Koulutöiden täyteinen syksy

Hiljaiseloa pukkaa, hupsistakeikkaa. Olenko sanonut täällä, että meillä Lamkissa asioista päättävät ihmiset päättivät laittaa meidän kaikki kolmannen vuoden kurssit tälle syksylle? Siis vajaalle neljälle kuukaudelle. Ja ei, kursseja ei ole tarjolla enää keväällä.
Eipä siinä, olen varsin iloinen kun pääsen muuttamaan jouluksi Tampereelle.

Mutta tänään iski kevyt kenttävitutus. Olin eilen päässyt jokseenkin seesteiseen mielentilaan koulutöiden osalta ajatellen, että kyllähän minä saan kaiken ajallaan valmiiksi; perjantaina on deadline kolmelle eri tehtävälle ja minä olin aika hyvässä vaiheessa näiden kanssa tiistai-iltana.
Sitten alkoikin pari aivan uutta kurssia lisäämään työsarkaa, kun ei ole entisistäkään vielä selvitty.

Koulusta päästyä kihisin. Meinasi ahdistus iskeä. Tilanne vaati suklaata. Siis Siwan kautta kotiin ja stereot täysille pauhaamaan System of a Downin levyä.
Hiljalleen agre helpotti ja sain vähän jäsenneltyä asioita. Yksi tehtävä on pois alta. Kaksi seuraavaa eivät aiheuttane kovin suurta päänvaivaa. (sitä seuraavat kaksi taas ovatkin toista maata... kylmää ajatuskin.)
Paluu syyslomalta maanpinnalle oli kaikin puolin miellyttävä.

Voi kunpa olisi jo joulu...

Siitä haaveillen, laitan tähän pari kuvaa syyslomalta, joka oli myös Juuelin kesäloma. Kesäisissä fiiliksissä, ennen kuin lunta tuli vaakatasossa.

Meitsi ottaa vähän arskaa särkällä. Helposti tarkenee.

Ensi viikolla pyrähdän muutamaksi päiväksi opintomatkalle Lontooseen. Tuleepahan käytyä jossain ulkomailla tänä vuonna, ja vielä koulu puolesta! Jospa ensi vuonna pääsisi vähän reissuun ihan ilman, että pitäisi raporttia vääntää jälkikäteen...