Vihdoin Tolstoimme saapuu ja ovella on vastassa venajaa puhuva konnari. Han tarkasti lippumme ja passimme. Yritin hamuilla passia takaisin, mutta huomasin nopeasti, ettei se ole mahdollista, ja menin kiltisti junaan.
Junassa rinkkani muhkeiden siivekkeiden vuoksi mahduin hadin tuskin hyttiimme, jossa vanhempi venalainen pariskunta jo oli. Hytti muistutti laivan hyttia, mutta tata ei ollut koolla pilattu. Yritan pyoria rinkka selassa siina onnistumatta. mies ystavallisesti sulloo rinkkani penkn alla olevaan laatikkoon, ja kiitokseksi minun nostaesa Maijan ruokakassia ylasangylle, huomaamattani kassista tippuu taysi vesipullo miesta paahan. Tilanteen rauhoituttua istuimme alas, aloimme syoda evaita, ja silmailimme hyttiamme. Ylasankymme vaikuttivat olevan todella korkealla ja mieteimme, kuinka ihmeessa paasisimme sinne. Maija kokeili jo poydan tukevuutta. Ihmettelymme oli ilmeisen helposti luettavaa, silla nainen vetaisi virnuillen pienet, kolmiaskeliset portaat seinasta.
Illan mittaan tayttelimme ristikoita ja ihmettelimme hytin tyhjasta paljastuvia ominaisuuksia. Paljastimme kylla kaytoksellamme olevamme ensikertalaisia Tolstoi-junassa. Riemukkaat ilmeemme kaikkien pikkuominaisuuksien loytyessa huvittivat hyttitovereitamme: Alaistuinten selkanojasta paljastui sanky, hytin ovessa oli peili, paatuen (aan pisteet!!) takaa paljastui pikkupyyhkeet, ja lamput loytyivat kuvassa paani vieresta olevasta kotelosta. Olimme varmasti viihdyttavaa seurattavaa, silla kun loysin ylapedin seinalta sailytyslokeron, johon kasilaukkuni mahtui taydellisesti, hihkaisin riemunkiilto silmissa Maijalle "TADAA!!" ja pamautin lokeron vahingossa kiinni niin kovaaanisesti, etta itsekin saikahdin. Nainen ei enaa pystynyt peittamaan huvittuneisuuttaan ja naurahti aaneen tapahtuneelle.
Parin tunnin matkanteon jalkeen hoidamme rajanylitysmuodollisuudet taytellen lappusia ja naytamme passimme vihreapukuiselle tarkastajille kerta toisensa jalkeen. yttimme myos tarkastettiin mahdollisten salamatkustajien varalta.
Junassa oli yllattavan hyva nukkua, moykkyisevasta ja nitisevasta kyydista seka puoli metria kapeista ja lyhyehkosta sangyista (varpaat meni yli, keskipituutemme 163cm) huolimatta. Herasimme sopivasti junan ollessa puolen tunnin paassa Moskovasta. Saavuttuamme Moskovaan hauskuus alkoi.
Ensimmaisena meidan piti vaihtaa matkatoimistolta saamamme voucherit oikeisiin junalippuihin. Taman voimme tehda InTourist toimistossa. Ongelmana on, etta emme oikein muistaneet, missa kyseinen toimisto sijaitsee. Mina muistelin etta se olisi ollut jossain asemarakennuksen toisessa kerroksessa. Mutta Maija hopottaa jostain aivan muusta (tien toisella puolella tai jtn.) Aluksi yritimme loytaa infotiskia, sitten aloimme kysella lipunmyyjilta, missahan kyseinen matkatoimisto mahtaisi olla, muta heilta ei saanut vastausta.
Etsimistamme vahan hidasti lukuiset sotilaat ja vartijat ympari asemaa. Jokaisesta ovesta mentaessa piti kavella piipittavien ja punaista valoa valkkyvien metallinpaljastamien lapi. Myos rinkkamme lapivalaistiin mennessamme kolmatta kertaa pihalta yhteen lukuisista asemarakennuksista. Yhtakaan vartijaa ei tuntunut kuitenkaan hirveasti kiinnostavan, vaikka metallinpaljastimet piipittivat kuinka.
