Tampereella siskoilemassa

Päätin torstai-iltana lähteä extemporena Tampereelle viikonlopuksi Jennille hyysättäväksi.
Oli oikeen mukavaa, yllättävän hyvää ja lämmintä säätä, kuorintaa, naamioita, uusia sukkia ja pari paitaa, vuohenjuustokermavaahtohillovohvelia, muotinäytöstä, pyynikin kovasti kehuttuja munkkeja, Kiss Kissejä, kuoharia, foliokiharoita ja semmosta kivaa.

kuvanlaatu

kuin söpöä?

En usko enää näkeväni näin sinistä taivasta kuukausiin. Korkeintaan kerran.

oikee häikäs

tollo maastamuuttajajenni

Maineensa verosia, hullut jonot mutta kovin oli maukasta!

Toimiikohan Pyynikin näkötornin munkit samalla periaatteella kuin salalperäisen kirsikkalaakson kirsikat muumeissa? Jos ei nää vaivaa ja kävele pitkästi/kiipeä ylös harjua ei taika tehoa. Oli miten oli, olisin halunnu santsimunkin mutten ollu niin hävytön, rahakas tai kärsivällinen jonottamaan.

Nyt on yks paikka vähemmän missä pitää käyä tän syksyn aikana. Enää jäljellä Oulu, Jyväskylä, Espoo/Helsinki ja Lontoo.

Huhut kertovat, että KämpRosalle käy kalpaten. Miten meidän nyt käy?

Huhut kertovat myös että olen kaveripiiristäni viimeinen joka hiimailee tämän vuoden porukoiden jaloissa. Voi tätä ylpeyden tunnetta. Näin taannoin facebookissa ketjuviestin; KOULUT ALKAVAT PIAN, JOS OLET VAILLA OPISKELUPAIKKAA, TÖITÄ, KUNNON PARISUHDETTA TAI ELÄMÄÄ, kopioi. Naurahdin osuvuudelle.

Mutta ehkä minulla ja Saanalla on Terve Keho jo jouluna?

Ja alotin Pottereiden lukemisen alusta, kun kaikki leffat on näkyny. (periaatteenani oli, etten halua tuntea kirjojen sisältöä liian hyvin, ettei leffojen virheet pistä niin pahasti silmään, mutta tiiän kuitenki perusjutut, kuinka käy.)
 Jee.