Joulukuu!

Minähän sanoin  että se tulee, sanoin kaikille. Sanoin että ei aikaakaan ja joulukuu on täällä. Ja nyt se on!

Viime vuonna tein sen kohtalokkaan virheen, etten ostanut suklaakalenteria ajoissa. Ja kuinka ollakaan, julmat markettien pitäjät olivat vieneet kaikki suklaakalenterit pois ulottuviltani jo joulukuun ensimmäisenä päivänä. Voi sitä katkeruuden määrää. Noh, muutamien päivien itkupotkuraivareiden jälkeen sain kun sainkin suklaakalenterini. Ja itseasiassa toisenkin, kiitos Saanan :)

Mutta nyt ostin siis jo marraskuun puolella Mars-kalenterin. Rumahan se on, mutta halusin sen silti. Lisäksi Etelä-Suomen Sanomat on kovasti yrittänyt liehitellä minulla ilmaisilla lehdillä ja perinteisellä joulukalenterilla. :)
Kynttilöitäki poltan ahkerasti. Harmi vaan että mulla on säälittävän vähän laskutilaa saatavilla tässä solukammiossani, niin en voi hukuttaa huonettani kynttilöillä.

2/3 pikkujouluista on vietetty. Neljännet joudun valitettavasti skippaamaan, mutta otetaan se takaisin sitten uutena vuotena.

Ja mun hiukset saattaa sittenki kasvaa, hitaasti kylläkin, mutta kasvaa kuitenkin. Harmi vaan että niitä pitäis kohta taas kyniä latvoista ja karkottaa ne viimeisetkin blondin rippeet.

Voisin laittaa teille kuvamateriaalia kaikesta tästä, mutta blogger sanoo että olen käyttänyt ilmaisen tallennustilani kuvia varten. Nyt minun pitäisi ostaa lisää tilaa. Tämä kuulostaa minusta järkyttävältä. Mitä teen?

Kunpa vielä saisin väännettyä nämä kaikki ikävät kouluhommat ja veronpalautuksen tilille että voisin aloittaa kunnon tonttuilun.

Sigh. Vähä meinais ikäväki olla,

lievää ylellisyyttä ja kimallusta

Viime postauksessa mainitsinkin orastavan vitutuksen, joka oli ottamassa minusta vallan maanantai-iltana. En kuitenkaan tehnyt vitutukselle tilaa, vaan lakkasin kynnet ja join chai lattea ja katsoin hömppää tv:stä ja suunnittelin keskiviikkoisten Salakapakka-bileiden asustustani. Teemana siis 20-luku ja flapperit & gangsterit.

Eikö oo vaan aika rouheet? pohjakerrokset Mavalan silveriä ja päällä Mavalan uutuus Sparkling silver. Näin noita sparkling-uutuuksia mainoksia ja rupesin kuolaamaan kimallusta arkeeni. 

Voi kuinka ne ovat tuottaneet minulle iloa. Lähestulkoon häikäisevät.

Ja siinä jonna on pikkujouluissa, järkyttynyt siitä kuinka boolikauha oli vaihdettu pienempään kokoon. 

Salakapakkaan menin jonkunnäköisenä gangsterina aseineni ja savukeholkkeineni. Juu aika kehnoa kuvamateraalia. 

Oon varmaan naisena epäonnistunut koska en osaa tehdä kunnollisia kiharoita suoristusraudalla. Tuona päivänä oli kuitenkin yllättävän hyvää karmaa tarjolla, kuin sain enemmän kuin yhden laineen tehtyä koko päähän. Tiedän, se on helppoa: silleen käännät vähä ja vedät. No arvatkaapa moneenko ilmansuuntaan olen koittanut kääntää ja vääntää. On täysin tuurista kiinni mikälaista jälkeä siitä hommasta minun kätösillä saa aikaan.
Oli kyllä mahtavaa kun niin monet oli panostanut salakapakka teemaan. Jazz-bändi Tivolissa oli hienoinen pettymys, eihän se mitään jazzia soittanut. Ja tietysti sekin bändi vaihtui jonkin ajan kuluttua gangnam-styleen.
Mutta muuten tunnelma ja fiilis hyvä. Kivakiva. Tykkään teemoista.

Mutta vaikka vitutus maanantaina väistyi, niin edelleen mulla on kyllä jonkin asteen välirikko jääkaapin ja kattiloiden kanssa.

nimim. Juustosnackseja lounaaksi.

Mut hei terveelliset ruokatavat kunniaan ja hyvää viikonloppua! Luulen että oon vielä sen verran väleissä jääkaapin kanssa että voin ottaa sieltä skumppapullon ilman ahdistusta.

Kestävä kehitys ja sinkkukokkaaminen

Meillä alkoi nyt koulussa intensiiviviikko Kestävän Kehityksen opiskeluun. Opimme muun muassa kuinka paljon tuhoa yksi ihminen  voi aiheuttaa, mitä kaikkea teemme väärin ja muutenkin potemaan vähän huonoa omatuntoa laiskuudestamme (laiskuudestani...?)
Tämän päivän aiheet olivat mielenkiintoisia ja puhuttelevia, mutta kyllä siitä vaan pikku morkkis tuli. Sehän on sinänsä ihan hyvää asia, morkkiksesta kun pääsee eroon joko toimimalla tai ajan kanssa unohtamalla. (tässä yhteydessä tietysti vähän vaikeaa, kun ympäristöjuttuja syötetään joka tuutista)
Kyllä minäkin elän fiksusti. Jos en nyt, niin ainakin tulevaisuudessa. Minä vain käynnistyn vähän hitaasti.

