Yksin kotona 46

Kyllä vain, saan maistaa harvinaista herkkua kun karhuperhe pärryyttelee moottoripyörällä Euroopan laveita valtateitä. Ja saman tien kaikki sähkönmyyjät ja nosto-ovien kauppaajat tulee keskustelemaan mulle ihan niinku mulla ois jotain sanavaltaa semmosiin asioihin. Kummallista kyllä, murmelit eivät ole vielä syöksyneet tuputtamaan vuoden ruokamääriä etten vaan kuole nälkään yksin ollessani. Siitä ei ole kyllä pelkoa, mässyn määrä (söin mää ite tekemää makaronilaatikkoaki ekaks...) mun ja Hartsan eilisessä leffailtamassa oli niin jykevä että mietin vetaisevani ruuansulatusjogurtin auttamaan pullevaa mahaani kaiken sen prosessoimisessa. En sitte kuitenkaan tehny sitä vaan join saunakaljan noin puoli kahdelta yöllä (miten niin seuraavana aamuna töihin?) pahentaakseni asiaa. Peli oli menetetty anyways.

Tässä on jälleen keretty viettää synttäreitä, pohtia että kyllä tämä ilmasto varmaan altistaa enemmän juhlimisen aikaiselle/jälkeiselle pahoinvoinnille kuin toisella puolella palloa, ausseissa tai seelannissa. Ja me kun aateltiin että Kirsun ois voinu viiä autolla ABCille syömään. VIRRHE.

Harvoin on joku niin innoisssaan lonkeronjuonnista vaikka on päässyt pois teini-iästä

Mökkeilyä ja saunomisen esittelyä kirsun hollaintilaisvieraalle.

Ja viimeviikonloppu olikin perinteinen Kokkolarock, jossa tänä vuonna peräti kaksi ulkomaista esiintyjää! uskokaa pois vaan, kyllä tästä joskus vielä kehkeytyy valtakunnan parhaimmistoon kuuluva festari. Tai ehkä ei, mutta kyllä se varmaan kuitenki vähän kasvaa. Herttaista, ollaan saatu seurata sen kasvua lähes alusta asti (eka vuosi oli hieman floppi..) Sää oli kyllä aivan liian ikävä, ja taas selvää kothalon ilkeilyä kun sunnuntaina festarin ohi ollessa aurinko yrittää pilkistää.

Koko porukka, ja KämpRosa sai jälleen näyttää mistä se on tehty!

Hiuskriisejä itse kullakin (voitteko kuvitella mitä naurua tämä ja tusina muuta Kampelan tukkakuvaa aiheutti seuraavana päivänä...)

Lättytukan extremekorjausyritystä

...Kuitenkaan sää ei ollut otollisin mahdollinen komeille kampauksille

Ja niinhän siinä kävi että hiuskriisi oli yhtä kuin alussa ja yhdennäköisyyys Lennonin kanssa häikäisevä.

Kuvamateriaali tältä viikonlopulta oli kyllä ehkä itkettävän kamalaa.
Kahdessa yössä yhteensä yhdeksän tuntia unten mailla.
Opin sanomaan hollanniksi "Olen oikea poika!"
Punnerruksia, kädenvääntöä, vatsalihaksia ja luiden murskaamista. Järjetöntä.

Vielä Miian synttärit edessä. Aktiiviehdotukset lentää, mönkijäajot, seinäkiipeilyt, keilaamiset, golffit ynnä muut. Oisko aivan utopistinen ajatus että mun taxback ois kerenny tulla siihen mennessä...? Siihen ei pitäis enää mennä kun max 3 viikkoa! En voi uskoa tätä, koko kesä siitä on haaveiltu! Velkaaki jäljellä enää noin 6€!
Ja kohta kuolaamaan asuntomessuille. En ehkä sitä tuskaa mitä se tekee mun sisustushimoille.

JA, mikä ehkä suurin kohokohta, olin maanantaina töissä hiukset pompulalla. Oon varmaan itsetuhoinen ajatellen hiuskriisejäni. Tiedossa itkua peilin edessä ennen ihmisten ilmoille menemistä?