Makkarin makeover

Aluksi ajattelin, että tämä asia olisi toteutunut jo aikapäiviä sitten. Sittemmin kyynistyin, ja tuumasin että tähän menee varmasti vielä ikuisuus.

Mutta uskokaa tai älkää, meillä on makkarissa nyt Vaatekaapit.

Juu, ne vaatekaapit, joista reilu vuosi sitten muuttaessani kesäksi Tampereelle tohotin, että pakko saada hetinyt, enää en elä matkalaukusta. Niin. Kummasti sitä pärjää, vaikka matkalaukku kyllä muuttui aika sutjakkaa pimeäksi komeroksi.

Muutama viikko sitten tuskastelin ääneen, että tämä kämppä on ollut meillä jo 2,5 vuotta (!) eikä vieläkään tavarat ole löytäneet oikeille paikoilleen, etenkään makkarissa. No, Juuelin osalta ymmärrän, että prioriteetit eivät ehkä ole piensisustuksessa, mutta olenpa minäkin tässä asustanut jo yhteensä vuoden päivät... Lahden kämpän huone otti lopullisen muotonsa varmaan kuukauden sisällä.

Ongelmakohdat makuuhuoneessa muodostivat juurikin se vaatekaapin loistaminen poissaolollaan, sekä übertylsä tietokonepöytä, joka keräsi lähinnä pölyä ja rojua puoleensa. Varsinkin tämä tietokonenurkkaus tuppasi ahdistamaan.

Alkuperäiseen haaveeseen kuului Ikean Pax-vaatekaappijärjestelmä liukuovilla, koko seinän levyinen ja korkuinen vaatejärjestelmäunelma. Budjetiksi tähän oli kaavailtu 1500€, ja prosessi vaatisi myös pientä säätöä pistorasioiden ja valokatkaisimien osalta. Tässäpä kiteytettynä syyt, miksi vaatekaapin ostaminen venyi vuosilla.

Satuin kuitenkin törmäämään Kodin1:sen sivuilla vaatekaappiin, joka oli plussatarjouksessa ~169€, kaksi kappaletta siis rapiat 300€. Nämä olivat rutkasti kapeampia ja matalampia mitä olimme suunnitelleet, mutta päätettiin, että nyt kun kerran halvalla lähtee, niin laitetaan, piru vie. Eikä tarvitse ruveta räpeltämään valokatkaisijan kanssakaan.
Taisi olla jopa samalla reissulla, kun Juueli ehdotti, että joskos hankittaisiin nyt se Ikean sängynrunko+pääty-yhdistelmä, mitä oltiin katseltu aiemmin, kun säästettiin tässä vaatekaappiostoksessa aika paljon (hämmentävää kyllä, se on aika usein Juueli, jolta tulee ehdotus lähteä Ikeaan).

No, näin teimme. Kun kaikki paketit oltiin saatu kannettua kotiin, ehdotin vähän ex-temporena, että jos maalattaisiin makkarin seinät. Vaikka harmaalla? Siinä sitten katseltiin vähän Pinterestiä ja Kodin Terraa. Loppupeleissä päädyttiin ostamaan törppö Akaatti-sävyistä maalia.

Pari viikkoa elettiin retkielämää sohvalla, kun makkari oli kaaoksen partaalla revittyine seinineen ja puoliksi kasattuine huonekaluineen.

Nyt on vihdoin ja viimein kaikki paikallaan, ja vaatteet siirrettynä komerosta kaappiin, lattiat jynssätty ynnä muuta ynnä muuta! Ollaan useampaan otteeseen päivitelty, kuinka hyvä maalivalinta oli, ja kuinka hyvältä makkari nyt näyttää.

Onhan siinä vielä hienosäätöä, mutta pääpiirteittäin tämä kämppä rupeaa olemaan vihdoin ja viimein kuosissa.

Parhaimmillaan. Perällä vielä nähtävissä tuo ahdistusta aiheuttanut tietokonenurkkaus. Tuolta se on näyttänyt viimeiset 2,5 vuotta...

Valmista tuli! Ja hyvä tuli.

Ja kyllä, vaatekaapin sisältökin on saanut osansa muutosten tuulista. Muutamien vaatekappaleiden voimin, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ai että kuinka paljon pieni pintaremontti tekeekään. Nyt pitäisi vaan päättää muuta sävymaailmaa. Eli siis, mennäkö helpoimman kautta ja jatkaa Lahdesta tuttua turkoosia värimaailmaa, vai mennäkö enemmän punaiseen päin? Pikku tilpehööriä, Iittalan lohenpunainen Kastehelmi-tuikku ja Askosta ostetut kukanmalliset kynttilät kuiskivat mahdollisuutta toiseen suuntaan. LIsäksi inspiraatiokuvat Pinterestissä harmaa-vaaleanpunaisesta sisustuksesta ovat jokseenkin vietteleviä. Kyllä, olen päässyt yli vaaleanpunaisen/pinkin kammosta aivan täysin. Useampi vuosi siihen meni, mutta tässä sitä ollaan.
Pentikin uuden syysmalliston Salonki-kuosi koristetyynynpäällisissä enemmän tai vähemmän punaiseen kääntyvänä ihastutti tässä kauppoja kierrellessä, mutta myös tummansininen oli aika houkutteleva. Mitä sanotte, kylmään vai lämpimään päin?


Ostoslista on nyt vaatekaapilla ja sängynrungolla keveämpi, enää listalta löytyy

• uusi sohvapöytä
• uusi tv-taso
• sauna (mahtaakohan tämä unelma nähdä koskaan päivänvaloa...)
• lomamatka (mitä useampi, sen parempi)
• uudet silmälasit molemmille
• kaksi mäyräkoiraa, nimet on jo valmiina, koirat enää puuttuu
• vielä vähän vaatteita
• PS4 Juuelille
• uudet puhelimet molemmille
• mattoa, verhoa, tyynyjä jne jne...
• etc etc etc etc.

Oikeasti tämä lista on loputon suo. MUTTA, nyt vähän vähemmän loputon... Jos haluatte tilinumeroni rahalahjoituksia varten tai osoitteen mäyräkoirien tuontia varten niin ei muutako viestiä meikälle.

Onneks en lörpötelly taaskaan liikoja. Mikä oppari? Pitäiskö se alottaa vai? Juu kyllä mää meinasin ajallani valmistua...

Mitä kuuluu

Kesäsää oli mitä mainioin, kun ajattelee että kuinka monta tuntia kesästä meni neljän seinän sisällä työskentelyyn. Ei harmittanut olla välillä 12 tuntia päivässä, välillä 6 päivää viikossa sorvin ääressä kun ulkonakin oli synkkää ja max 15 astetta lämmintä.
Tilasin töitä kesälle, ja töitä sainkin tehdä. Joustavuus ja reippaus työajoissa myös palkittiin, ja jatkan toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella (!) elokuun jälkeenkin. Minimaalisella tuntilupauksella toki, mutta syksyn oppariprojektia ajatellen ei niitä tunteja älyttömästi tarvitakaan. Vuokratyöfirmojen kautta työskentely näyttäisi meidän taloudessa olevan tätä nykyä menneisyyttä - ehkä tässä ei tarvitsekaan hermoilla opiskelun jälkeisestä tilanteesta?

Pikkuhiljaa alkaakin olla otollinen aika alkaa hermoilemaan tästä syksystä ja opparin työstämisestä. En tiedä vielä, tuleeko itse opparin työstäminen olemaan ongelma (onni on kiinnostava aihe), mutta tiedän, että minun on hankala kieltäytyä työvuoroista, kun niitä tarjotaan. Pitäisi siis löytää hyvä svengi työn, opiskelun ja vapaa-ajan välille. Toivotaan parasta.

Juhannustuliaisia

Moro vaan, tässä sitä on oltu nyt ruhtinaalliset viisi päivää lomalla ja juhannusken vietossa Keski-Pohjanmaalla! Kesä on tuonut tullessaan ihan riittävästi töitä ainakin tähän mennessä, mutta voi että olen kiitollinen siitä, että tämän vuoden kesätyöt eivät ole niin ailahtelevaisia säätilan mukaan... Ei paljoa henkseleitä paukuteltaisi jos palkkaa tulisi vain hellepäiviltä, niitähän kun tiettävästi ei ole yhtäkään ollut.

