Back from Levi

Paluu Leviltä sujui verkkaisesti yöjunalla, aamulla kuuden aikaan saavuin Tampereelle laskettelutakki päällä. Ihan hyvä sinänsä että oli vielä aamun pimeät ja vähän koleat tunnit meneillään, olisin saattunut näyttää hupsulta päivänvalossa, niin keväisessä maisemassa. Minusta on eri kivaa, että etelässä oli kevät meneillään saapuessani. Levillä oli kivaa että oli lunta, mutta täällä sitä ei tarvitse enää nähdä. Kyllä, takatalvi, en halua nähdä sinua, älä harkitsekaan tulemista näille leveysasteille. Katsoin seuraavana päivänä ikkunasta ikionneissani, kun kadunlakaisukoneet tekivät töitä kadulla. IHANAA, ei enää kolmen sentin kerrosta hiekoitushiekkaa, ohutpohjaiset kevätkengät vaan käyttöön! Ja takit, ihanat ohuet takit!

Leville jäi talvi, ja vähän kaikkea muutakin. Perjantai-iltana Tampereella tajusin, että minä idiootti jätin föönin pyykkikoneen päälle. Ja kappas, harjan samoin. Sitä sadattelun määrää. Onneksi kuitenkin kämpässämme oli myös kaksi muuta lahtelaista, joiden oli määrä palata etelään viikonlopun aikana. Laitoin viestiä tytöille, ja huokaisin helpotuksesta.
Seuraavana aamuna ajattelin vähän kaunistaa naamaani ennen ulko-ovesta astumista. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että meikkipussi loisti poissaolollaan. Tajusin saman tien että siellähän se on, Levillä pyykkikoneen päällä föönin ja harjan vieressä. Tässä vaiheessa meinasi jo iskeä itkupotkuraivari. PIkaisella laskutoimituksella kun sen pussukan sisältö lähenteli 200 euroa, kaikki arvokkaimmat putelit mitä viime vuosina on hankittu. Pikaista ja häpeänsekaista viestiä taas Levin suuntaan... Onneksi tytöt eivät olleet vielä lähteneet.
Eikä tässä vielä kaikki. Kun vihdoin saavuin Lahteen sunnuntaiyönä, ja purin laukkuni maanantaina, huomasin vielä yhden lapsosen uupuvan. Epilaattori jäi myös viettämään eläkepäiviään Leville, juurikin samaiseen paikkaan kun muut kamani. Ghhh. En ymmärrä miten lähdin niin huolimattomasti. Mikä vielä melko ironista, minulla oli reilusti aikaa pakkaamiseen ja makoilin tunnin lattialla, koska "olin jo pakannut." Onneksi kuitenkin fööni ja meikkipussi löysivät tiensä takaisin luokseni.

Eli siis siis Leville jäi talvikelit, ja nähtävästi myös aivot (luultavasti siihen pyykkikoneen päälle), mutta kaiken tämän lisäksi aivan liian suuri tukku rahaa.
Lyhykäisyydessään sanottakoon, että pakastimessa on jälleen kalapuikkoja. Jeejee.

Kesätyörintamalla ei mitään uutta, edelleen ollaan haku päällä. Vähän jo meinaa alkaa turhauttamaan. Minulla olisi kokonaiset neljä kuukautta aikaa painaa duunia ja tienata minkä kerkeän, mutta eheeeei, ei, kaivetaan napaa ja syödään mitä sieltä irti lähtee, ja jatketaan syksyllä samaan tapaan. Ärrinmurrin.

Ei oo possurukkakaan paljoa saanut syödäkseen.

No, näillä mennään. Jos jotain työtä nyt ilmaantuisi, olisin ikionnellinen.
Sain muuten palata tyhjään kämppään; kämppis oli ottanut ja lähtenyt harjoitteluni aikana jälkiä jättämättä. Ilokseni huomasin, että minua kuitenkin odotti uusi juustokimpale ja munapaketti jääkaapissa. Olin nimittäin jättänyt omani kämppikselle, kun olin viisaana ostanut näitä juuri ennen lähtöäni, enkä halunnut heittää pois.
Nyt ollaan sitten täällä taas yksin, seuraavaa kämppistä tuskin tulee ennen syksyä. No, ei haittaa meikäläistä!