Päivä Helsingissä

Viime viikonloppu oli harvinaisen stadipainotteinen, kun lauantaina vietettiin Saanan ja Tanelin tupareita, ja seuraavana päivänä oli treffit Norjan vaihtareiden, Vickin, Perrinen ja Christinan kanssa. Tytöt olivat tulleet pidennetylle viikonloppureissulle Helsinkiin, ja minä sain olla Suomi-oppaana.
Aivan kuin olisin osannut siellä mitään opastaa, aivan yhtä turisti olin tyttöjen joukossa :D Mutta kiva näin, en ole nimittäin ikinä oikeastaan ollut turistina Helsingissä. Aiemmat reissut ovat olleet shoppailupainotteisia, tai esimerkiksi viisumiasioiden hoitoa...
Käytiin Kiasmassa ja Suomenlinnassa, molemmat olivat minullekin aivan uusia paikkoja.

Kiasman ihana nauhameri! Haltioissamme käveltiin toisiamme kohti nauhameressä.

Demoni puskee läpi

Ihan innoissani oon bongaillu kukkien ilmestymistä ja kevään kehittymistä

Oli tosi kiva päivä ja oli huippua nähdä vanhoja tuttuja! On kyllä sääli kuinka vähän olen loppujen lopuksi hyödyntänyt Helsingin läheisyyttä. Jos en olisi opiskelija niin varmasti olisi toisin.

Pikku kääntöpuoli tuolla koko päivän ulkona seikkailemisessa kyllä oli; nyt silmät kutiaa, aivastuttaa ja räkä lentää. Gotta love siitepöly!

Pääsiäinen tätinä

Pääsiäisenä Keskipohjanmaa kutsui, kun Jenni, Kim ja Luna olivat myös pyrähtäneet Eskolaan. Pitkä viikonloppu meni leperrellessä, ja kuten kuvasta näkyy, olen nyt vihdoin ja viimein pitänyt ihka oikeaa vauvaa sylissä :D Tai pidinhän minä ristiäisissäkin, mutta se tilanne kesti ehkä kymmenen sekuntia.
Luna on varmaan maailman söpöin ihmislapsi, toivottavasti se ei ole kasvanut vielä liikaa kun seuraavan kerran leperrellään!

Keittiönpöytä

Pitkään olen siitä haaveillut, ja useasti tarvinut. Viime viikonloppuna sen hetken mielijohteesta hankein, kriteerinä ainoastaan halpa hinta.
Löysin, maksoin siitä 10€ ja nautin siitä. Talteen meni jokainen euro.
Kyseessä on siis pöytä keittiöön. Minulle ei ole mitään merkitystä sen esteettisyydellä, halusin vain keittiöön tason jonka ääreen saan istahtaa syömään, ja jolle mahdun levittämään postista tulleet mainokset, jotka saan myös kasata siihen pöydän nurkkaan. Pöydän, jonka ääreen voi vaivatta istahtaa kaksi, ja useampikin ihminen (mikäli tuolit riittävät). Pöydän, jonka voi oikeasti kattaa.
Pöytä saa jäädä perinnöksi tähän kämppään, kun aika koittaa. Palvelkoot se niin pitkään kuin tulevat asukit sitä haluavat katsella.

Keittiönpöytä on ollut minulle aina sellainen paikka, johon koulun jälkeen istahdan syömään välipalaa, juomaan teetä ja lukemaan lehtiä ja rauhoittumaan hieman.
Täällä Lahdessa minulla on kyllä ollut keittiönpöytä koko ajan, mutta se toimii huoneessani lähinnä työpöytänä; se on täynnä sälää, ja keskellä kaikkea rötköttää läppäri. Ei toimi.

Tämä kymmenen euron pöytä on vähän turhan matala, ei mahdu reidet sumppussa istumaan. Työkalujen puutteessa jalkoja ei saanut kunnolla kiristettyä, ja näin ollen pöytä nitkuu pienestäkin kosketuksesta melko reippaasti. Siisteys ei ehkä myöskään ole kärkiluokkaa. Mutta kyllä toimii.

Back from Levi

Paluu Leviltä sujui verkkaisesti yöjunalla, aamulla kuuden aikaan saavuin Tampereelle laskettelutakki päällä. Ihan hyvä sinänsä että oli vielä aamun pimeät ja vähän koleat tunnit meneillään, olisin saattunut näyttää hupsulta päivänvalossa, niin keväisessä maisemassa. Minusta on eri kivaa, että etelässä oli kevät meneillään saapuessani. Levillä oli kivaa että oli lunta, mutta täällä sitä ei tarvitse enää nähdä. Kyllä, takatalvi, en halua nähdä sinua, älä harkitsekaan tulemista näille leveysasteille. Katsoin seuraavana päivänä ikkunasta ikionneissani, kun kadunlakaisukoneet tekivät töitä kadulla. IHANAA, ei enää kolmen sentin kerrosta hiekoitushiekkaa, ohutpohjaiset kevätkengät vaan käyttöön! Ja takit, ihanat ohuet takit!

Leville jäi talvi, ja vähän kaikkea muutakin. Perjantai-iltana Tampereella tajusin, että minä idiootti jätin föönin pyykkikoneen päälle. Ja kappas, harjan samoin. Sitä sadattelun määrää. Onneksi kuitenkin kämpässämme oli myös kaksi muuta lahtelaista, joiden oli määrä palata etelään viikonlopun aikana. Laitoin viestiä tytöille, ja huokaisin helpotuksesta.
Seuraavana aamuna ajattelin vähän kaunistaa naamaani ennen ulko-ovesta astumista. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että meikkipussi loisti poissaolollaan. Tajusin saman tien että siellähän se on, Levillä pyykkikoneen päällä föönin ja harjan vieressä. Tässä vaiheessa meinasi jo iskeä itkupotkuraivari. PIkaisella laskutoimituksella kun sen pussukan sisältö lähenteli 200 euroa, kaikki arvokkaimmat putelit mitä viime vuosina on hankittu. Pikaista ja häpeänsekaista viestiä taas Levin suuntaan... Onneksi tytöt eivät olleet vielä lähteneet.
Eikä tässä vielä kaikki. Kun vihdoin saavuin Lahteen sunnuntaiyönä, ja purin laukkuni maanantaina, huomasin vielä yhden lapsosen uupuvan. Epilaattori jäi myös viettämään eläkepäiviään Leville, juurikin samaiseen paikkaan kun muut kamani. Ghhh. En ymmärrä miten lähdin niin huolimattomasti. Mikä vielä melko ironista, minulla oli reilusti aikaa pakkaamiseen ja makoilin tunnin lattialla, koska "olin jo pakannut." Onneksi kuitenkin fööni ja meikkipussi löysivät tiensä takaisin luokseni.

Eli siis siis Leville jäi talvikelit, ja nähtävästi myös aivot (luultavasti siihen pyykkikoneen päälle), mutta kaiken tämän lisäksi aivan liian suuri tukku rahaa.
Lyhykäisyydessään sanottakoon, että pakastimessa on jälleen kalapuikkoja. Jeejee.

Kesätyörintamalla ei mitään uutta, edelleen ollaan haku päällä. Vähän jo meinaa alkaa turhauttamaan. Minulla olisi kokonaiset neljä kuukautta aikaa painaa duunia ja tienata minkä kerkeän, mutta eheeeei, ei, kaivetaan napaa ja syödään mitä sieltä irti lähtee, ja jatketaan syksyllä samaan tapaan. Ärrinmurrin.

Ei oo possurukkakaan paljoa saanut syödäkseen.

No, näillä mennään. Jos jotain työtä nyt ilmaantuisi, olisin ikionnellinen.
Sain muuten palata tyhjään kämppään; kämppis oli ottanut ja lähtenyt harjoitteluni aikana jälkiä jättämättä. Ilokseni huomasin, että minua kuitenkin odotti uusi juustokimpale ja munapaketti jääkaapissa. Olin nimittäin jättänyt omani kämppikselle, kun olin viisaana ostanut näitä juuri ennen lähtöäni, enkä halunnut heittää pois.
Nyt ollaan sitten täällä taas yksin, seuraavaa kämppistä tuskin tulee ennen syksyä. No, ei haittaa meikäläistä!