Halpa lamppu, kallis lamppu

Me ostimme Juuelin kanssa jo varmaan kaksi vuotta sitten kerralla kolme lamppua tähän kämppään; keittiöön/olkkariin kaksi, makkariin yksi. Yksi oli täysi floppi, joka ei ikinä päässyyt kattoon roikkumaan, eikä pääse. Toinen ei myöskään ikinä päätynyt kattoon roikkumaan, mutta minusta kyseinen lamppu miellyttää edelleen silmää. Kolmas lamppu päätyi kattoon, mutta olen siitä nykyään vähän epävarma; väri on ensinnäkin vähän väärä.

Pari vuotta meni siis niin, että keittiön katosta törrötti vaan sähköjohdot, muualla roikkuivat pelkät hehkulamput, ja olohuone on yksin saanut nauttia kattolampusta, josta en ole enää niin varma.

Ja niin, löytyyhän täältä semmoinen Juuelin vanha, perinteisen tylsä jalkalamppu, jossa on teippiviritelmä.

Tässä asunnossa on siis ollut lamppurintamalla vähän hakemista, eikä muuten vieläkään ole valmista. Mutta matkalla ollaan, haaviin on nimittäin tarttunut jotain sikakallista ja vastapainoksi sikahalpaa. Ja molemmista olen täysin varma!

Edullisempaan lamppuun törmäsimme Kodin1:ssä. Emme tietenkään olleet hakemassa lamppua, vaan muistaakseni jotain äärimmäisen tylsää (kuten moppia tms.). Mutta eihän kohtalolle voi sanoa ei, kun se ruumiillistuu eteesi kymmenenä, ihanana lyhtylamppuna, joista jokainen on varustettu hintalapulla, jossa lukee "Poistohintaan 20€"?
Ei, ei voi. Olisin voinut ostaa vaikka jokaisen niistä lampuista. Valinta oli mahdoton. Loppujen lopuksi Juueli sanoi viimeisen sanan ja minä suostuin. Olihan ne kaikki ihania.

Voi se on soma. Kuvaa ottaessani tuli kyllä pohdittua, että se on ehkä hitusen liian korkealla. Mutta on se nätti, taatusti joka pennin arvoinen. Ja meillä on keittiössä valo, jee!

Toinen lamppu löysi luokseni onnellisen sattuman kautta. Täysin kirjaimellisesti.

Se päivä, kun tieto tuli. Se oli onnellinen päivä. Epätodellinen, jopa.
Tiedättehän, kun sitä messuilla ollessa rustaa nimensä jokaiseen arvontaan, mutta tietää ettei niistä kuitenkaan voita mitään. No, ensimmäinen kerta kun voitan jotain oikeasti järkevää! (Rumia vaaseja, mukeja tai kuivakakkuja arvonnoista, joihin mummu on laittanut nimeni ja jossa jokainen arpa voittaa, ei lasketa.)

Tajusin onnekkuuteni tosissaan vasta, kun luin blogitekstin, jossa haaveiltiin saman tyyppisistä lampuista, etenkin tästä Boknäsin yksilöistä, mutta rahatilanteen vuoksi päädyttiin Clas Ohlsonin halpisversioon. Tajusin, että minulla ei varmasti olisi ikinä ollut varaa ostaa 345€ design-valaisinta, saati halua maksaa sen vertaa lampusta. Mutta voi pojat, että olen iloinen kun se tuotiin ovelleni allekirjoituksen hinnalla. Onnenpäiviä, totisesti...

Aurinkoinen päivä teki kunniaa Boknäsin Focus - valaisimelle.

 Majesteettinen näky, totta tosiaan. Vielä pitäisi hankkia parempi lamppu, sillä nykyisen sävy on aivan väärä Fokuksen tunnelmaan.

No, lamppuongelmien kanssa ollaan puolivälissä. Makuuhuone ja eteinen (ja ehkä se olohuonekin..) kaipaisivat vielä kattolamppua.  Ongemallista on niiden sijainnit, sängyn päällä tai keskeisellä kulkuväylällä, eikä matalalla, tai edes matalahkolla, roikkuva kattovalaisin siten ole järkevä ratkaisu. En vaan oikein ole onnistunut löytämään silmiäni miellyttävää plafondi-kattovalaisinta (eli sellaista joka ei roiku). Saa vinkittää, jos tulee vastaan. Mielellään Boknäs-hintaluokkaa edullisempia vaihtoehtoja, ellei niistä sattumoisin ole arvontaa käynnissä...
(Luulen tosin, että tässä taisi olla minun onnenkantamoiseni 20 vuoteen, mutta toivoa saa?)

Sanojensa mittainen Konna

Vuosi on pyörähtänyt lauhkeasti käyntiin muutamien ikuisuuslupausten - tarkoitan tavoitteiden - parissa. Pitää ottaa rauhallisesti näiden elämäntapamuutosten kanssa, räjähtävä, tarmokas alkuhan tarkoittaisi luonnollisesti töksähtävää ja nopeaa loppua, vai mitä. Suuruudenhullujen uuden vuoden tavoitteideni juolkaisusta on kokonaista 11 päivää, ja ylpeänä voin kertoa, että...

