Keittiönpöytä

Pitkään olen siitä haaveillut, ja useasti tarvinut. Viime viikonloppuna sen hetken mielijohteesta hankein, kriteerinä ainoastaan halpa hinta.
Löysin, maksoin siitä 10€ ja nautin siitä. Talteen meni jokainen euro.
Kyseessä on siis pöytä keittiöön. Minulle ei ole mitään merkitystä sen esteettisyydellä, halusin vain keittiöön tason jonka ääreen saan istahtaa syömään, ja jolle mahdun levittämään postista tulleet mainokset, jotka saan myös kasata siihen pöydän nurkkaan. Pöydän, jonka ääreen voi vaivatta istahtaa kaksi, ja useampikin ihminen (mikäli tuolit riittävät). Pöydän, jonka voi oikeasti kattaa.
Pöytä saa jäädä perinnöksi tähän kämppään, kun aika koittaa. Palvelkoot se niin pitkään kuin tulevat asukit sitä haluavat katsella.

Keittiönpöytä on ollut minulle aina sellainen paikka, johon koulun jälkeen istahdan syömään välipalaa, juomaan teetä ja lukemaan lehtiä ja rauhoittumaan hieman.
Täällä Lahdessa minulla on kyllä ollut keittiönpöytä koko ajan, mutta se toimii huoneessani lähinnä työpöytänä; se on täynnä sälää, ja keskellä kaikkea rötköttää läppäri. Ei toimi.

Tämä kymmenen euron pöytä on vähän turhan matala, ei mahdu reidet sumppussa istumaan. Työkalujen puutteessa jalkoja ei saanut kunnolla kiristettyä, ja näin ollen pöytä nitkuu pienestäkin kosketuksesta melko reippaasti. Siisteys ei ehkä myöskään ole kärkiluokkaa. Mutta kyllä toimii.