Suomuinen tulevaisuuteni

Onhan tässä välillä viikonloppuja vietelty arkipäivien lomassa. Kristakin saateltiin matkaan viimeviikonloppuna Kannuksen yöelämässä. Kyllä kannus on aina kannus, ei voi muuta sanoa.
Meinasin ehkä hepuloida varmistaessani että kirsulla on vielä paluulippukin Suomeen.
Oli sillä onneks.

Oon harkinnu siivoamista useampaan kertaan mutta oon jotenki jääny pelaamaan muistipeliä tai mahjonggia ja kuunnellut muun muassa Reginaa. Lakanat kuitenki vaihdoin. Se oli ensiaskel.
Joulukarkit rantautuivat eilen K-marketiin. Ja minä tarkenen vielä trenssillä.

Ootan tulevaa kauhulla ja innolla. Varasin ensi viikonlopuksi lennot Lontooseen, viuu! Mutta paluu arkeen on ehkä valtavampi kuin koskaan. Nimittäin kuutisen tuntia Kokkolan/Pietarsaaren kentälle laskeutumisen jälkeen alkaa rekrykoulutus kalan filerointiin ja pakkaamiseen.
Vituttaa jo valmiiks näin vilpittömästi ilmaistuna.
Sopimushan pätee heinäkuun loppuun. Se tekee hävyttömän monta kylmää, märkää ja kalanhajuista kuukautta.

Joka tapauksessa, yritän ajatella elintarvikealan aiheuttamaa pulskaa tiliä pulskien norjanlohien sijasta.

Miksi pitää olla kylmät työolosuhteet? Märät ja haisevat on jo koettu mutta kylmät.
Ja miksi pitää kertyä työkokemusta juuri paskoista töistä?

No mutta onneks saan käydä tyhjentämässä tilini Lontooseen ennen kuin rupean nyreänä sitä täyttämään.

Mutta hauskaa reissua Krista! Älä posahda vielä paksuksi, ja tuu vielä joskus takaski.

... Ja see you next friday, Maija!