Lajittelen biojätteeni, mutta sekin aiheuttaa turhaumia, kun yhdeltä ihmiseltä sitä jätettä ei kerry kovin paljon. Ellen halua viedä jokaisia porkkanankuoria erikseen ulos biojäteastiaan, sisäroskikseni täytyy kerryttää biomoskaa yli viikon ajan. Riippuen vähän mitä kokkaan itselleni. (minä en kuitenkaan ole vielä päässyt siihen pisteeseen, innokas lihansyöjä kun olen, että käyttäisin hervottoman määrän kasviksia viikossa, mistä sitä biojätettä kertyisi.)
No, arvatkaapas sitten miltä se bioroskis haisee sen ajan jälkeen? Ellette tiedä, voin kertoa: se haisee kuvottavalle oksennuspaskalle. Ja kun olet irrottanut tämän pussin onkalostaan, löyhkä leviää koko keittiöön.
Kuinka miellyttävää. Pikkukärpäset, jotka taloudessa sen jälkeen leijailevat, ovat myös sangen miellyttäviä.

Biojätteen kautta pääsemme toiseen turhaumaani, nimittäin tähän kokkaamiseen. Olen vielä aivan amatöörikokkaajan tasolla, mutta halukas pikkuhiljaa oppimaan. Haluaisin kovasti käyttää aitoja makuja ja tuoreita raaka-aineita. Kuitenkin tielläni on esteitä ja hidasteita päästäkseni tähän tavoitteeseen - tavoite olla siis superhyvä ruuanlaittaja. (Miten niin mahdotonta minun kohdallani? Enhän minä sekoile keittiössä lainkaan.)
Esteistä suurimpia ovat raha (yllätyyys!) ja yksin asuminen. Raha nyt on selvä juttu, sitä ei vaan opiskelijalle turhan paljoa anneta. Mutta pelkästään itselle kokkaaminen on aivan oma juttunsa. Minua ärsyttää suunnattomasti heittää ruokaa suoraan jääkaapista roskakoriin, koska se on mennyt vanhaksi. Siinä menee itse ruuan lisäksi rahaa ja resursseja täysin hukkaan. (mehän opimme tänään myös kaikkea liikatuotannosta ja ruokajätteen määrästä ja  ruuan riittävyydestä, lisäten turhautumistani)

Tein kerran ruokasuunnitelman kahdeksi viikoksi. (yritän ostaa keralla mahdollisimman pitkäksi aikaa ruokaa, kun se on jotenkin niin vaivalloista aina mennä pyörällä kauas supermarketteihin ja pyöräillä painavien kauppakassien kanssa takaisin mäkiä ylös alas) Olin ihan intopinkeänä, koska olin kuluttanut suhteellisen vähä rahaa ja saanut menuun yli kahdelle viikolle. Katsoin päiväykset lihatuotteista ja suunnittelin millon ne pitää viimeistään valmistaa ja yritin kovasti saada hyödyn kaikesta ja kaiken käytettyä. Kuitenkin, jotain jäi yli, joku kerkesi vähän vanhentua.
Ajatellaanpa vaikka yhtä salaattivyyhtiä. Sitä tulee salaattia ainakin kolmeksi kerraksi. Yhdestä kesäkurpitsasta (yhdistettynä muihin, esmes wokkiaineksiin) riittää minulla ainakin neljään tai useampaan ruokaan. Kurkussa sama juttu. Jos haluan, että kaikki tulee käytettyä ennen mätänemistä, minun tulee syödä samaa tai samantyyppistä ruokaa useana päivänä peräkkäin. Olen itseasiassa aika hyvä tässä, kaksi päivää menee helposti ja kolmaskin vielä. Mutta jumalauta jos pitää koko viikko (vähän liioiteltuna) syödä samaa sapuskaa niin kyllä se rupeaa rasittamaan. Myönnettäköön, en ehkä osaa hyödyntää kaikkia näitä raaka-aineita kovin usealla eri tavalla. (MINÄ VASTA HARJOITTELEN.)
Ja kun puhuin nistä tuoreista raaka-aineista.... Olisi paljon kivempaa ostaa tuoreita yrttejä ja kaikkea, eikä purkillista kuivattua versiota... Mutta mitä luulette, mitä tapahtuu jos minä menen ostamaan puskan tuoretta basilikaa?
No, ainakin bioroskis täyttyy vähän ripeämmin eikä välttämättä kerkeä ruveta haisemaan niin pahalle.

AAARGHH!!

Olisi varmaan monta muutakin asiaa, josta voisin purkautua mutta minua rupeaa pian vituttamaan.
Lohdun sanoja ja reseptejä voi aina kertoa. Tai liittyä valitusklubiin.

Nam!

nam

....Ei taas?!

Köpis

Syysloma tuntui kyllä ikävän lyhyeltä kun piti (tai sai) seilata Lahdesta Kööpenhaminaan, Köpiksestä Kokkolaan, Kokkolasta Eskolaan ja Sieviin, kotoa takas Kokkolaan ja sunnuntai-illaksi takaisin Lahteen. Älytöntä, onkohan syyslomaviikko ollu koskaan noin lyhyt...? Rahaa hupeni sitte taas aivan salakavalasti, Tanskassa kun ei sitten loppujen lopuksi tajunnut paljonko meni kruunuissa ja paljonko euroissa. Vaikka ei siinä, en paljoa laskenutkaan, enhän mää edes ostanut paljon mitään, paitsi kaksi CD:tä (Lana Del Rey ja The XX) ja keittiöpyyhkeen. Ja välillä vähän chai lattea, pannaria, kaakaota, purilaista, muutama tuoppi olutta, lentokentältä lehtiä ja mässyä... Eli raha vain hupeni ei mihinkään. Junalippuja on kyllä aina hyvä syyttää, niihin ne kaikki roposet menee. Mutta voi kuinka paljon rahaa olisin voinut tuhlata...

Jennin ja Kimin kämppä oli oikein toimiva, mitä nyt keittiöremontin tarpeessa, mutta muuten aivan loistava. Minä hienovaraisesti vein tavarani vierashuoneeseen ja Jarno kypsästi tyytyi olohuoneen vieraspatjaan. Ensimmäisenä iltana syötiin saksanhirveä punaviinikastikkeessa ja uuniperunoita ja -vihanneksia, ja voi pojat oli kuulkaa herkkua. Olennaisena osana ruokailua myös punaviiniä niistä hienommista ja kalliimmista viinilaseista. Sangen miellyttävä ilta.
No toisina päivinä syötiin sitte täytettyjä patonkeja ja noutopizzaa mutta olihan neki tosi hyviä.

käytiin legokaupassa

ja hyvillä purilaisilla ravintolassa, joka oli sisältä ilmetty vanhanajan ratikkavaunu tms

ja kaakaolla

...siinä satamassa tietysti

JA TIVOLISSA!!! Siinä jonna odottaa pääsyä tivoliin, jee.

Tivolilla oli aivan huikea Halloweenpanostus, olisi mielenkiintoista tietää paljonko siellä oli kurpitsoja kaikenkaikkiaan (kurpitsoita? kurpitsoja?? keskusteltiinkohan tästä jo...)

Verisiä popcorneja

Meillehän suotiin aivan uskomattoman hyvä ilma (ottaen huomioon sen sademäärän millä meitä noin muuten on siunattu koko syksyn ja kesän ja viimeiset pari vuotta noin yleensäkin), isoa aurinkoa ja yli kymmentä astetta lämpöä! Mutta ei siitä syksystä vaan päässyt mihinkään. Vaikka sää näytti tosi hyvältä, niin kyllä se kylmyys silti sieltä pidemmän päälle puski luihin ja ytimiin.  Etenkin monen tunnin tivolissa pyöriskelyn jälkeen. Sittenhän se talvi tulikin pari päivää sen jälkeen ku oltiin Suomeen palattu.
Maanantaina sitten suunta kohti pohojammaata ja illalla olin jo Kokkolassa hoitamassa yhtä sairasta karhunpoikaa kuntoon.
Pyörähdin kotona saunomassa ja hamstraamassa säkillisen lapasia ja kaulahuiveja ynnä muuta talvihynttyitä. Aluksi olin aivan kauhuissani, että hyyyyi fyyyy ei talvea eeeei vieläää. Mutta isikarhu sai minut kuitenkin tajuamaan, että parempi pari astetta pakkasta ja selkeähkö sää kuin pari astetta plussaa ja vesisadetta ja loskaa.
Paska juttu ku tämän kerkesin sisäistää ja kovasti luvataan vesisadetta ens viikonlopulle.

Mut nyt alko uus jakso koulussa, toivottavasti vähän motivoivampi (ja aikaansaavampi...). Alku oli ainakin lupaavan oloinen, toivottavasti ekojen venäjän tuntien jälkeenkin olo on motivoitunut!

Konnan kosmetiikat, osa 2

Dodiin, nyt laitetaan tiskiin huulipunat. Mää sitten tykkään huulipunista. Haluaisin lisää.

Vasemmalta lähtee: Lumene Natural Code,sävy 13, "Rasberry code". Halusin semmoisen tosipinkin huulipunan, oikeestaan vielä pinkimmän kuin tämä mutta kyllä tämäkin palvelee ihan hyvin. Mieto tuoksu, ainakin verrattuna tuohon Rimmelin tapaukseen.

tässä lopputulos

Toisena Rimmelin Lasting Finish Lipstick, sävy 170 "Alarm". Tämä oli varmaan ihan ensimmäisiä oikeita huulipuniani, ja ihan rehellisen punaisellahan oli hyvä aloittaa. Tuoksuu vahvasti kirsikalle, mutta itse en ainakaan pistä pahakseni kyseistä tuoksua!

Kolmantena Lancômen L'Absolu Rouge, sävy 131, ihka ensimmäinen merkkihuulipunani. Siinä on tämä kuuluisa magneettilukitus, ette arvaakaan kuinka se aiheutti minussa täpinöitä ensimmäisen kuukauden ajan :D  Ja tässähän oli tavoitteena saada herkullisen tumma huulipuna ensimmäisistä kalapalkoista. Vähän kyllä itkettää, kun kyseinen huulipuna on tipahtanut varmaan kahdesti maahan ja se on johtanut tietysti sen katkeamiseen :( mutta ei muutako möykky takas hylsyyn ja siveltimellä huulille! Ei se lopputulokseen vaikuta...
Tämä tuoksuu ihan huulipunalle. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sanoisin ehkä, että toisessa valossa tämä huulipuna on tummempi.

Viimeisimpänä (myöskin tuorein huulipunani) Yves Saint Laurentin Rouge Volupté, sävy 15, ihanan korallinen sävy jota kaipasin kesällä valikoimaani. Tämä taas meni niistä viimeisistä kalapalkoista... ihanan pehmeä tapaus!

Kaikki kuvat ovat käsittelemättömiä, jotta aito väri paljastuu kaikille. Kuvat on myös otettu samana päivänä, samassa kelmeässä, ikkunan läpi tulleessa luonnonvalossa ja huulipunat levitetty siveltimellä. Ois ollu kiva laittaa nuo esittelykuvat vähän pienempänä ja jotenkin vierekkäin, mutta enhän mää semmosta tähän hätään osaa. Pakko siis laittaa hullut naamakuvat kaikista. (mielessä kävi myös laittaa ihan pelkistä huulista kuvat, mutta en levittäny nuita mitenkään erityisen tarkasti ja jälkeenpäin huomasin että lopputulosta ei kärsi näyttää liian lähietäisyydeltä :D )
Kaikkiin huulipuniin oon oikeen tyytyväinen, ne pysyy hyvin eikä kuivata juurikaan huulia (jos kuivattaa, niin pieni määrä bepanthenia siihen päälle pelastaa nopeasti). Mulla kyllä muutenkin pysyy väri huulissa aika hyvin, esimerkiksi karhusiskolla ei pysynyt läheskään yhtä hyvin kuin minulla tuo Lancôme.

Jos pitää ruveta erottelemaan noita merkkihuulipunia markettihuulipunista, niin sanoisin niitä pehmeämmiksi ja helpommin levittyviksi. Tosiaan mun huulilla on tähän mennessä kokeilemani huulipunat pysynyt tosi hyvin, että sinänsä en sillä ominaisuudella kovin suurta eroa. Enemmän pigmenttiä olisin tosiaan kaivannut tuohon Lumenen pinkkiin huulipunaan, mutta onhan tuo vähän hillitympi pinkki myös oikein kiva.

Huulipunaostoslistalta löytyy vielä joku aika basic väri, joka ei niin hirveästi hyppää esille, joku persikkainen sävy, ja sitten vielä se überpinkki. Ja ehkä vielä joku ihan übertumma yksilö...

Ai niin, ostinhan mää myös Benefitin Lip Plump - huulimeikin pohjustusvoiteen, joka lupaa muhkummat huulet ja pysyvyyttä huulipunalle. Luin siitä Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin - blogista ja ajattelin että huulipunan ystävänä tarvitsen sellaisen. No, ihan hirveästi en ole sitä käyttänyt, kun en tuota täytettä huuliin ihan älyttömästi kaipaa ja ne huulipunat pysyy muutenkin ihan hyvin naamassa. Lisäksi koin, että kylmään sävyyn taittava pohja vetää itse huulipunan sävyn kylmemmäksi. Esimerkiksi mielestäni tuosta lämpimän viininpunaisesta Lancômesta tuli paljon violetimpi kuin normaalisti. En nyt muista, olenko kokeillut sitä noiden kylmien sävyjen (Rimmelin ja Lumenen) alle, mutta uskoisin niiden kanssa toimivan paremmin. Ja toki jos on pitempi päivä tai tsembalot tiedossa niin silloin olen töpöttänyt tuota alle.
Mutta Eeva Kolu tätä kyllä kehui, että kyllä tämä varmaan joillekin on aivan mahtava tuote.

Suomesta tätä ei ilmeisesti vielä saa

Noh, uskallatteko avata suunne ja kertoa mikä huulipuna näyttää teistä parhaalta?

Konnan kosmetiikat

Hetken mietein, että onko tämä nyt jotain ihan ennenkuulumatonta ja sopimatonta Konnakartanoon, tämä tämmöinen kosmetiikkapostaus. Kun edellisessä postauksessakin kerroin tämän olevan lähinnä Totaalista Nöyryytystä (vain teitä varten, armaat lukijat, vain teitä varten...) ja ehkä vähän jotain puoliturhaa läpätystä ja matkakertomusta. Mutta sitten Kirsu rohkaisi kutsumalla Konnakartanoa sillisalaatiksi, ja Totaalisen Nöyryytyksen olevan pelkkä hienostunut lisä. (okei, minä kutsuin sitä hienostuneeksi, ei Krista. Sanokaa mitä sanotte)

Ja kun minä nyt juuri tulin kaupungilta tuhlaamasta Kicksin etuseteleitäni ja ihan tohkeissani hypistelin hieman suolaisen hintaisia uutuuksiani, ja päädyin vielä kuvaamaan niitä, niin minkäs minä enää tälle mahdan. Turha pyristellä.

Joskus kalaurani alkuvaiheillahan taisin kertoa, että kun ansaitsin rahaa ja asuin vielä porukoiden siivellä, olisi minulla tarpeeksi varallisuutta lähteä testailemaan ns luksustuotteita.
No, nyt ehkä vähän näyttää siltä että olen hairahtanut niihin aika nätisti. Siis niihin merkkeihin ja tuotteisiin, mitä ei saa prismoista ja cittareista tai halpahalleista.
No, nyt kun kalauran tuoma rahavirta on katkennut ja jäljellä vain kelan senttivirta, se ei ehkä ole ihan niin hyvä juttu että haahuilen niiden kalliimpien merkkien osastolla. Mutta jos sitä vain harvoin ja harkiten...

Okei, nyt on pakko myöntää että ei ollut ihan harkittu reissu tämä tämänpäiväinen... Tai harkittu oli kyllä, mutta lopputulos oli vähän eri.
Lähtökohtina oli, että minulla oli kolme etuseteliä Kicksiin: -20% yhdestä maskarasta, -20% yhdestä tuotteesta ja -2,50€ loppusummasta. Näiden lisäksi, jos ostin yli 50€:lla, saisin 10€ etusetelin. Ja tietysti nämä oli käytettävä kuun vaihteessa, eli näillä näppäimillä. Tarvittiin siis nopeita päätöksiä. Budjettilaskelmastani selvisi, että voisin ehkä tuhlailla ~60€ kivaan hömpötykseen, eikä koko budjetti kaatuisi siihen.

Tarvitsin siis uuden ripsarin, ja suunnitelmissani oli ostaa Sensain 38'C maskara. Kyseistä ripsaria minulla on nytkin käytössä, se vaan vetelee viimeisiään. Olen tykännyt siitä tosi paljon, ja jujunahan siinä on siis että se on vedenkestävä, mutta kuitenkin 38 asteisessa vedessä lähtee pois. Kestää sateen ja itkut ja uimiset, testattu on! Ja kestää jotenkin myös saunomisen, mikä ei ehkä ole fiksuinta ripsarin kanssa, mutta kuitenkin. Ainakin jos ei hinkkaa silmiä saunassa.
 Toiseksi ajattelin ostaa saman merkin eye linerin, ylittäisin niukasti 50€ rajapyykin ja palaisin tyytyväisenä 10€ etusetelin kanssa kotiin. Mutta eihän Kickseissä (ainakaan Lahden yksikössä) myydäkään Sensain tuotteita. Siispä piti päätyä kompromissiin. Selitin myyjälle tämän alkuperäisen, ovelan suunnitelmani joka meni pipariksi, ja lähdettiin miettimään korvaavia vaihtoehtoja.

Kotiin palasin tämän Cliniquen ripsarin kanssa, jonka pitäisi toimia samalla tavalla kuin Sensain. Toivotaan että toimii. Ainakin kun tämän Sensain jämän päälle levittelin, näytti hyvältä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ehkä uuden elämänkumppanin tästä ripsarista.  Tämä ainakin oli pari euroa Sensaita halvempi!
Eye lineriksi myyjä esitteli Estée Lauderin eye lineria, joka toimi myös samalla säänkestävällä periaatteella. Mutta kappas, kyseinen tuote olikin loppunut.
Siispä päätinkin laajentaa vähän luomivärivalikoimaani, mikä muuten on aivan säälittävä.

Noh, niinhän siinä kävi että kävelin ulos Diorin luomiväripaletin  kanssa  (051, Smoky Pink). Paljon hyvää olen Diorin luomiväreistä kuullut, joten uskon etten tule pettymään. Ainut vaan etten ole kovin tottunut luomivärin käyttäjä (selittänee säälittävän valikoimanikin..), mutta ei auta muu kuin ruveta vähän harjoittelemaan. Nyt ei ainakaan voi syyttää tuotetta jos menee pieleen....

Ja sanonpa muuten, että minä rakastan, siis kerta kaikkiaan rakastan sitä kun näissä 'luksustuotteissa' on joku, ehkä pienikin yksityiskohta, joka viestittää omistajalleen että olet nyt ostanut kalliin ja laadukkaan tuotteen. Ylellinen purtilo, pieni samettipussukka paletin ympärillä, esiin ponnahtava peili, magneettilukitus.... Aah.

Siinä sitten aika lailla päivittäisessä käytössä esiintyvät tuotteet. Satsasin BareMineralsin mineeraalimeikkeihin, kun niitä oli myytävänä semmoisessa starter kitissä kaikki peruspohjaan tarvittavat tuotteet ja siveltimet (sis.kaksi eri sävyistä foundationia, warmth, bisque ja mineral veil, ja vieläpä dvd, joka näyttää miten homma hoidetaan) Oma naamani kuitenkin tuppaa kiiltämään pitkin päivää näillä eväillä, ja niinpä lisään Lumene Natural Coden Shine & Redness Eliminatoria. Se ehkä vähän syö tätä muuten mineraalimeikkipohjan ideaa, mutta en ole vielä valmis ostamaan ja kokeilemaan BareMineralsin Matte foundationia (kuitenkin sen verran näistä maksoin etten käyttämättä jätä tai rupea heti vaihtamaan... muuten kun ovat aivan toimivia), joka luultavasti sitten toisi sen mattapinnan pitemmäksi aikaa.

Lisäksi sieltä löytyy MaxFactorin poskipuna Flawless Perfection Blush, sävy 220 Classic Rose, Lumenen Blueberry kulmakarvavaha, Maybellinen eye liner joka on vähän kuivahtanut (jostain syystä löytyi meikkipussista ilman korkkia..) Goshin luomiväripaletti, 22 Driftwood jajajaja Rimmelin kulmakynäkin vielä. Ja näillä mennään.

Ja näillä me puhdistetaan. Nivean meikinpoistoaine on ainakin minulle oikein mainio, ja ihan markettikamaa. Mineraalimeikkien kanssa samaan aikaan ostin tuon sekaihon kosteusvoiteen. Huonona puolena sanottakoon, että siinä ei ole suojakerrointa. Meikeistä kyllä löytyy suojakerroin 15-20, ja ajattelin että en tässä syksyn/talven aikana sen tujumpaa kerrointa tarvitse. Kesälle on sitten erikseen Australiasta hommattu Olay:n kosteusvoide, SPF30 ja reilireissulta hommattu, vieläkin jytympi Vichyn kosteusvoide, SPF50. Niitäki voin ihan suositella, en kokenut naamaani erityisen limaiseksi vaikka näin kovat suojakeroimet löytyy. Antaa vaan imeytyä kunnolla niin kyllä se siitä.
Ja niin joo, kalauran alkuaikoina mainitsin ostaneeni Dr. Hauschkan Melissa Päivävoiteen. Se tuoksui aivan ihanan raikkaalle sitruunalle, ja innoissani käskin ihmisten haistella naamaani.  Ehkä jopa vähän piristi laittaa aamuisin sitä. Imeytyi hyvin, mutta levittyvyys ois voinu mielestäni olla ehkä vähän parempi. Niin ja siskoki tykkäs siitä. Voisin kuvitella ostavani sitä toistamiseen.

Varsinkin talviaikaan saan rasvoittuvasta sekaihostani huolimatta kärsiä pintakuivuudesta, mutta löysin siihenkin ratkaisun nimeltä yövoide. Tuo Lumenen purtilo on toiminut vallan hyvin, vaikka nenäni melkein hilseili irti, sai se fiksattua sen. Erisanin perusvoidetta on myös kokeiltu, ja kyllähän sekin toimi, mutta tämä Lumene on jotenkin pehmeämpi. Tai samettisempi, voisko joku kuvailla. Noniin. Biothermin yövoide myös herätti minussa mielenkiintoa, mutta se vaatisi kans pienen budjettikatsauksen, tai pari etuseteliä... Tai ehkä joululahjana....
Ja kyllä, silmänympärysvoidettakin käytän, olen käyttänyt jo varmaan alaikäisenä. Se on huvittanut joitain ihmisiä, mutta toivon että saan nauraa viimeisenä kun muiden silmät pilkistelee ryppyjen välistä ja minä meen vielä silkkiturpana.
Aika epätodennäköistä, mutta aina saa toivoa.

Nojoo, mää huomaan että tää vähän ryöstäytyy käsistä tää postaus ja vielä ois huulipunat sun muut jäljellä ja nälkäki iskee.
Jääkäämme siis odottamaan Konnan kosmetiikat osio 2:sta.

Nii ja kommnetoikaa toki, kysymyksiä tai vastauksia, mitä lie. Kysymyksiin en kyllä välttämättä osaa vastata mutta aina voi yrittää.

...Ja viimeiseksi vielä veljeltäni joululahjaksi saatu Muumi-lasinalunen. Jokseenkin aiheeseen sopiva :D

somaa

Tiistain huonoihin puoliin kuului ehdottomasti varallisuuteni harvinaisen nopea hupeneminen ja sen tajuminen, sekä se, että joutui taas sanomaan heipat ulko-ovella.
Budjettini (minähän itseasiassa jopa laadein semmoisen vielä pohjanmaalla asustellessani) kosahti aivan totaalisesti. Syynä lienee Vallilan verhot, lentolippu Kööpenhaminaan, 12€ siivilä, yllättävän hintavaksi koituneet fuksiaiset tai luottokorttilasku ja yllättävän suuri puhelinlasku... Mutta kyllä mää oon yrittäny säästelläki (ks edellisen postauksen kattolamppu). En vaan oo vielä onnistunu hirveen hyvin. Loppuvuosi mennäänki sitte puhtaasti kelan tuilla ja odotetaan veronpalautusta hätäavuksi...
Lisäksi Service Englishin tunnilla opeteltiin numeroita ja muuta yhtä tähtitieteellisen haastavaa turhuutta,

Tiistain hyviin puoliin taas kuului kyyditys kouluun ja takaisin, edellisen leffaillan jämäsafkat (juustosnacksit ja suklaa), jotka maistuvat monesti seuraavana päivänä vielä paremmalta. Mikäli se on edes mahdollista.