...olen syönyt koko aikana yhden King Size Tuplan. Ja kaksi ihanaa, tuoretta ja lämmintä munkkia keskustorin Munkkikahvilassa ja Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa. Pääpointti: vain YKSI karkkipatukka 11 päivässä! Karkkipäivä pitää kutinsa.

...ollaan Juuelin kanssa käyty vain kahdesti kunnolla ruokakaupassa ja ostettu viikon tarpeet kerralla. Toissakerralla viikon pöperöt Juuelin työeväiden kera kustansivat ~75€. Verrattuna entiseen yhden-kahden päivän ruokaostoksiin, joihin upposi helposti 30-40€, tämä on suurta edistystä. Välillä on ehkä pitänyt hakea maitopurkkia tms. lähikaupasta, mutta  pääpiirteittäinen pidemmän aikavälin ruokasuunnittelu pitää kutinsa.

...olen kotijumppaillut kevyesti kaksi kertaa. Verkkainen alku, mutta alku kuitenkin... Jokatapauksessa, liikunnan lisääminen pitää kutinsa. (Helppoa sikäli, kun yksikin kerta kuukaudessa on positiivinen muutos, mutta ei takerruta siihen...)

...aloitin uudelleen Harry Pottereiden lukemisen, Salaisuuksien kammio meneillään. Vapaa-ajan käyttäminen hyödyllisemmin pitää kutinsa.

...vaatekriisini setviminen on saanut lähtölaukauksen, sillä eilen kuskattiin 48 kappaletta minun ja Juuelin vaatteita (sekä vähän muutakin krääsää) Bonus Kirppikselle. Huomenna menen vakoilemaan, mikä tilanne siellä on, ja mahdollisesti vien ylihuomenna lisää ehdokkaita myyntiin.


Olinkohan turhan vaatimaton, alkuhan näyttää varsin lupaavalta. :D Saisinkohan vielä houkuteltua tänään Juuelin töiden jälkeen pikku kävelylle...
Mainittakoon vielä, että edellisellä viikolla omat haasteensa asetti Netflix ja koukuttumiseni Orange is the New Black - sarjaan. Hyvä sinänsä, että sarjaa oli saatavilla vain kaksi tuotantokautta, meni nimittäin varmaan  kuusi tunnin jaksoa enemmän tai vähemmän putkeen parhaimmillaan. Ei tekisi pahitteeksi saada vähän työvuoroja tähän laiskottelun keskelle, haha.

Summa summarum: Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue. Näillä mennään.

Tervetuloa 2015

Heisulivei, täällä ollaan taas! Pikaisen Lontoo-visiitin jälkeen ei koulutöiltä saanutkaan hetken rauhaa, ja se näkyi täälläkin poissaolollani. Selvisin kuin selvisin, ja nyt on koulu lähestulkoon plakkarissa harjoittelua ja opparia lukuunottamatta. Olettaen siis, että kaikki työt menevät hyväksytysti läpi...
Hivenen stressaava syksy huipentui joululomaa edeltäviin pariin viikkoon, jolloin laskeskelin kouluhommien määrän olevan ~13, ja näiden ihanuuksien lisäksi muutto Tampereelle aiheutti myös pientä lisästressiä. Niin ihana asia kuin se olikin, niin se nyt vaan vei pari päivää aikaa raporteilta ja muulta kivalta.

Tässä nyt odottelen että Sokos Hotelleilta tulisi vastausta harjoittelunkaipuuseeni tällä viikolla, ja että Lahden kämpän takuuvuokra tupsahtaisi tililleni. Minulla on siis käytännössä vielä lomaa, kun harjoittelu ei ole alkanut, eikä satunnaisia työvuorojakaan ole ilmaantunut. Vapaapäivien missiona olisi varata kirppispöytää keskustasta ja hinnoitella myytäviä vaateparsia.

Ajattelin myös jakaa klassisia uuden vuoden "lupauksia" vuodelle 2015. Lupaus on kyllä niin vahva sana, että en sitä mielelläni käytä. Niin monet uuden vuoden lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa, että sana "lupaus" on kyseisessä yhteydessä ainakin omissa korvissani merkityksetön. Siispä sanoisin, että minun kohdallani on kyse enemmänkin kuluvan vuoden toiveista ja tavoitteista. 

Minulla on jostain syystä tapana sortua suuruudenhulluteen näissä asioissa, mutta ei se mitään, kun en kerran lupaa mitään! Voisin siis jaotella vuoden 2015 tavoitteet neljään eri kategoriaan: Liikuntaan, ruokaan, matkailuun ja vapaa-aikaan. (älkää naurako. :D )

Liikunta

Ehei, en lupaa olevani kesäkunnossa 2015. Sen sijaan olisi tavoitteena tehdä jotain liikunnallista silloin tällöin säännöllisesti, ja saavuttaa ihan kelpo peruskunto. Voisin ruveta jälleen venyttelemään. Haaveilen, että tallattaisiin Juuelin kanssa noita Hervannan lukuisia ulkoilureittejä ja luontopolkuja, jos ei ihan näin talvikeleillä, niin ainakin kevään ja kesän tullen.

