Lontoo ja World Travel Market

Nyt on reissusta selvitty, ja univelkoja lyhennetty heräämällä tänään vasta 12:41... Onneksi oli vapaapäivä!

Reissuun lähdettiin tosiaan keskiviikkoaamuna jo varttia yli viisi, ja Lontoon kamaralle päästyämme liidettiinkin heti World Travel Market - messuille, matkatavarat mukana. Monilla oli matkaväsymystä, nälkää ja ärsyyntymistä johtuen matkatavaroiden raahaamisesta junissa ja metroissa, mutta minä onnekseni olin saanut vähän nukuttua koneessa, ja pelkillä käsimatkatavaroilla lähteminen oli kaiken kaikkiaan erinomainen ajatus.

Lontoon World Travel Market - messut erosivat Suomen matkamessuista tietysti kokonsa puolesta, mutta myös siinä, että nämä olivat täysin ammattilaisille suunnatut. Siinä missä Suomen matkamessut esittelevät ja myyvät kohteitaan asiakkaille ja tarjoavat jos jonkinmoista krääsää ja arvontaa, WTM:llä kaikki ständit olivat sisustettu lukuisilla neuvottelupöydillä, joilla myydään kohdetta matkanjärjestäjille. Siinä mielessä oltiin ehkä vähän "väärässä paikassa", ei ole vielä näin opiskelijana paljon neuvoteltavaa...
Messuilla oli edustettuna lukuisia maita kaikista eri maanosista, yllättävin oli Lähi-Idän osio. Kyllä sielläkin oli ständeihin panostettu, mutta jokseenkin hiljaiselta siellä näytti. Erityisen mielenkiintoista oli mielestäni katsoa, kuinka Suomi markkinoi itseään tällaisilla maailmanluokan messuilla. Vastaus on: Melko laimeasti. Ständi oli kokovalkoinen, jonka yhdellä seinällä oli teksti "I wish I was in Finland", joka on Visit Finlandin Facebook-ryhmä Suomi-faneille. Uskon, että inspiroivilla, isoilla kuvilla ständin seinillä olisi voinut saada paljon aikaan. Tuskin nimittäin kukaan, joka ei ollut ennestään kiinnostunut Suomen matkailusta, mennyt ständille juttusille sen ulkomuodon houkuttelevuuden takia... Todella sääli sinänsä.

Itse messuilta ei tullut otettua juurikaan kuvia - ainoastaan kuubalainen setä käärimässä sikaria, jonka joku mies sitten osti parilla kympillä, sekä itsestäni luudalla lentämässä. Oli ihan mainio Harry Potter  - ständi, jossa sai mennä luudalla ratsastamaan ja viedä ilmaisen kuvan tapahtumasta mukaan sekä selvittää tupansa lajitteluhatulla; nostin Rohkelikon pinssin. :)

The Making of. Kaavut ja kaikki!

Torstai vietettiin myös messuilla kierrellen, ja opiskelijoille suunnattua "luentoa" kuunnellen. Messujen päätteeksi suuntasimme yhteiselle koulun maksamalle illalliselle pubiin, jossa vedettiin tietysti mitäpäs muutakaan kuin fish & chipsejä, samalla kun puitiin messujen tarjontaa.

Perjantaina meille oli järjestetty jonkin verran ohjelmaa, kuunneltiin erään pubin johtajan puhetta siitä, millaista on pitää Lontoon ydinkeskustassa pubia ja heidän konseptistaan, käveltiin Big Benin ja muiden nähtävyyksien ohitse, sekä otettiin jokilaiva jonnekin etäämmäs. Lauantaille oli varattu omaa aikaa koko päiväksi, ja menimme pienellä London Dungeons - museoon, sekä kierreltiin kauppoja. London Dungeons oli kyllä hauska kokemus, oli hienoa, kuinka kierroksella esiintyvät näyttelijät eläytyivät rooleihinsa niin täysillä. Kierroksella kerrottiin mm. rutosta, kidutusmenetelmistä, Sweeney Toddista ja Jack The Ripperistä. Välillä sai säikähtääkin!

Oxford Streetillä oli aika kauniit koristelut. Lahti voisi ottaa vähän mallia...

Aivan oikein; otin marraskuiselle Lontoon reissulle aurinkolasit mukaan, ja käytinkin niitä! Kävi aika tuuri...

Iso Pena edestä

Ja kohtelias karhuherra Paddington! Luin metromainoksesta, että Paddingtonista on tulossa Harry Potterien tuottajilta elokuva. Mahtaakohan olla hyvä?

Lontoossa oli meneillään ensimmäisen maailmansodan uhrien 100-vuotismuistopäivät. Flanders Fieldsin unikot komistivat vähintäänkin joka neljännen Lontoolaisen rintamusta

Iso Pena takaa

Ja reissun paras osa!!

Perjantain ohjelman jälkeen jäi vielä aikaa mennä Kings Crossille ja ottaa kärryt kohti Tylypahkan pikajunaa. Pikku jonotus oli täysin vaivan arvoista - lapsekas innostus valtasi minut ja kanssatoverit jo jonossa! Innostus varmaan heijastunee kuvasta... Kuvaan sai valita minkä tahansa tuvan huivin rekvisiitaksi. Minähän tietysti valitsin Rohkelikon, kun lajitteluhattu sen tuvakseni kertoi! (;

Sunnuntaina herättiin sitten jälleen kerran ennen aamunkoittoa, ja jätettiin aika lääväksi osoittautunut hotellimme taakse. Ei siinä, on sitä tullut pahemmassakin läävässä vietettyä paljon useampia öitä, mutta tämä asumus kuitenkin kutsui itseään hotelliksi... Sentään siellä ei sentään vilistänyt torakoita missään. Mutta kyllä oli ikävä omaa sänkyä kun jouset painoivat selkää homeentuoksuisessa huoneessa! Mutta tosiaan - sunnuntaiaamuna koitti lähtö, hotellin meille tilaamalla, luotettavalla pimeällä taksilla. Päästiin kuin päästiin lentokentälle sovittuun hintaan joka tapauksessa. :D

Ja taas paluu arkeen odottaa, jeejee!...