Täällä mää kuitenkin oon. Niinku ystävänpäivänäki.
Helsingissä käydessä kyllä pinkkiin pukeutunut DNA-mies ojensi mulle ja Maijalle ruusut. Aurinko paistoi ja oli kiva mieli.
Nyt on pimeää, ruusu näyttää masentuneelta. Se ei ehkä selviä huomiseen saakka.
Ja minä oon yksin.
Ei pitäis lukea muiden facebook päivityksiä. Ne tekee kaikkea kivaa. Tulee pää kipeäksi.
Itse siivosin koko kämpän ja tein yhden rästikouluhomman. Palkitsevaa, juu, mutta oisin voinu keksiä jotain kivempaaki. Ei vaadi edes kovin paljoa mielikuvitusta keksiä jotain.
Nii, hyvää naistenpäivää kaikille jotka kokevat kuuluvansa tähän ryhmään.
Anteeksi jos en hypi ilosta. Huomenna on toivottavasti taas kivempaa, ehkä pidempään kuin tänään. (ellei universumi ilkeile kanssani ja järjestä huomiselle synkkää ja lumimyrskyistä säätä)
Hilpein terveisin, itsesäälissään rypevä Konna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti