Kielletty kaupunki kalpenee meidän kalpeutemme rinnalla

Olin kysynyt Jarnolta, millainen sää Pekingissä on, ja vastaukseksi saimme 15-20 astetta. Näin ollen olimme varustautuneet farkuilla, pitkähihaisilla paidoilla ja nahkatakeilla. Lämpöhalvaus meinasi tuperruttaa meidät jo heti asemalta päästyämme. Täällä ei voi olla vain 20 astetta lämmintä. Myöhemmin päivällä saimme tietää että täällähän on 30 astetta lämmintä.Olimme kuulemma tuoneet äkillisen lämpöaallon tullessamme. Tuskanhiki virtasi vuolaasti meidän etsiessämme hotellia. Kiinalaisilta ei ohjeita herunut ja kartassamme ei ollut katujen nimiä. Lopulta kuitenkin löysimme hottellimme. Arvaatteko mitä teimme ensimmäisenä? Kyllä - menimme suihkuun! Miten ihana se fiilis suihkun jälkeen onkaan...
Myöhemmin Jarno tulee myös hotellillemme ja menemme syömään kiinalaista. Kolmen päivän vappulomien vuoksi hotellit, kadut, tai ylipäätään joka paikka oli täynnä porukkaa, eikä Jarno saanut huonetta meidän hotellistamme. (Jos ihmettelitte, miten me hotelliin olemme eksyneet, niin ihan sen takia, että tämä lysti maksoi vain 10€ yö per kärsä)

Päivä 1 Pekingissä

Seuraavana päivänä menimme huvipuistoon. Paikka kuhisi kiinalaisia. Taisimme olla ainoat länsimaalaiset koko paikassa ja saimme ensikosketuksen julkkiksen elämästä. Meitä tuijotettiin ja osoiteltiin hämmästyneinä. Jotkut ottivat "salaa" kuvia. Jonotimme tunnin verran yhteen kiinalaiseen vuoristorataan, joka rämisi ja paukkui, aivan niinkuin kiinalaisen vuoristoradan voi kuvitella tekevän. Ruokaa ostaessamme saimme maistiaisen kiinalaisten joukkokäyttäytymisestä. Kukaan ei jonota, viidakon lait jylläävät. Ruokaa sai se, joka sai väkijoukosta ensimmäisenä tungettua rahan kokin käteen. Hyvin kertoo myös metrossa liikkuminen; laiturilla ei odoteta, että junasta poistuvat pääsisivät ensin ulos, vaan porukka tunkee sisään minkä kerkeää heti ovien avauduttua. Tällöinhän kenenkään ei pitäisi päästä sisään eikä ulos. Viidakon lait toimivat jälleen. Ajattelutavalla "Minähän piru vie menen tuonne" voi saada haluamansa.

Huvipuiston jälkeen päätimme lähteä hommaamaan junalippuja perjantaille Shanghaihin menevään junaan. Otimme ylös päivämäärän kiinalaisittain, junan numeron sekä lähtö- ja saapumisajan. Näin saimme sanaakaan sanomatta lipputiskiltä junalipun Shangaihin. Olisimme kuitenkin halunneet lipun vain Suzhouhun asti, joka sijaitsee noin puoli tuntia ennen Shanghaita, mutta tämä oli kiinan kielen taitojemme vuoksi mahdotonta.
Illalla lähdimme vappulasilliselle Jarnon tuntemalle baarialueelle, ja siinähän se ilta vierähti rupatellessa.

Päivä 2

Keskiviikkona eli vappuna oli tarkoitus herätä aamulla aikaisin Kiellettyyn kaupunkiin. Maija sai Siperiasta tuliaisiksi kunnon kurkkukipuräkätaudin, jota aamulla piti yrittää nukkua vähän pois (kylmät yöt ovat kohtalokkaita Maijalle, ks. Venetsia-postaus tästä). Pääsimme kuitenkin lähtemään vähän ennen kymmentä. Lähestyessämme Kielletyn kaupungin sisäänkäyntiä huomasimme, että vappu on ehkä huonoin mahdollinen päivä lähteä tsekkaamaan kunnon turistirysä, kun kaikilla kiinalaisilla on vapaapäivä. Se väenpaljous oli jotain aivan järkyttävää.

