Vaatekriisin aikaansaannosta

Kuten aiemmin on tullut mainittua, poden parhaillaan pitkän linjan vaatekriisiä. Tämä kriisi on kytenyt pinnan alla jo varmasti pidemmän aikaa, mutta viime syksynä koin valaistuksen Lahdessa katsoessani inhon vallassa vaatekaappini sisältöä. Puristavia tai löysiä, ikivanhoja, kärsineitä lumppuja ja unholaan jääneitä vaateparsia kaikki tyynni. Myös luottofarkkuni sanoivat itsensä irti pari toisensa perään.  Lupasin pyhästi parantaa tapani ja olla ostamatta "ihankivoja" vaatteita ja hankkiutua eroon niistä, joita en enää käytä.

Jo tammikuussa varattiin jo kirppispöytää, ja saatiin myytyä 110€ edestä tavaraa, jeejee! Mainittakoon, että kaikki, paitsi yhdet käyttämättömät korkkarit, oli hinnoiteltu alle 5€. Eli kyllä sieltä ihan mukava läjä rompetta lähti uuteen osoitteeseen.
Reippaan viikon päästä on toinen pöytävaraus tiedossa, ja tällä kertaa käytiin haravoimassa kaappeja vanhempien luona- voin kertoa, että on melkoinen hinnoittelusavotta tiedossa.

Jonkinmoiset määrät vaatteita, joiden en usko menevän kovin hyvin kaupaksi, on myös kiikutettu vaatekeräykseen, taikka resuisimmat (esim. haaroista ratkenneet luottofarkut </3 ) yksilöt jätelavalle. Sääli kun täällä ei ole mitään tekstiilijätekeräystä, tuntuu jokseenkin väärältä pistää käyttökelpoista kangasta kaatopaikalle.

Joka tapauksessa, nyt on ruvettu tuumasta toimeen, jospa sieltä jokunen penni tulisi takaisin päin.

Mutta ei minun alunperin pitänyt jaaritella kirppisprojektista, vaan surkutella kovaa kohtaloani tylsiä vaateparsiani vuoden varrella.

Kahteen yllä olevaan kuvaan kiteytyy suurinpiirtein puolet käyttämistäni asukokonaisuuksista viimeiseltä puolelta vuodelta. Tuo Lontoon kaduilta napattu look voisi ehkä toimiakin, mutta en valehtele, kun sanon, että näytin syys-, loka- ja marraskuussa samalta joka jumalan päivä kadulla kulkiessani. Kärvistelin nuilla samoilla housuilla, jotka lopuilta ratkoin polvista auttaessani äitiä joulusiivouksessa konttaamalla pitkin lattioita. Tennarit olivat ainoat suurinpiirtein ehjät, matalat kengät, jotka omistin.
Nämä tennarit ja farkut yhdessä kärjistivät myös yläosien käytön; rönttöalaosan kanssa ei voinut yhdestellä ihan mitä tahansa, mitä vaatekaapista löytyi. Niinpä tuon takin alta löytyi usein flanelliruutupaitaa tai ylemmän kuvan raitapaitaa tai jotain mustaa villapaitaa. No, ei siinä, viihdyn kyllä kyseissä asussa, mutta viikko toisen jälkeen.... Blaaah.

Noh, selvästikin takki on vaihtunut mustaan villakangastakkiin ja tennarit ovat saaneet väistyä - onnekseni voin kertoa, että Joulupukki oli kuunnellut toiveitani ja muistanut minua enemmän kuin tervetulleella lahjakortilla kenkäkauppaan.
Parannusta on siis tapahtunut, sillä nuo kengät olivat ehdottomasti suurin murheenkryyni koko kokonaisuudessa. Uusien kenkien myötä vaatekaapistani löytyisi kasapäin vaatteita, jotka olisivat jälleen käytettävissä, kun niitä ei pitäisi yrittää mätsätä rönttötennareihin.

Mutta miten kävikään? Minä käytän edelleen vain niitä ruutupaitoja joita käytin koko v#¤%*! syksyn. Aaargh! Nyt alan epäillä, että vikaa löytyy korvien välistä, ja että olen tullut lopen sokeaksi vaatekaappini sisällölle. Tarvitsen jonkun apuun luotsaamaan vaatekomeroni sisällön ja avaamaan silmiäni uusille ideoille. Anyone?

Pientä apua tilanteeseeni toi alkuviikon Jyväskylävisiitti. Siitä lisää kohtapuoliin!