikkia.
Mun huoneessa on ruma kynttelikkö jouluvalona. keittiöön ihan jees valinta, muttei omaan huoneeseen. Se on kyllä hätäratkaisu, ja voisin lähteä etsimään vaatehuoneesta, sieltä runsaudensarvesta, sitä oikeaa jouluvaloa. Takaraivossa kuitenkin jyskyttää joku myrkyllinen ääni että on 20. päivä ennen ku pääsen sinne asti.
Siispä rumalla kyntteliköllä edetään.
Nii ja se huone ei vaan myöskään pysy siistinä. Ihan oikeasti, en ymmärrä mitä sille tapahtuu. Siitä ei oo minkään vertaa aikaa ku viimeks keräsin kaikki nuo vaatteet kaappeihin. Joku sotkii tätä asuntoa. Törky ei nosta joulumieltä.
**
Mutta typerästä ruikutuksesta johonkin positiivisempaa, ostin ihanan kirkkaanupunaisen Friis & Companyn laukun ja pitkään haaveillun kirkkaanpunaisen huopahatun kirppikseltä. Ei ehkä täsmälleen sellainen kuin olisin ajatellut, mutta kamoon, 2€. Joulun värejä olen siis haalinut itselleni.
Veronpalautukset oli huomattavasti suuremmat kuin mitä odotin. Eikä ollu ees tuplana! Joululahjarahaa tyhjästä siis.
Pikkujouluihin soppeli huulipuna. Sori, pakko toitottaa siitä. wiiii!
Ja mikä ehkä parasta, tuli otettua semmonen kuva Jyväskylässä että huhhei! Se julkaistaan sitten lähempänä joulua! (;
Lupaan ryhdistäytyä näissä ruikutusaiheissani. Huomenna on kaivattu "vapaapäiväkeskelläviikkoa", joten saan ehkä jotain aikaakin. Oikeasti, viikonlopuista ei ole paljoakaan hyötyä lepäämisen suhteen ku pitää jatkuvasti hypätä jossain.
Huomennakin kyllä meen arvostelemaan julkkisten itsenäisyysjuhlan pukuja Saanalle, mutta jos ennen sitä saan laitettua pari riepua kaappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti