Mielensäpahoittamisesta

Iltalehden otsikoissa tuli pari päivää sitten vastaan juttu samaisen sivuston bloggaajan Milja Köpsin kirjoituksesta ja sen aiheuttamasta huomiosta. Milja on kalju, neljääkymppiä lähestyvä nainen, joka loukkaantui vieraan miehen sanoista. Mies arvuutteli kovaan ääneen Miljan sukupuolta, koska nahkatukka. Kommentti ei ollut ensimmäien, vastaavanlaisia kyseenalaistuksia sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja rikostaustasta on tullut aiemminkin vastaan.

Milja pahoitti mielensä ja kirjoitti blogiinsa asiasta. Siitä, että ulkopuolisten herjaavat kommentit tuntuvat pahalta, ja että tuntematon ihminen ei voi tietää toisen taustoja; Milja voisi olla kalju hänestä riippumattomista syistä, esimerkiksi kemoterapian takia. Siinä tapauksessa arvostelevat kommentit sattuisivat taatusti vielä enemmän.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen lukenut jonkin osuvan blogitekstin/mielipidekirjoituksen/kolumnin tms, jolle olen mielessäni nyökkäillyt ja antanut tukeni kirjoittajalle. Sitten olen lukenut kommentteja, odottaen muidenkin ihmisten olevan samoilla linjoilla, mutta olen saanut tyrmistyä pahemman kerran.

Toki joukossa on paljon kannustavia ihmisiä, jotka komppaavat kirjoittajaa mielipiteillään. Mutta löytyy niitä muitakin.
Paikalle oli eksynyt uskomattoman paljon ihmisiä, joiden mielestä Miljan loukkaantuminen on lapsellista, ja asiasta nettiin kirjoittaminen huomiohuoraamista. Jos olet valinnut olevasi kalju, tai muuten erilainen, esim tatuoitu, sinun tulee varautua huuteluihin ja kovettaa nahkasi.

Toki, erilaisuus herättää huomiota, ja siihen kannattaa olla varautunut. Mutta pitääkö sietää huutelua ja herjaamista? Mikä oikeus muilla ihmisillä on tulla pilkkaamaan ulkonäköäsi päin naamaa?
Kuten nimimerkki Mäyrä ja Pii esimerkiksi kommentoivat:

"Ei ole kenenkään ihmisen velvollisuus miellyttää ulkonäöllään ketään muuta kun itseään. Eikä kenenkään ihmisen oikeus kommentoida toisen ulkonäköä törkeään sävyyn siksi, ettei se itseä miellytä."
"On aina vähintäänkin tahditonta arvostella tuntemattoman ihmisen ulkonäköä, oli se sitten minkälainen tahansa. Vähän tilannetajua, pyytäisin."

Mutta sitten paikalla on tällaisia mikkoja, jotka luultavasti ovat olleet koulukiusaajia nuorina: 

"No nyyh nyyh! itq potq raivari! Mikset itse kasvata hieman nahkaasi? Tarvitseeko kaikesta loukkaantua? Eikö ihmisillä ole oikeutta mielipiteisiinsä? Eikö saa kysellä jos oikeasti ihmetyttää? Alkaa itseäni pikkuhiljaa raivostuttamaan pienestä pöyristyjät ja loukkantujat."

Tällaisia kommentteja tuli harmillisen monta vastaan,  tämä ehkä räikeimmästä päästä. Sananvapaus - mikä ihana tekosyy heittää yleiset käytöstavat roskiin ja arvostella muita ihmisiä päin naamaa heidän tunteistaan välittämättä. Mistä lähin sananvapaus on tarkoittanut tätä?!
Mielestäni tämä on täysin rinnastettavissa koulukiusaamiseen, ympäristö on vain eri ja kohde täysin tuntematon. Tottahan se on, ettei moisista kommenteista kannata loukkaantua, mutta kun se harvemmin on tahdonasia, loukkaannutko vai etkö, ja jääkö joku asia kaivertamaan mieltä. Se taas on täysin tahdon asia, että huudatko typeryyksiä vastaantulijalle vai et.

Kyllä pisti sapettamaan. Häshtäg idontwanttoliveonthisplanetanymore.

Allekirjoittanut ex-lyhyttukkainen. Kenties pojaksi tai lesboksi luultu.