Vähän tuumais ahistaa ku ohjelmaa ja kiirettä ois vaikka kuinka. Kelat, maistraatit, työkkärit ja työnhaku, taxbackit, valintakokeisiin valmistautuminen... Ja sitte pitäis rentoutua ja nähä kaikkia joita ei oo aikoihin nähty ja ottaa menetetyt viikot takasi jos vaan kerkeäis. Yläkertaki on yks läävä eikä liikkuminen ois pahitteeks. En sais ollenkaan lukea vuoden aikana ilmestyneitä lehtiä, kaivella napaa ja kahtoa telkkarin uusia(?) anteja. Voisko viikko vaan suhahtaa eteenpäin niin että valtaosa näistä velvollisuuksista ois tehty eikä ois niin suurta epävarmuutta opiskeluista ja työnsaannista?
Kulttuurituotannon klusteritkaan ei mee päähän sitte millään. Vaikka kuin yritän lukea turhan vaikealukuista Tuottaja2020 - julkaisua parvekkeella massiivisessa lierihatussa ja kuunnella jazzia niin ei. Taitavat nauraa konnaraukan pihalle sieltä. Ei oikeen avaudu tuo teksti tämmösellä aikataululla. Lisäks pitäis laatia suomi-cv joka todentaa mun alasuuntautuneisuuttani. Huhhei.
Haluan vaan pari mehevää palkkaa ja viettää rentoa kesää vailla huolen häivää ja siemailla kylmiä virvokkeita jäätelön ohella. Keskittyä siihen olennaiseen. Ja tiedon siitä että kaikki järjestyy näppärästi.
2 kommenttia:
ei kai tunnu että asiat on vähä levällään :D ei kannata turhia resata. asioilla on tapana järjestyä.
masa: ehkä asteen verran joo :D no jos nyt 5 päivän sisällä vähä hellittäis.
Lähetä kommentti