Liikenteessä

Pahoittelut blogitekstin viivästymisestä mutta blogger ei antanut minun ilmaista luovuuttani täällä viime kerralla. Nyt sitten tutulla ja turvallisella mäkkinetillä ollaan taas liikenteessä, nyt jo Airlie Beachilla. Team Jonnan ja Hannan matka alkoi Noosasta, johon päästiin suhteilla yksityisellä autokyydillä sillleinä purkissa. Takapenkillähän oli varmaan se neljä rinkkaa, eli en saanut jalkojani koskemaan maahan. Mutta nukuttiin se matka kuin vauvat joten selvittiin hyvin, mitä nyt perse puutu kun liikkumavaraa oli ehkä 2cm.

Noosa oli tosi kiva paikka, tuli mieleen lomakylä kun ympärillä oli tuhottomasti hotelleja ja motelleja ja tietty hostelleja, ja rantaviiva oli Australian tapaan erittäin mellevä. Tässä vaiheessa meillä tais olla hieman univelkoja ku katottiin joka ilta leffoja ja nukuttiin iloisesti tuhisten vähintään 9 tuntia yössä.

Sitten matka jatkui Hervey Baylle, joka oli ns portti Fraser Islandille. Fraser Islandhan oli siis maailman suurin hiekkasaari ja joku maailmanperintökohde, backpackerin must see.
Hervey Baylla säät helli mennen tullen, oltiin siis siellä yö ennen Fraserin kolmen päivän matkaa ja tullessa yö ennen Airlie Beachille tuloa. Nautittiin ilmasesta ruuasta Hervey Baylla, hahaa, ei nuudeleita. Eikä purilaisia. Mutta pastaa ja nachoja. Ja meidän Fraser ryhmässä, A-teamissa, oli sveitsiläinen kokki. Kyllä kelpas.

Fraser Island oli aivan mieletön. Eka meitä peloteltiin Dingoista kuinka viimekertaisin dingohyökkäys oli 16 päivää sitten ja että vessaan ei saa mennä yksin, muuten kaikki leirin 5 dingoa tulee ja syö. eikä mereen saa mennä uimaan, sielä on meduusoja ja tiikerihaita. Varma kuolema. Että ei päästy sitte mereen uimaan.
Mutta ei se mitään, makeita järviä siellä oli sitte muutama kappale missä käytiin pulikoimassa. Hullun kirkasvetiset Lake McKenzey ja joku jonka nimeä en muista, joissa oli ihan valkoista hiekkaa. Sillä pystyi kiillottamaan koruja ja harjaamaan hampaat valkoisiksi. Voin sanoa että kyllä näytti valkosemmalta. Jos ois ollu mahdollisuus oisin ottanu pullossa sitä hiekkaa suomeen...
Toiset järvet oli lake Allom, jonka rannassa oli teepuita, joiden öljyä oli vedessä niin että pois tullessa iho oli pehmeä ja hiukset kuin hoitoaineen jäljiltä. Ja sitten oli vielä yksi järvi puolen tunnin kävelymatkan päässä, ison hiekka-alueen takana (joka kuulemma oli ennen ollut veden peitossa) jota ei varmaan 100 vuoden päästä enää ole.
Järvien lisäksi nähtiin törkeän kirkasvetinen pikku puro, josta siis hiekkapohja näkyi aivan selvästi, sitä sanottiinki näkymättömäksi joeksi. toinen Eli creek, joka oli syvimmillään ehkä justiin ja justiin lantion kohdalle, joka sitten kahlattiin porukalla. Monet kuulemma kelluu sen matkan virran mukana, mutta itselläni oli huppari päällä ja kamera taskussa niin en voinu :(

Kamerasta puheen ollen, siinähän vilkkui ekasta päivästä lähtien valo että akku lähes tyhjä. Jäi sitte monet hienot kuvat ottamatta ja viimeiseen, hienoimpaan lake McKenzeyhyn riitti kaks kuvaa ja se oli sitten kaput. Flavio otti meistä pari kuvaa ja lupas antaa ne meille, mutta arvatkaapa unohtuko. (kyllä krista, tapasin oman flavioni. ja muut ihmiset, kyse movetronin biisistä oi flavio, ei tosiaankaan mistään MINUN flaviostani..)

Nyt ollaan Airlie Beachilla ja huomenna Whitsunday sailing AWESOME. Kamerat latautumaan varppinakarppina ja semmosta kuvasessiota että oksat pois. Pardon lyhykäinen postaus, kuvatkin varmaan täysin päin mäntyä koska blogger sössii edelleen vähän mutta minkäs teet, vielä pitää mennä ottaan selvää mihin huomenna mennään...

Sain muuten lokin niskaani ja opossumin syliini.

Eikä kommentoinnista ole haittaa.