Lapland Safaris

Ensimmäisenä päivänä minut laitettiin toimiston front deskille Jutan oppipojaksi. Jutta oli töissä viimeistä viikkoa, ja seurasin ensimmäisenä päivänä varausjärjestelmän käyttöä ja muita käytäntöjä. Ensimmäisenä päivänä riitti vilinää toimistolla, ja ihmisiä tuli vähän väliä tekemään varauksia. Seuraavana päivänä minun oli puhe olla yksin tiskillä ja harjoitella, mutta kappas, koko päivänä ei näkynyt yhtään ainoaa asiakasta. Ei ollutkaan enää kiireisintä sesonkia tämä maaliskuu.

Parina seuraavana päivänä olin espanjalaisten ja ranskalaisten olympialaisissa kellottamassa potkukelkkailua, tandem-hiihtoa ja arvioimassa kodan pystytystä, ja niin edelleen. Sittemmin olen ollut ainakin kolmissa ranskalaisten olympialaisissa. Ontuvasti yritin välillä ohjeistaa ranskaksi. Välillä onnistuin ihan hyvin.

Seuraavalla viikolla pääsin sitten kokeilemaan muitakin kivoja juttuja. Lumikenkäilyä, Huskysafaria, moottorikelkkasafaria porotilalle... Aivan mahtavaa, ja kaikki tämä ilmaiseksi!

Välillä on ollut hyvinkin keväistä säätä lapissa

Pilkkimäänkin mentiin moottorikelkalla. Ei tullut kalaa :(

Välillä kevät on tuntunut kaukaiselta...

innokkaita koiria.

Normaalisti Lapland Safarien oppaat menee Huskysafareille vaan viemään asiakkaat (huskytilalle mennään bussilla) ja Wild Motionin työntekijät hoitavat ajo-opastuksen, kertovat koirista jne. Sillä välin Lapland Safarien oppaat odottaa kiltisti että turistit on käyneet ajamassa ja otetaan taas kokka kohti Sirkan kylää, eli Leviä. Mutta tässä hollantilaisryhmässä oli yksi nainen ilman paria. Reellä ajetaan pareittain, toinen istuu kyydissä ja toinen ajaa, ja puolessa välissä vaihto. Nainen halusi kokea molemmat, ajamisen ja kyydissä ajamisen. Että jos vaikka joku oppaista haluaisi tulla kaveriksi.
Hihkuin itsekseni ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Kivaa oli!

JA PENTUJA. Niin sylivauvoja, kaikki neljä köllöttelivät tyynenä kun iitä vaihdettiin sylistä toiseen poseeraamaan.

Kelkkaileminen on myös eri lystiä! En oo varma suostunko enää pelkäksi kyytiläiseksi tästä lähin...

Vapaapäivänä lähdin käveleskelään Kätkätunturin kupeeseen. Mieli teki aivan lähteä hiihtämään, kun oli niin upea keli ja jatkuvasti näkyi hiihtäjiä! Viime kerrasta onkin aika monta vuotta aikaa...

Yhdellä kelkkasafarilla lähdettiin käymään Levitunturin huipulla

Huipulla tuuli ja näkymät oli hyvät!

Lapinkylän nuori poro

Ei voi muuta sanoa, kuin että hyvään paikkaan menin harjoittelijaksi! Vähän turhan hiljaista vaan jo näin maaliskuussa, ei oikeen tule tunnit täyteen, mutta minkäs sille mahtaa. Enää on muutama päivä harjoittelua jäljellä, ja nekin on inventaariota. Saa nähdä päädynkö ollenkaan laduille tai rinteeseen... Mutta ei se mitään, olen syöttänyt poronvasoja, ajanut huskyilla, pitänyt huskypentua sylissä, lumikenkäillyt (eilen kaksi kertaa..) ja moottorikelkkaillut. Hahaa!

Torstaina sitten yöjunalla kohti etelää ja kevättä! Ensimmäiset allergialääkkeet on jo syöty näin ennakkoon...