Tämän lukuvuoden viimeinen koulujuttu pitäisi vielä saada purkkiin, ja törkätä opparikysely tulille syksyä varten, niin saisi taas keskittyä kunnolla kesätöihin ja mahdollisiin vapaapäiviin.

Otettiin anoppilasta vähän tuliaisia mukaan kotiin tuoksumaan. Oon ollu aivan fiiliksissä syreeneistä ja kaikesta kukkivasta ja tuoksuvasta viimeaikoina.

Kohta pitää taas lähteä tahkomaan rahaa. Tervetullutta hommaa, kun rahareikiä löytyy mihin tahansa päänsä kääntää :D

Seminaturellina

Inspiroidun pari viikkoa sitten Stellan ajatuksista kauneudesta (klik).

Hoksasin samaistuvani ja huomasin, että olen itsekin etenkin viime vuosien saatossa ollut ainakin oman elämäni luonnollisen ulkonäön puolestapuhuja. Siinä missä useat naiset viilettävät menemään värjätyissä hiustenpidennyksissä, irtoripsissä ja tekokynsissä päivästä toiseen, minä olen liihotellut värjäämättömässä lirpaketukassani ja hennoissa ripsissäni eteenpäin vuosien ajan.

Paljon asiaan on varmasti vaikuttanut se, että allergisoiduin hiusväreille 16-vuotiaana (ystävällinen kehotus: ei kannata ikinä ottaa mustia hennatatuointeja). Tällöin teininä oli ehkä maailman kamalinta, etten voisi värjätä hiuksiani. Vannoin ajavani pääni kaljuksi, ellei mitään sopivia hiusvärejä löydy. No, siinä sitten parin pinkin vahingon jälkeen päädyin blondaamaan hiuksiani aina 19-vuotiaaksi asti. Viimeisimmät vaaleat raidat otin Australiassa tammikuussa 2011.

Sen jälkeen oma väri on saanut kasvaa. On oikeastaan ollut aika helpotus, etten voi värjätä hiuksiani, sillä olin alunperinkin TODELLA laiska värjäämään niitä, ja juurikasvu olikin usein rikollisen karmean näköinen. Tämä värjäämätön hius on loppujen lopuksi kauniimpaa, terveempää ja tulee rutkasti halvemmaksi, kuin värjääminen. Raitoja tosin voisin hiuksiini värjäillä vielä joskus, jos kaipaan vaihtelua nykyiseen.

Myös hiustenpidennyksiä, ripsienpidennyksiä ja teko/geelikynsiä olen vierastanut niiden vaativan hoitamisen, "epäaitouden" sekä myöskin hintansa vuoksi, vaikka mitään edellämainituista en ottaisikaan, olisi se kuinka edullista tahansa; tuntisin varmaan itseni todella feikiksi, jos laitattaisin itseeni ylimääräisiä härpäkkeitä näyttääkseni jotenkin nätimmältä.  

En ole ikinä meikannutkaan mitenkään älyttömästi (osittain ehkä siksi, että olen toivoton luomivärien kanssa...). Toki minulla on lähes aina johonkin mennessä vähintään pohjameikki ja ripsiväri naamassa, mutta ehkä joku päivä pystyn vierottamaan itseni ja kulkemaan päivän kaupungilla huolettomana ilman meikkiä. Vielä en sitä kovin mielelläni tekisi. On kuitenkin ollut aika hauskaa huomata, että olen saanut Juuelilta enemmän kehuvia kommentteja ulkonäöstäni juuri silloin, kun olen rähjäisimmilläni, kuin normaalissa tai normaalia panostetummassa ehostuksessa :)

Myös alusvaateosastoilla on päässäni tapahtunut jonkinlainen muutos. Ennen täyte oli tervetullutta, pari vuotta sitten asialla ei juurikaan ollut väliä, ja nyt taas olen jopa ärtynyt siihen. Tämä siksi, kun huomasin, että hyvin useissa rintsikoissa C-koosta ylöspäin ei ole ylimääräistä täytettä, mutta pienempiin kokoihin sitä on tungettu, vaikka kyse on samasta mallista. Miksi, oi MIKSI? Enkö saa olla tyytyväinen pienempään kokooni, kun aletaan väkisin tunkemaan liiveihin lisää täytettä?? Tämän huomattuani olen huomannut ajattelevani, että en perkele varmasti osta mitään missä on push upit. :D

