Uutta vaatekaapissa

Toissaviikonloppuisen kotiseutuvisiitin perään lähdin extempore-visiitille Jyväskylään viettämään laatuaikaa Harrietin kanssa, kiitos Onnibussin huokeitten hintojen! Voi kun Onnibus kulkisi Kokkolaankin... Minä vielä matkustan kiitollisesti (kallistuneilla) opiskelijahinnoilla, mutta ne poloiset jotka eivät ole opiskelijoita, joutuvat kyllä maksamaan joukkoliikenteen käytöstä poskettomia hintoja.

Joka tapauksessa, pyhitimme Harrietin kanssa tiistaipäivän kaupungilla pyörimiseen, ja vaikka olin ikkunaostosperiaatteella liikkeellä, en lähtenytkään tyhjin käsin. Enkä tyhjin vatsoin, kiitos Harrietin vieraanvaraisuuden :p

Minun piti vain viattomasti pitää Harrietille seuraa sovituskopissa, ja samalla sovittaa mielekästä farkkupaitaa, mutta eihän se siihen jäänyt. Hinta oli tässä rahatilanteessa hieman kirpaiseva, mutta silti inhimillinen 30€, ja minä päätin suoda itselleni uuden lempivaatteen ostamisen ilon pienen patistuksen jälkeen.

Kotona piti tietysti sovitella lisää.

Farkkupaita Noisy May/Vero Moda, Hame Dorothy Perkins, Fleece-sukkahousut Primark, Kengät SoWhat/Honkalan kenkä.
Hahaa, olen kuin mikäkin muotibloggaaja! :D Ensimmäinen asukuva ever!

Joulupukin mahdollistamat nahkaiset talvikengät ovat olleet jokapäiväisessä käytössä joulukuusta lähtien

denim on denim: Farkkupaita Noisy May/Vero Moda, Farkut H&M, Kengät SoWhat/Honkalan kenkä

Vikan kuvan denim on denim (oon niiiiin muodikas nyt hehheh!) tyyli sattui olemaan sovituskopissa ylläni, ja siihen päädyin myös kaupungilla tallustellessani menneellä viikolla. On aika kivaa, kun viimein on jotain mielekästä päällä...

Kuvan  H&m:n laatufarkut tosin eivät ole ihan niin mielekkäät, annoin niille jo lähtöpassit, mutta halpa hinta ei huijannut ketään kirppiksellä, ja housut palasivat luokseni. Päätin sitten antaa niille vielä toisen mahdollisuuden, ne kun mahtuvat jalkaan ja ovat katseenkestävät, ainakin jos tarpeeksi kaukaa katsoo. Läheltä katsottuna epälaadukas materiaali loistaa olemassaolollaan. Mutta käytetään nyt loppuun asti, ei tarvitse ainakaan vielä ostaa uusia vastaavia farkkuja. Ja mikä vielä mukavampaa, Harriet luopui vanhoista, ihanan sinisistä farkuistaan, jotka olivat hänelle löystyneet liiaksi. Mikä onni, että minulta löytyy enemmän lihaa luiden ympäriltä :D

Ja pakko sanoa, että tajuan monesti vasta kuvista omien hiusteni pituuden. Luonnossa tuntuu, kuin niiden kasvu olisi täysin tyssännyt, mutta kuvissa ne onnistuvat näyttämään yllättävän pitkiltä. Saapa nähdä, mihin asti ne kasvaa - eivät ole nimittäin koskaan olleet näin pitkät.


Jospa minä kohta saisin Maijan tänne vieraaksi ruotimaan vaatekomeroani kalliista joukkoliikenteestä huolimatta, ja löytäisin uusia, kivoja kokonaisuuksia!