Sisällä kuitenkin väenpaljous hieman helpotti ihmisten jakauduttua leveämmälle alueelle. Aikamme kierreltyämme päätimme hieman istahtaa. Saman tien meidän molemmille puolille istuu kiinalaisia ja meistä aletaan ottaa häpeämättä kuvia, lupaa kysymättä. Hetken päästä joku vielä lykää lapsen meidän syliimme ja kymmenisen kiinalaista räpsii naama loisteessa kuvia. Näytimme lapselle sarvia ja poistuimme paikalta. Kielletyn kaupungin väkimäärästä 98% oli kiinalaisia (tai vähintään aasialaisia) ja loput 2% länkkäreitä. Välillä  (lue: jatkuvasti) tuntui, että me olemme se nähtävyys.

Kielletystä kaupungista päästyämme kävimme Jarnon kanssa vielä syömässä, ennen kuin hän lähti takaisin Tianjiniin. Jarnon lähdettyä kävimme vielä kävelemässä eräässä puistossa. Tänäänhän olimme kävelleet vasta koko päivän.

Puistosta päästyämme junasta tuttu Jani tuli käymään hotellillamme ostamassa lipun samalle päiväretkelle Kiinan muurille meidän kanssamme. Siinä alkoi olla vähän nälkä ja muistimme, että vähän matkan päässä tien toisella puolella olimme nähneet jonkilaisia ruokakojuja, aivan kuin festareilla. Sieltä saisi varmasti mahan täyteen. Ja tällaista oli saatavilla.

Ei tullu maha täyteen...

Päivä 3 - Suuri muuri

Tänään oli suuri päivä. Aamulla hotellihuoneen puhelin soi klo 6:50. Matkaoppaamme siellä ilmoitti, että minibussi on hotellimme edessä ja matka voi alkaa! Suuri Muuri - päiväämme kuului muurin lisäksi muutakin ohjelmaa. Ensimmäisenä kävimme jadetehtaalla (josta minä toin korvikset mukanani), sitten käytiin suurmiesten haudoilla ja sitten saavuimme Muurille. Hurjin bussikyyti toistaiseksi; kuski ajoi suhteellisen lujaa, töötti pohjassa autojen ohi eikä paljon hidastettu.

Muurin juurelle päästyämme otimme tuolihissin ylös itse muurille ja lähdimme kävelemään muuria pitkin. Kyllä oli hienoa, eikä ihmisiäkään onneksi ollut paljoa, kiinalaisten loma kun oli ohi, emmekä olleet suosituimmalla pätkällä kiipeilemässä. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Takaisin tullessa alkoi olla kunnon nälkä ja jäimme reissuun sisältyvälle lounaalle. Parasta kiinalaista ruokaa tähän mennessä. Ryhmästämme olimme suomalaisina tietysti ensimmäisinä paikalla ja ainoat, jotka joivat olutta.
Kotimatkalla pysähdyimme vielä silkkitehtaalla (minä jo kovasti suunnittelin, miten saisin kuljetettua silkkitäkin rinkassa, mutta luovuin ajatuksesta). Pysähdyimme myös melko tylsässä teehuoneessa, jossa saimme maistella eri teelajeja. Hintaa koko tällä lystillä (bussimatkat, muuri, lounas ja muut visiitit) oli 200rmb, eli ~30€. Ei paha.

Näytäppä sotailmeesi

Illalla kävimme vielä Taivaallisen rauhan aukiolla vaeltamassa. Joku seremonia oli illalla tulossa ihmismäärästä päätellen, mutta emme jääneet katsomaan mitä se olisi ollut, vaan palasimme hotellillemme rinkkoja pakkaamaan.