En toki ole varustettu maailman rautaisimmalla itsetunnolla tai säkenöivällä ulkonäöllä, joka ei tarvitse mitään lisäksi, enkä väheksy niitä ihmisiä, jotka ovat päättäneet "tuunata" itseään esimerkiksi värjätyillä hiuksilla tms. Koen vain, että kuka tahansa on lähes poikkeuksetta aidomman ja kauniimman näköinen ilman rajua pakkelikerrosta, pumpattuja tissejä ja tuunakkeita hiuksissa/ripsissä/kynsissä/missä tahansa. Ja loppujen lopuksi on aika puhdistavaa ja hienoa, kun pystyy olemaan ja näyttäytymään sellaisena kuin oikeasti on. 

Toki heikkoja hetkiä on roppakaupalla. Hiukset on lättänät ja usein tuntuu, että näytän harmaalta tai tätimäiseltä hiuksissani, maha pömpöttää, naama kiiltää ja ties mitä. Viime aikoina hiuksia on lähtenyt enemmän kuin laki sallii, eivätkä kynnetkään ole olleet niin vahvat ja hyväkuntoiset, kuin yleensä. Tiedän, että olen yksipuolisella ruokavaliolla tehnyt hallaa keholleni viime vuosina, mutta toivotaan, että tilanne kääntyy pikkuhiljaa parempaan päin. Vedän juuri biotiinikuuria naamariin, jospa se toisi helpotusta hiusasioissa.
Vielä kun saisi draivin päälle liikunnassa ja muistaisi syödä monipuolisesti, voisi olla, että kuten Stellankin kohdalla, ne heikot hetket vähenisivät. Sitä odotellessa niiskutan täällä kevätfllunssaisena tai allergiaoireisena, en oikein iedä mitä tässä nyt on meneillään.

Diipadaapa, tulipahan oksennettua tekstiä.
Kiteytettynä, oon aika varma, että me kaikki kelvataan just tällasina, seminaturelleina.

Ps, haluan näyttää tältä vanhana (klik) 

Tampereella tapahtuu ja harkka vaihtuu kesätöiksi

Aika uskomatonta, että nyt ollaan jo toukokuun puolivälissä, eikö? Minusta ainakin on aika absurdia. Harjoitteluakin on jäljellä enää viikko! Mihin nämä päivät oikein katoaa... Mutta eikai siinä, päiväni ruokapalkalla ovat pian luetut ja saan onneksi jatkaa kesätöikseni samoja hommia, jei!
Ehkäpä tämä kesä olisi vähän stressittömämpi edelliseen verrattuna, kun työt eivät ole enää niin säästä riippuvia, ja jalka on useamman kuin yhden oven välissä. Stressittömällä en suinkaan tarkoita rentoa - minulla on aika fiilis että tänä kesänä tahkotaan niin paljon töistä rahaa irti kuin vaan mahdollista :D Jos ensi kesänä sitten olisi varaa vetää lonkkaa jonkun aikaa...

Tampere on kyllä aika kiva, täällä tapahtuu yhtä ja toista. Nyt olisi meneillään #RakasTampere - tapahtuma, jossa tuodaan keskustan tarjontaa esille. Mukana on useita liikkeitä, putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Klubilla järjestettiin hiljattain designtori, muotikirppis on tuloillaan, ja lisäksi koko vuoden voimassa oleva Tampere Tunnetuksi - passi sisältää lukuisia tarjouksia keskustan palveluista. Passi on hävyttömän halpa - 5€ joka on lunastanut itsensä monikertaisesti takaisin, enkä ole käyttänyt hyväkseni kuin paria etua. Jos asut Tampereella tai tulet visiitille, kannattaa investoida!

Vielä kun olisi enemmän sitä massia, että voisin hyödyntää paremmin näitä tapahtumia ja tarjouksia...

