Let the journey begin!

Pikapäivitys Helsinki-Vantaan lentokentältä vajaa puoli tuntia ennen koneen lähtöä Roomaan:
Kaikki soffasurffaajat ovat meidät feidanneet, mukaanlukien israelilaiset serkukset. Mutta ei hätä ole tämännäköinen, hostelli on varattu keskustasta kaikiksi 4 yöksi. Mässäys on lähtenyt hyvin käyntiin: suklaalevystä Maijan suihin yksi rivi, Jonnan suihin loput. Kuinka siinä niin kävi?

työjuttuja

Muistatteko, kun kirosin suomuisaa kohtaloani, työskentelyä kalojen parissa ankeat 8 (9) kuukautta?
No, ei enää kiroiluta. Päinvastoin, oon älyttömän ilonen että satuin päätymään just tänne töihin. Okei, pitkä työmatka on pieni miinus mutta siihenki on jo osaltaan tottunun, ja nyt ku ollaan jo kesäajassa ja aamuviideltäkin on jo valoisaa, ei sekään tunnu enää missään. (no okei, lievää valehtelua, kyllä se herätys tuntuu mutta kun tässä on monta yönmustaa aamua takana on tämä verrattaen lasten leikkiä nyt)
Mutta vastineena loistava työilmapiiri ja ne ihmiset, ne on aika mainioita.

Ja koska vietän seuraavan kuun reilaten, nii eihän mulla oo enää jäljellä ku vaivaiset kaks kuukautta hommia.
Järjetöntä. Oon muka ollu tuolla jo kuus kuukautta. Siis puoli vuotta! Mihin se aika katosi?

 

 

Toivottavasti on lisää illanviettoja luvassa kun tuun takasi. :)

17042012

Pääsiäinen meni ilman että ainutkaan trulli uskalsi tulla ovelle koputtelemaan meillä päin, kokolla oli kylmä ja se tuntui savuavan myrkyllisen vihreästi. Mutta tulikin yllättävän monta vapaapäivää (kokonainen viikko!) ja kerkes hypätä joka suunnassa, nähä ihmisiä ja jopaa pitää pari aivokuolema-päivää. Niistä minä tykkään! Ja suklaataki meni. Eihän toki tarvi olla edes pääsiäinen tai joulu että sitä runsaasti kuluisi mutta ajattelinpahan kuitenkin mainita.



Oon tässä vajaan vuoden käyttötauon jälkeen herätellyt pikkuhiljaa armiasta miniläppäriäni tulevaa reilauskoitosta varten. Vähänhän se oli virussuojien ja puhdistusten tarpeessa, mutta kiitos Kampelan, sekin sujui mutkattomasti (paitsi jos mun piti tehä vielä jotain itsenäisesti tälle, sitte on operaatio vielä vähän vaiheessa...?) Se oliki tarpeen muutenki, sillä meidän pöytäkone otti ja lakkasi toimimasta pääsiäisenä ja oon nyt täysin minin varassa.
  Ollaan kalasteltu Maijan kans ilmaisia yöpymisvaihtoehtoja meidän suht tuoreilta eurooppalaisilta tuttavuuksilta Australian ja Kingstonin kautta, ja ollaankin onnistuttu saamaan potentiaalista majoitusta Nizzasta, Berliinistä ja Münhenista. Zürich on vielä kysymysmerkkinä ja kovasti yritetään couchsurfingin (sohvasurffausta, ilmaista lystiä budjettimatkaajille) kautta saada ainakin Roomaan majoitus. Meidän matka alkaakin sieltä, joten ois kiva jos muutamalle yölle sais ilmaista yösijaa (JOS ASUT ROOMASSA JA LUET JOSTAIN SYYSTÄ KONNAKARTANOA, MAJOITUMME MIELELLÄMME LUOKSESI. OTA YHTEYTTÄ!). Vielä ois pari viikkoa aikaa hommata kattoa pään päälle, 30.4 nimittäin on lento, ja Global Pass junaliputkin on nyt VR:ltä hommattu. Paluulippu Suomeen tosin on vielä hommaamatta, mutta kyllähän sen nyt kerkiää vielä reissun lopussakin....


Pidettiin myös karhuperheen jälkikasvun tapaaminen Turussa viime viikonloppuna. Perjantaina oli synkkää ja märkää kun saavuttiin, ja sangen älytöntä sakkia junan ravintolavaunussa. Lauantaina oli synkkää mutta kuivaa, paljon kävelyä ja hyvät kuppila & ravintolavalinnat, sunnuntaina aurinkoista ja ihanaa säätä ja tuskaista kävelyä, sekä jännittävää teetä ja lentävä lähtö junasta kun heräsin itse Kokkolan asemalla siihen että juna on jo hetken ollut pysähdyksissä.

Turusta löytyi kaikkea pientä ja jännittävää.

Eikä unohdeta Olavi Uusivirran keikkaa pääsiäissunnuntaina Kokkolan Callessa!

