Lapland Safaris

Ensimmäisenä päivänä minut laitettiin toimiston front deskille Jutan oppipojaksi. Jutta oli töissä viimeistä viikkoa, ja seurasin ensimmäisenä päivänä varausjärjestelmän käyttöä ja muita käytäntöjä. Ensimmäisenä päivänä riitti vilinää toimistolla, ja ihmisiä tuli vähän väliä tekemään varauksia. Seuraavana päivänä minun oli puhe olla yksin tiskillä ja harjoitella, mutta kappas, koko päivänä ei näkynyt yhtään ainoaa asiakasta. Ei ollutkaan enää kiireisintä sesonkia tämä maaliskuu.

Parina seuraavana päivänä olin espanjalaisten ja ranskalaisten olympialaisissa kellottamassa potkukelkkailua, tandem-hiihtoa ja arvioimassa kodan pystytystä, ja niin edelleen. Sittemmin olen ollut ainakin kolmissa ranskalaisten olympialaisissa. Ontuvasti yritin välillä ohjeistaa ranskaksi. Välillä onnistuin ihan hyvin.

Seuraavalla viikolla pääsin sitten kokeilemaan muitakin kivoja juttuja. Lumikenkäilyä, Huskysafaria, moottorikelkkasafaria porotilalle... Aivan mahtavaa, ja kaikki tämä ilmaiseksi!

Välillä on ollut hyvinkin keväistä säätä lapissa

Pilkkimäänkin mentiin moottorikelkalla. Ei tullut kalaa :(

Välillä kevät on tuntunut kaukaiselta...

innokkaita koiria.

Normaalisti Lapland Safarien oppaat menee Huskysafareille vaan viemään asiakkaat (huskytilalle mennään bussilla) ja Wild Motionin työntekijät hoitavat ajo-opastuksen, kertovat koirista jne. Sillä välin Lapland Safarien oppaat odottaa kiltisti että turistit on käyneet ajamassa ja otetaan taas kokka kohti Sirkan kylää, eli Leviä. Mutta tässä hollantilaisryhmässä oli yksi nainen ilman paria. Reellä ajetaan pareittain, toinen istuu kyydissä ja toinen ajaa, ja puolessa välissä vaihto. Nainen halusi kokea molemmat, ajamisen ja kyydissä ajamisen. Että jos vaikka joku oppaista haluaisi tulla kaveriksi.
Hihkuin itsekseni ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Kivaa oli!

JA PENTUJA. Niin sylivauvoja, kaikki neljä köllöttelivät tyynenä kun iitä vaihdettiin sylistä toiseen poseeraamaan.

Kelkkaileminen on myös eri lystiä! En oo varma suostunko enää pelkäksi kyytiläiseksi tästä lähin...

Vapaapäivänä lähdin käveleskelään Kätkätunturin kupeeseen. Mieli teki aivan lähteä hiihtämään, kun oli niin upea keli ja jatkuvasti näkyi hiihtäjiä! Viime kerrasta onkin aika monta vuotta aikaa...

Yhdellä kelkkasafarilla lähdettiin käymään Levitunturin huipulla

Huipulla tuuli ja näkymät oli hyvät!

Lapinkylän nuori poro

Ei voi muuta sanoa, kuin että hyvään paikkaan menin harjoittelijaksi! Vähän turhan hiljaista vaan jo näin maaliskuussa, ei oikeen tule tunnit täyteen, mutta minkäs sille mahtaa. Enää on muutama päivä harjoittelua jäljellä, ja nekin on inventaariota. Saa nähdä päädynkö ollenkaan laduille tai rinteeseen... Mutta ei se mitään, olen syöttänyt poronvasoja, ajanut huskyilla, pitänyt huskypentua sylissä, lumikenkäillyt (eilen kaksi kertaa..) ja moottorikelkkaillut. Hahaa!

Torstaina sitten yöjunalla kohti etelää ja kevättä! Ensimmäiset allergialääkkeet on jo syöty näin ennakkoon...

Menomatka Leville

(Erittäin hyvä tässä vaiheessa, kun harjoittelua on jäljellä alle viikko, ruveta kirjoittamaan menomatkasta... Pahoitteluni hiljaiselosta, uskomattoman vaikeaa raahautua wifillä varustettuun lähiraflaan dökäämään!)