Puolen tunnin pyorimisen jalkeen eras lentolippuja myyva virkailija onnistuu parilla englanninkielisella sanalla opastamaan meidat infoon. Voisi kuvitella etta infossa 1) puhutaan englantia edes vahan 2) tietaisi missa matkatoimisto sijaitsee, tai 3) jos ei tieda, niin selvittaisi asian. Mutta Ei Venajalla. Infotati vain pyorittaa paataan ja kohauttaa olkiaan ja mutisee jotain venajaksi.
Lopulta paatimme kysya kiltihkon nakoiselta vartijasedalta apua. Tuntui, etta kaikki se vahainen venajan oppi, mita viimeisen puolen vuoden aikana on kertynyt, valui paastani pois viimeistaan junamatkan aikana. Sain kuitenkin muodostettua lauseen "Anteeksi, tiedatteko missa on..." Venajaahan sielta tietenkin tuli vastaukseksi ja sanaakaan en ymmartanyt. Sitten han ymmartaa, etta olemme junalippuja vailla, mutta emme uskoneet, etta han tiesi, mita lippuja tarkoitimme. Tassa vaiheessa tajuamme ottaa voucherit esiin, ja kappas vain, niissahan oli ohjeet aseman toiseen kerrokseen (in your face, Maija). Yritan kysella, miten toiseen kerrokseen paasee jollain venajan ja ranskan (mista se ranska muka puskee???) kehnolla risteytyksella. Ja kuin ihmeen kaupalla, se tuntui toimivan. Mies osoittaa meille tien kovasti venajaa puhuen.
Paadyimme paikkaan, johon olimme aivan ensimmaiseksikin ulleet. Olimme kuitenkin kaantyneet takaisin, silla vastassa oli polyssa leijaileva rakennustyomaa ja viisi vartijamiesta hattuineen paivineen. Uskaltauduimme vahan pidemmalle kuin viimeksi, ja kuinka ollakaan, loysimme portaat toiseen kerrokseem, ja siellahan se InTourist toimisto oli. Ei siellakaan paljon englantia puhuttu, joten yritimme vain tokata vouchereita naiselle, joka vaan osoittaa seinaa ja hoksee "tikets, tikets". Ja kas, seinalla komeilee seuraava lappu:
No, odottelemme siis pari tuntia asemalla, ja palaamme lapun luokse. Vastassa meita on sympaattinen pappa, ika noin 70v. Ensimmainen ihminen joka puhuu englantia! Pienessa ja sotkuisessa (lue: paskaisessa) toimisohuoneessa saamme liput ja ohjeet huomista varten. Pappa kehottaa meita kaymaan heti katsomassa, mista juna lahtee, ja toivottaa iloisesti hymyillen hyvaa matkaa. Allekirjoitan viela about 100 vuotta vanhaan lehtioon todistukseksi siita, etta olemme saaneet liput.
Siita sitte kohti seuraavia haasteita: miten paasta Moskovan metrolla hostellille. Vahan oltiin hukassa laiturilla, mutta naytimme ilmeisen eksyneilta ja eras mies neuvoikin meita sanaakaan englantia puhumatta, osoitti vain oikeaa laituria ja naytti pysahdysten maaran. Sitten sujuikin ihan helposti kun alkuun paastiin.
Hostellina meilla on Godzillas Hostel, joka on jo useana vuonna perakkain voittanut hostelworldilta Venajan paras hostelli - tittelin. Ja hyvaltahan tama vaikuttaa.
Nyt syomaan ja katsomaan kultaisia sipuleita.
2 kommenttia:
Aaa, määki haluan lähtiä tutkiin maailmaa!! Mut ihana kuulla että reissu on lähteny hyvin käyntiin :)
Ei muutako jalat alle ja menoks! ;) helsingistä on kätevä lähteä matkaan :P
Lähetä kommentti