Tämän päivän aiheet olivat mielenkiintoisia ja puhuttelevia, mutta kyllä siitä vaan pikku morkkis tuli. Sehän on sinänsä ihan hyvää asia, morkkiksesta kun pääsee eroon joko toimimalla tai ajan kanssa unohtamalla. (tässä yhteydessä tietysti vähän vaikeaa, kun ympäristöjuttuja syötetään joka tuutista)
Kyllä minäkin elän fiksusti. Jos en nyt, niin ainakin tulevaisuudessa. Minä vain käynnistyn vähän hitaasti.
Lajittelen biojätteeni, mutta sekin aiheuttaa turhaumia, kun yhdeltä ihmiseltä sitä jätettä ei kerry kovin paljon. Ellen halua viedä jokaisia porkkanankuoria erikseen ulos biojäteastiaan, sisäroskikseni täytyy kerryttää biomoskaa yli viikon ajan. Riippuen vähän mitä kokkaan itselleni. (minä en kuitenkaan ole vielä päässyt siihen pisteeseen, innokas lihansyöjä kun olen, että käyttäisin hervottoman määrän kasviksia viikossa, mistä sitä biojätettä kertyisi.)
No, arvatkaapas sitten miltä se bioroskis haisee sen ajan jälkeen? Ellette tiedä, voin kertoa: se haisee kuvottavalle oksennuspaskalle. Ja kun olet irrottanut tämän pussin onkalostaan, löyhkä leviää koko keittiöön.
Kuinka miellyttävää. Pikkukärpäset, jotka taloudessa sen jälkeen leijailevat, ovat myös sangen miellyttäviä.
Biojätteen kautta pääsemme toiseen turhaumaani, nimittäin tähän kokkaamiseen. Olen vielä aivan amatöörikokkaajan tasolla, mutta halukas pikkuhiljaa oppimaan. Haluaisin kovasti käyttää aitoja makuja ja tuoreita raaka-aineita. Kuitenkin tielläni on esteitä ja hidasteita päästäkseni tähän tavoitteeseen - tavoite olla siis superhyvä ruuanlaittaja. (Miten niin mahdotonta minun kohdallani? Enhän minä sekoile keittiössä lainkaan.)
Esteistä suurimpia ovat raha (yllätyyys!) ja yksin asuminen. Raha nyt on selvä juttu, sitä ei vaan opiskelijalle turhan paljoa anneta. Mutta pelkästään itselle kokkaaminen on aivan oma juttunsa. Minua ärsyttää suunnattomasti heittää ruokaa suoraan jääkaapista roskakoriin, koska se on mennyt vanhaksi. Siinä menee itse ruuan lisäksi rahaa ja resursseja täysin hukkaan. (mehän opimme tänään myös kaikkea liikatuotannosta ja ruokajätteen määrästä ja ruuan riittävyydestä, lisäten turhautumistani)
Tein kerran ruokasuunnitelman kahdeksi viikoksi. (yritän ostaa keralla mahdollisimman pitkäksi aikaa ruokaa, kun se on jotenkin niin vaivalloista aina mennä pyörällä kauas supermarketteihin ja pyöräillä painavien kauppakassien kanssa takaisin mäkiä ylös alas) Olin ihan intopinkeänä, koska olin kuluttanut suhteellisen vähä rahaa ja saanut menuun yli kahdelle viikolle. Katsoin päiväykset lihatuotteista ja suunnittelin millon ne pitää viimeistään valmistaa ja yritin kovasti saada hyödyn kaikesta ja kaiken käytettyä. Kuitenkin, jotain jäi yli, joku kerkesi vähän vanhentua.
Ajatellaanpa vaikka yhtä salaattivyyhtiä. Sitä tulee salaattia ainakin kolmeksi kerraksi. Yhdestä kesäkurpitsasta (yhdistettynä muihin, esmes wokkiaineksiin) riittää minulla ainakin neljään tai useampaan ruokaan. Kurkussa sama juttu. Jos haluan, että kaikki tulee käytettyä ennen mätänemistä, minun tulee syödä samaa tai samantyyppistä ruokaa useana päivänä peräkkäin. Olen itseasiassa aika hyvä tässä, kaksi päivää menee helposti ja kolmaskin vielä. Mutta jumalauta jos pitää koko viikko (vähän liioiteltuna) syödä samaa sapuskaa niin kyllä se rupeaa rasittamaan. Myönnettäköön, en ehkä osaa hyödyntää kaikkia näitä raaka-aineita kovin usealla eri tavalla. (MINÄ VASTA HARJOITTELEN.)
Ja kun puhuin nistä tuoreista raaka-aineista.... Olisi paljon kivempaa ostaa tuoreita yrttejä ja kaikkea, eikä purkillista kuivattua versiota... Mutta mitä luulette, mitä tapahtuu jos minä menen ostamaan puskan tuoretta basilikaa?
No, ainakin bioroskis täyttyy vähän ripeämmin eikä välttämättä kerkeä ruveta haisemaan niin pahalle.
AAARGHH!!
Olisi varmaan monta muutakin asiaa, josta voisin purkautua mutta minua rupeaa pian vituttamaan.
Lohdun sanoja ja reseptejä voi aina kertoa. Tai liittyä valitusklubiin.
 |
| Nam! |
 |
| nam |
 |
| ....Ei taas?! |
1 kommentti:
Kannellinen bioroskis ja annoksia pakastimeen. Ei mulla muuta tälläkertaa :)
Lähetä kommentti