Aij kun kiva. (kutrini tosin näyttäisivät tässä kuvassa kaipaavan vähän kursimista..) Siinä kun keikan jälkeen keskusteltiin vähän niitä näitä Olavin kanssa, kävi ilmi, että lei (hulakaulafestari-juttu) jonka heitin Ruisrockin keikalla hänelle, päätyi bändin akustiselle livevideomateriaalille!


Täältä (klik) näet kokonaista kolme offtherecordin videota ruisrockin keikan jälkeen, joissa kuuluisa leini killuu Olavin kaulassa
ja
Tässä (klik) postauksessa hehkutin vajaa vuosi sitten Olavin ruissikeikkaa (todiste etten puhu palturia ;) )
Siistiä!  Kannatti uhrata seki rehu, siitä minut muistetaan!

Tämän postauksen loppuun voisin silmittömästi kirota ja itkeä tuon vaakasuoraan satavan rännän takia, joka sai myrkynvihreät savut nousemaan korvista (kuin pääsiäiskokosta konsanaan) vain 10 ulkona vietetyn sekunnin ansioista. Nyt on jumalauta kohta toukokuu.
Mutta toisaalta, Olavi sai mut hyvälle mielelle ja vietän koko toukokuun ihan muissa maisemissa. Nyt vain tyynnyttelen mieleni ja menen väsäämään salaattia. Ehkä otan vielä yhden keksin kaapista. Tai kaksi.
Seuraavaan kertaan, siis.

siskonmakkaraa

Vietin viime viikonlopun Tampereella Jennin hoivissa, ja sehän olikin viimeinen kerta kun Tampereella siinä mielessä vierailin. Katsokaas, karhusiskoni on päättänyt jättää Suomenmaan ikuisiksi ajoiksi ja muuttaa Tanskaan ennen kesää. Asiat ovat vieläpä niin mallikkaasti, että pysyvämpi asunto olisi heillä jo takataskussa Köpiksestä.
Siispä matkalla juna-asemalta Jennin huoneistoon poikkesimme hakemassa pullon skumppaa ja kilistelimme tälle katkeralle kalkille ku se raukka joutuu muuttaan sinne.

Tuleva perintöruokailuryhmäni

Kim saa tästä loistoemännän!

Nojoopa joo, oikeasti onnea Jennille vielä tästä elämässä etenemisestä! Minäkin haluan edetä pois Eskolasta.

(Toivottavasti ensi kesänä tärppäisi, yhteishauissa on nyt sitte taas haettu pois täältä. Eikä todellakaan parinsadan km:n säteelle.)

Nyt sitte piisaaki taas yhtä härdelliä vähäks aikaa, pääsiäinen tuo kaikkia eri suuntaan lähteneitä kivoja hemmoja takaisin kotikonnuille ja sunnuntainaki Olavi Uusivirta esiintyy Kokkolan yössä. Onneks on jopa 5 päivää lomaa (!!) töistä niin on oikeasti tehdä ja nähdä tämä kaikki.
Kun vaan nyt saatais kunnon kevätsää käyntiin eikä poljettais nollan tuntumassa niin olisin onnesta soikeana! Ihanaa kuitenki ettei täälä (ainakaan vielä) ole tullut lunta. Tampereelta kun lähdin se lumimyräkkä oli alkuvaiheissaan ja kyllä kuulkaa otti aivoon tallustaa yltä päältä lumeen kuorrutettuna asemalle kun edellisenä päivänä oli aurinko ja kuiva sää hellinyt. Se tuntui mauttomimmalta aprilllipilalta ikinä, lumentulo siinä vaiheessa.
Minä luotan sinuun kevät, tule tule nyt sieltä.

Lento on varattu Roomaan 30.4, paluulippua ei ole tässä vaiheessa juurikaan mietitty. Saa nähdä mihin päädytään ja milloin. Sitä ennen pitää keretä käydä Turussa ja onpa nuille muillekin viikonlopuille ohjelmaa tarjolla ihan näppärästi. Nyt pistetään Maijan kans aivoriihi toden teolla pystyyn ja ruvetaan järjestään enemmänki tätä toukokuista reilausmatkaa. Uskon että tuun entistä väsyneempänä takasin töihin ku sieltä on selvitty, mutta mitäpä nyt tuosta! :D Kerrankos (jos toisenkin...) sitä reissaa pää kolmantena jalkana pelkästä reissaamisen ilosta.
 Minähän luonnollisesti päivitän Konnakartanoa minkä tiimellykseltämme ehdin. Ehkä Masakin voi vierailevana tähtenä kirjoittaa jonkun pätkän. Mukanamme vanha tuttu australianmatkaaja miniläppärini joka varmistaa korkealaatuisten kuvien päätymistä tänne!

No mutta luulispa myös että on se kevät, ellei jopa kesä saapunu Suomeenki ku tänne palataan!

Voihan täpinät jälleen kerran.