Siispä matkalla juna-asemalta Jennin huoneistoon poikkesimme hakemassa pullon skumppaa ja kilistelimme tälle katkeralle kalkille ku se raukka joutuu muuttaan sinne.
Tuleva perintöruokailuryhmäni |
Kim saa tästä loistoemännän! |
(Toivottavasti ensi kesänä tärppäisi, yhteishauissa on nyt sitte taas haettu pois täältä. Eikä todellakaan parinsadan km:n säteelle.)
Nyt sitte piisaaki taas yhtä härdelliä vähäks aikaa, pääsiäinen tuo kaikkia eri suuntaan lähteneitä kivoja hemmoja takaisin kotikonnuille ja sunnuntainaki Olavi Uusivirta esiintyy Kokkolan yössä. Onneks on jopa 5 päivää lomaa (!!) töistä niin on oikeasti tehdä ja nähdä tämä kaikki.
Kun vaan nyt saatais kunnon kevätsää käyntiin eikä poljettais nollan tuntumassa niin olisin onnesta soikeana! Ihanaa kuitenki ettei täälä (ainakaan vielä) ole tullut lunta. Tampereelta kun lähdin se lumimyräkkä oli alkuvaiheissaan ja kyllä kuulkaa otti aivoon tallustaa yltä päältä lumeen kuorrutettuna asemalle kun edellisenä päivänä oli aurinko ja kuiva sää hellinyt. Se tuntui mauttomimmalta aprilllipilalta ikinä, lumentulo siinä vaiheessa.
Minä luotan sinuun kevät, tule tule nyt sieltä.
Lento on varattu Roomaan 30.4, paluulippua ei ole tässä vaiheessa juurikaan mietitty. Saa nähdä mihin päädytään ja milloin. Sitä ennen pitää keretä käydä Turussa ja onpa nuille muillekin viikonlopuille ohjelmaa tarjolla ihan näppärästi. Nyt pistetään Maijan kans aivoriihi toden teolla pystyyn ja ruvetaan järjestään enemmänki tätä toukokuista reilausmatkaa. Uskon että tuun entistä väsyneempänä takasin töihin ku sieltä on selvitty, mutta mitäpä nyt tuosta! :D Kerrankos (jos toisenkin...) sitä reissaa pää kolmantena jalkana pelkästä reissaamisen ilosta.
Minähän luonnollisesti päivitän Konnakartanoa minkä tiimellykseltämme ehdin. Ehkä Masakin voi vierailevana tähtenä kirjoittaa jonkun pätkän. Mukanamme vanha tuttu australianmatkaaja miniläppärini joka varmistaa korkealaatuisten kuvien päätymistä tänne!
No mutta luulispa myös että on se kevät, ellei jopa kesä saapunu Suomeenki ku tänne palataan!
Voihan täpinät jälleen kerran.
1 kommentti:
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matkanteko!
Lähetä kommentti