Meille oli järjestetty bussimatka Lahdesta Leville. Bussi lähti lauantaiaamuna kello yhdeksän teatterin pihalla, ja minä fiksuna tyttönä ajattelin, että voisin säästää taksikuluissa ja kävellä linja-autolle matkalaukkuineni ynnä muine kasseineni.
Varmaan huonoin ideani ikinä.
Matkalaukkuni painoi varmaan sata kiloa, kun raahasin siinä eri takkeja, lakanoita, ja lämpimiä vaatteita tyhjiöpusseihin pakattuna, että mahtuisi vielä enemmän painavaa tavaraa sisään! Tässä vaiheessa kadut olivat kivan sulia, mutta kolmen sentin kerros hiekoitushiekkaa teki puolentoista kilometrin matkasta suorastaan helvetillisen. Meni aamusuihku talteen...

No, kun tästä oltiin toivuttu, alkoi matkamme kohti Lappia. Tuutoreina meillä oli kaksi vanhempaa projektiopintojaan tekevää opiskelijaa, jotka olivat järjestäneet meille pientä ohjelmaa matkalle. Pysähdyimme perus Absien lisäksi Kemin lumilinnassa, syömässä Ämmilässä sekä Pajakylässä. Vietimme myös lauantain ja sunnuntain välisen yön Rovaniemen Rudolf - hostellissa, ja lähdimme hotelliaamiaisen jälkeen kohti Leviä.

Kemin lumilinnassa oli tänä vuonna merellinen teema. Ironista sinänsä, kun tämä talvi on ollut niin lämmin ja näin maaliskuussa linna oli jo kovasti sulamassa ja kuulemma lainehti välillä vedestä... Kuulin myös, että linna on jo nyt sulanut käyttökelvottomaksi.
Kurja homma lumilinnalaisille. Mutta oli kiva käydä pyörähtämässä.

Pajakylässä siliteltiin kaikki aivan innoissamme huskyja. Tämä husky meni aivan mutkalle paijaamisesta!

Koko matka meni yllättävän kivuttomasti. Kivaa, että meille oli järjestetty pikku turistipysähdyksiä!
Levillä heti perille päästyämme minua tultiin hakemaan Lapland Safareiden toimesta, ja minut vietiin asumukseeni, asuntoon jossa asuu neljä muuta "Lasalaista", jaan huoneeni yhden kanssa. Joillain meistä oli ongelmia asutuksen kanssa, ja joutuivat majottumaan saunarakennuksessa ensimmäiset yöt. Ihmesekoilua, hyvä että itse pääsin heti lopulliseen majoitukseen!

Seuraavana päivänä alkoikin sitten harkkarihommat!

Leville läks

Nyt on vihdoin laukku pakattu, vakuumipussit rullattu ja evästä ostettu Levin harjoittelua varten. Hirvittää jo valmiiksi lähteä talsimaan teatteria kohden tuon jäätävän painavan matkalaukun kanssa. Toivon tosiaan että pyörätiet on lakaistu kaikesta sorasta, muuten nimittäin tuo jytky ei varmasti liiku metriäkään ilman tuskaista kiskomista ja kiroamista. Parempi lähteä varmaan 45 minuuttia etuajassa...

Hivenen huolestuttaa tämä älytön talvi, joka ei ilmiesesti edes Levillä ole paljon muuta Suomea kummoisempi. Minä kun olen harjoittelussa Lapland Safareilla, joten pikku pakkanen ei varmaan olisi pahitteeksi... Saa nähdä, saadaanko takatalvea maaliskuun loppuun, ja teenkö mitään turbotakilla. Kymmenen päivän sääennuste ei ainakaan luvannut minkäänlaista muutosta.

Majoituksesta ei ole mitään tietoa, yhteismajoitusta tulee olemaan mutta varustetasosta en tiedä mitään. Enkä oikeastaan työtehtävistäkään. Tai eduista. Kaikki on melko epäselvää vielä, paitsi menomatka ja ensimmäinen yö ja sunnuntain ohjelma. Meitä käytetään Kemin lumilinnassa, Ämmilässä, kiertoajelulla Levillä, Arktikumissa ja Pajakylässä ennen kun aletaan harjoittelemaan ties mitä.

Ensi viikonloppuna karkaan Leviltä  Köpikseen ristiäisiin, viuu!
Kuulemiin.