Ja sitte mää vielä törmäsin lily.fi :ssä päivän kysymykseen, niin simppeliin kuin "Mikä on parasta ulkonäössäsi?" Noniin, katsotaanpas kaikki peiliin herttaisia naamojamme ja ryhtykäämme positiivisiksi.

No mä tykkään mun käsistä, sormista ja kynsistä ja niin.

Sitte huulet on ihan jees. Joskus varhaisteininä olisin halunnut niistä vähän volyymia pois, mutta enpä enää. Ylähuulessahan on aina välistä tuommoinen toukka-viba, mutta mitäpä tuosta. Ei tuo ihan mun perusilme kuitenkaan oo. (vasta sijalla kolme perusilmeissä)

Hammasrivistöki on jees.

No joo, hetken ajan mää aattelin, että pitäiskö lisätä oikeasti edustavia kuvia, mutta sitte aattelin että nääh, mitä turhia. Ettehän te mitään söpistelykuvia tänne tuu katsomaan, vaan Totaalista Nöyryytystä.

Silmien väriinki oon ihan tyytyväinen, mutta on kiva kokeilla välistä jotain muutakin. Jos olisin perinyt ruskeasilmäisyyden geenin, näyttäisin aina tuolta. Mitä joskus ehkä vähän näivettyneemmältä.

No nyt menee offtopic, mutta tykkään mun kämpän valosta ja ikean laiskanlinnasta. Siis ekaa kertaa mun huoneeseen oikeasti paistaa aurinko keskellä päivää!

Joten, hyvät lukijat, lainaan vähän Ylex:n aamun kysymystä (vai päiväkahhvikeskustelua? anyways) ja kysynkin teiltä, mikä teissä on jopa liian seksikästä?

No mussahan se on ilman muuta mun herttaistakin herttaisempi persoonani. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :) ja tietysti kaikki mahtavat talenttini, raskausmaha (tsek Konna paksuna? - postaus jos et tiedä mistä on kyse), psykosilmä, "reisikonttaus" vai miksi sitä nyt kutsuttiinkaan, ynnä muut iloiseen joukkoon kuuluvat kyvyt. :D

Ah tämä postaus on mainio esimerkki oksennustekniikasta. Mitä te vielä haluatte nähdä? :D

tahkeahko alku

Lukio-opintojen jälkeen pidin kaksi välivuotta opiskelusta (tarkoituksella ja tahattomasti..), näin vähän maailmaa, sain työkokemusta milloin mistäkin, ja ansaitsin vielä rahaakin. Ainakin palkkakuittien mukaan, vaikka tiliä katsellessa vähän ihmetyttää, että missäs ne näkyy ne vuoden palkat...

Australiassa en opiskeluja kaivannut, omaa kämppää jos jotakin (btw, asun nyt solussa, eikä tässä ole pienintäkään ongelmaa tässä asumismuodossa. Thaikämppiski on antanu pari kulhollista tuoreita mustikoita ja vastaleivottua juustokakkua). Australian jälkeen tosin halusin jo kovaa kyytiä pois kotipaikkakunnalta ja opiskelemaan uusia juttuja. Vaan niinhän siinä kävi että valitsin väärän paikan ykköseksi ja Kannus veti minua puoleensa vielä vuoden verran. Nyt tosin oon erittäin iloinen että opiskelut viivästy vielä vuodella, kalalaatikoiden seasta kun löytyi lohen ohella yksi helmi :)

Mutta asiaan. Voisi kuvitella että kahden välivuoden jälkeen se tarmon määrä olisi aivan hervoton ja kaikki ihan mahdottoman kivaa, uutta ja raikasta. Kaksi vuotta enemmän tai vähemmän paskaduunia, vihdoinkin jotain tekemistä aivoille!

Mutta mitä kehveliä? Enhän mää saa paljon mitään aikaseks. Kun aivot on tottuneet narikassa killumiseen kahden vuoden ajan, ne eivät halua palata pääkoppaani vaikka kuinka kiskissittelen. Vaikeinta on vapaa-ajan uhraaminen kouluhommille. Kas kun näissä pätkäduuneissa kotiin palattuani minun ei tarvinut muuta kuin ruokkia itseni, viihdyttää itseäni ja mennä nukkumaan. Nyt pitäisi sitte vääntää luentojen jälkeen joitain raportteja ja esseitä. Hohhei. Ehkä se vielä tästä lähtee käyntiin. Venäjän opintojen alkua ootan ainaki innoissani! Sekä viini- ja olutkursseja....

Mun laatima budjettiki vähä kosahti. Eikä niin vähääkään. Syytän verhojen ja lamppujen ynnä muiden elintärkeiden sisustuelementtien taivasta nuolevia hintoja. Ja siivilä, minä jumalauta vie maksoin yhdestä siivilästä 12 euroa?? Ei hyvää päivää.