Ruoka ja herkuttelu

Kuten olen jo aiemminkin täällä mainostanut, en usko karkkilakkoihin ja täyskieltoihin. Minusta niissä ei ole edes mitään järkeä - miksi pitäisi kieltää täysin kaikki, mistä nauttii? Täyskiellon sijaan olen ajatellut perinteistä suklaanostolakkoa, tai vaihtoehtoisesti lapsuudesta tuttuja karkkipäiviä. Jäätävä mässäily saisi jäädä pois. Ainakin heti kun joulukarkit loppuvat... (joita onkin enää neljä kappaletta...)

Ruuan suhteen meillä olisi Juuelin kanssa tavoitteena pystyä suunnittelemaan ruokailua pitemmälle aikavälille. Meillä on ollut paha tapa mennä kauppaan nälkäisinä haahuileemaan, ja miettimään että mitäme tänään syötäis... Ja sama kaava toistuu heti seuraavana päivänä. Ruokien suunnitteleminen esimerkiksi koko viikolle säästää pitkässä juoksussa sekä aikaa että rahaa.

Matkailu

Niin, tämä blogihan perustettiin alunperin matkailun ympärille... No, nyt eletään pienoista lama-aikaa siinä suhteessa. Tästä sattuneesta syystä matkailuhaaveeni ovat melko vaatimattomia, mutta kuitenkin sellaisia, joita todella haluaisin toteuttaa. Tapetilla on edelleen Kokkolan majakkasaari Tankar kesäpiknik olisi ihana!), suomalaisten suosikkikohteet Tallinna ja Tukholma, sekä Lappi ja Ahvenanmaa. Jos yksikään edellä mainituista toteutuu tänä vuonna, olen todella iloinen!

Vapaa-aika/muut

Syksyn mukanaan tuoma vaatekriisi on edelleen vahvasti läsnä, ja kirpparilla myymisen lisäksi toivon, että saan jotenkin muutenkin selkeyttä kriisiini. Tästä voinen kertoa lisää seuraavissa jaksoissa, mikäli vähälukuista lukijakuntaani kiinnostaa moinen.

Olisi myös suotavaa, että lorvisin vähemmän koneella, ja vaikka lukisin kirjoja tai tekisin jotain muuta hyödyllist vapaa-ajallani (ks. kohta 1..) Toisaalta, sen ajan, jota koneella käytän, voisin käyttää paremminkin. Esimerkiksi päivittämällä Konnakartanoa useammin :D

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä (päinvastoin) vuoden päätavoitteenani on oppia valokuvaamaan jotenkuten ja ymmärtämään kameran toimintoja. Ai miksi? No, Joulupukki (aka Juueli..) oli kuunnellut urputustani ja pistänyt ranttaliksi joululahjaostoksilla...

Nyt on sitten pelit ja vehkeet kunnossa, enää kuvaajassa on parantamisen varaa.
Voin muuten sanoa, että kun avasin Juuelin paketin aamulla autuaan tietämättömänä ssen sisällöstä, olin pienessä shokissa varmaan seuraaavan puoli tuntia... Kreisikulta!

Joulunajan kuvaustestailuja

Anopin kissaparka ei ollut innoissaan kuvauskohteena olemisesta... :D

Kerkesin jo välipäivinä suuttua, kun kaikki joulun lumi suli plussakelien takia puista, ja kauneus oli tipotiessään... Yhdessä päivässä talvi tuli kuitenkin onneksi takaisin.

Majesteettinen Pepita.

Saa nähdä, opinko käyttämään moista aparaattia.

Mutta nyt pitää nostaa kissa pöydälle: Mitä Konnakartanon voisi pitää sisällään vuonna 2015? Kuten sanottua, niitä reissuja ei tälle vuodelle taida pahemmin kertyä... Sitten onkin maailman postausaiheet avoinna. Tuleeko toiveita ruudun siltä puolen? Saattaa olla, että tällä joululahjalla on vaikutusta Konnakartanon  sisältöön.
Itse ajattelin ehkä purkaa tätä ikuista vaatekriisiäni tänne. Oma tyylini on jokseenkin yhtä sekamelskaa, joten sen kehittymistä ja uusien kuvioiden kartoittamista saattaa olla tiedossa.
Lisäksi saatan esitellä uutta Konnakartanoa, eli siis uutta kotiani, ja sen sisustuksellista kehittymistä - saa nähdä saadaanko tänä vuonna vaatekaappia? Voisin piakkoin myös esitellä yhden synkkää syksyäni valaisseen arvontavoiton..

Aaand then..? Pallo on ruudun toisella puolen. Mitä saisi olla?