Fuksiaisista selvittiin, muttei ajoissa. Mulla kyllä oli jopa kaks herätystä torstaiaamulle, mutten ymmärrä mitä niille tapahtui... Parin viikon (vai oliko sittenkin jo viikon??) päästä on sitten Felmujaiset, matkailun alalle kuuluvien kinkerit. Jospa otettaisiin silloin pari shottia vähemmän ja vastaavasti yksi herätys enemmän...

No, onpahan nyt ainaki katossa lamppu...

Ai ja muuten, kotitekoinen chai latte on sitte namia. Isosta lasista ja pitkällä lusikalla nautittuna.

Jos nyt vaikka katsoisin pitkästä aikaa tv:tä (kun sain vihdoin jopa antennijohdonkin) skypetreffejä odotellessa.

Ne kouluhommat kerkeää huomennaki...

Kurkistus kulisseihin

Tiedättehän, kuinka aina puhutaan, kannattaako julkimoiden päästää kuvausryhmä kotiinsa, katsomaan vaatekaappeihin ja niin edelleen. Mutta voi teitä onnenpekkoja! Te, karvaiset ja karvattomat ystäväni, pääsette kurkistamaan soluuni vaikkette tänne olisi tulossakaan.

Siis halusitte tai ette, tässä pikselimössöä asumuksestani!

Mielipiteitä jakava lipasto löytyi meidän ulkovarastosta (siis se on ollu sielä AINA! Vasta tänä kesänä sen sieltä bongasin!), unelmapeili ja sen päällä Zürichistä ostettu "Smile!!! It confuses people" - kyltti, josta pidän myös kovasti. Ihanaa ihanaa!

Nyt sain ostettua itselleni avainlenkin, ja mulla on siis ensimmämistä kertaa elämässäni kunnon avainnippu!  Jopa kolme avainta! Lisäksi tietty pullonavaaja, lasketaanko sekin avaimeksi?

Perintöruokailuryhmä Jenniltä, sekä kodin nurkista peritty jalkalamppu, jonka maalasin spraylla turkoosiksi. on herkullisen värinen, täytyy myöntää! Vaikkei jälki ehkä ole täydellisintä. (alkuperäisväri oli muuten ruskea)

The Laiskanlinna Ikean ihmeellisestä maailmasta. Oon aina halunnu kunnon muhkean nojatuolin josa  voi kölliä miten päin vaan. Tässä ei ehkä kyllä juoda punaviiniä. Tai ei ainakaan santsata.

Oi te onnekkaat, näette myös suihkuni! Pönttöä ette valitettavasti nää, sille on  erikseen oma huoneensa.

Täällä mää opettelen kokkaamaan, kunhan saan aikaseks. Eilen söin metukkaleipää mikrossa lämmitettynä.... (teki muuten hirveesti mieli metukkaleipää ku kävelin vesisateesa kotia. Täysin oikeutettua siis.)

Tarkkanäköisimmät saattoivat jo edellisestä kuvasta bongata,m että vielä on operaatio muuttaminen joltain osin kesken...

Ostin tänään myös sinitarraa, ja sain vähän jotain extraa seinälle!

On ne seinät kuitenki vaan aika valkoset. Kärkkäisellä oli sikahieno ja värikäs piskitaulu myynnissä, harmi vaan että hinta oli kolmenumeroinen. Ehkä se vielä tulee alennukseen.... Vallilan tarjousverhot kuvassa myös, oli pakko ottaa ne ku äiti oli maksamassa. Mutta kyllä mää taijanki tykätä noista kuikista :D Sängynki oon jo saanu, kaksi ensimmäistä yötähän nukuin turkoosin maton ja täkin yhdistelmällä. Nyt on vähä parempi.

Okei, nyt saatoitte taas huomata että eihän tuommosta verhoa näkynyt aiemmassa kuvassa. No, ostinki ne tänään (Vallila: Sophia. Vallila ei ehkä oikein sovi opiskelijabudjettiin, mutku....) ja kuvia näpsein myös pari päivää aiemmin.

lempparikortteja lähikuvassa. tämän nimi on "Superprinsessat osaa lentää tosi nopeesti". Jos olisin eläin, olisin kettu. Jos oisin oikein superi, niin kyllä mää lentäisinki.

Hehei, me jaetaan synttäripäivä, David. Teidän kateellisuus paistaa tänne saakka. 

Tämä taisi myöskin tulla Zürichistä mukaan.

Kyllä se vaan on jättänyt jälkensä että talossa oli mäyräkoira yli kymmenen vuotta.

Laitetaan nyt kuva maailman parhaasta Tino-koirasta kun tuli puheeksi. Ihana pieni hörökorva. ♥  Kyllä sitä varmaan pitää vielä joskus mäyris hankkia .

Nih. Toivottavasti moni pääsee katsastaan tämän asumukseni ihan livenä, vaikka kaukana lymyänkin.
Nyt rupean odottamaan skypetreffejä ja verhojen suoristumista.