Pari uutuutta

Olen saattanut mainita, että kotimme on vielä melkoisen keskeneräinen ja hankintojen lista on pitkä kuin nälkävuosi, koskien sekä sisustusta, perustarvikkeita sekä vaatteita. Juueli sai synttärilahjaksi pientä lisäystä vaatekaappiin, ja tupsahtipa postiluukusta synttäreiden kunniaksi 30% alennuskuponki Kodin1:seenkin. Pienen surffailun jälkeen suunnitelmat olivat selkeät, ja lähdimme lamppuostoksille makkarin valaistus mielessä.

Mainitsin aikaisemmassa lamppupostauksessa, että makkarin tapauksessa katossa pitäisi olla plafondivalaisin, eli sellainen, joka ei roiku. Sanoin myös, etten ole juuri löytänyt omaa silmääni miellyttäviä plafondeja, mutta hieman narrasin; tätä kyseistä Lamp Gustafin Freja - lamppua olin katsellut Kodin1:sen verkkosivuilta jo aiemmin sillä silmällä. Nyt sitten käytiin lunastamassa kyseinen lamppu, ja rohkenen sanoa, että oli aivan hyvä valinta - eikä kukkarokaan keventynyt paljoa!
Tai, ei olisi keventynyt paljoa, jos olisi tyydytty pelkästään siihen lamppuun....

Eteispöytä on siskon vanha ja lähti mukaan Eskolasta viimevisiitillä. Ei välttämättä lopullinen valinta tähän, mutta kooltaan juuri sitä mitä on ollut mielessä. Ostettiin myös säilytyslaatikoita hattuhyllylle kaaosta hallitsemaan, mutta kahden hyväksihavaitun testerin jälkeen menin ostamaan kolmanneksi isomman koon... Eikä pienempää ollut enää jäljellä tämän havaittuani. %&@!

Mattojen uusinta on myöskin ollut harkinnan alla (ärsyttää ja ihmetyttää, miten älyttömän typeriä valintoja sitä on menty tekemään tämän kämpän alkumetreillä...), ja itse olin pohdiskellut mustavalkoista mattoa eteisen lattialle. Meninkin sitten matto-osastolle katselemaan, ja vastaan tulikin hieman toisenlainen kaunotar.

Tämä kapea Mayfair-matto miellytti silmää, ja hintakin oli ainoastaan 35€! Onneksi miellytti myös Juuelin silmää, ja niin lähdettiin kaupasta maton ja lampun kanssa. Hassua kyllä, että muutama vuosi takaperin minua ei yhtään innostanut tämmöinen persialaismattotyyli, mutta niin se mieli vaan muuttuu ajan myötä...

Selvittiin reissusta alle satasella, ja nyt meillä on makkarissa huomattavasti parempi valaistus ja eteisein matto hymyilyttää. Vielä on paljon hankinnan alla, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Harkkari-Jonna

Mitäs minä sanoinkaan siitä takatalvesta aikaisemmin...? Pitihän se arvata, että sitä räntää vielä tulee. Onneksi nyt ollaan taas otettu askel parempaan suuntaan.

Meikäläisen harjoittelu on vihdoin alkanut, ja pari viikkoa onkin vierähtänyt hotellin vastaanotossa pönöttäen. Saa nähdä, mitä tulevan pitää.
Haasteita tuottaa harkkavuorojen ja työvuorojen yhteensovittaminen - rahahanat olisi kiva pitää avoimina, ei tuo opintoraha paljoa lämmitä. Ja siinä missä muut vetivät joko lonkkaa tai tuplapalkkaa pääsiäisenä, minä olin töissä ruokapalkalla. Whoop whoop... :D

Mutta riittää länkytys, jaan kivimpia juttuja reilun viikon sisään:

• Käytiin Juuelin kanssa katsomassa pupuja Tallipihassa. Angorakanit Maija ja Malviina oli hirmupörröisiä, ja ne esiintyivät yleisölle muutamana päivänä ennen kampaajalla käyntiään.
  (Minä itse olin innokkaampi puputytöistä kuin lapset, jotka olivat tulleet pupuja katsomaan)
• Samaiselta Tallipihalta löytyvästä suklaapuodista tarttui törrrkeän hyviä vadelmasuklaatryffeleitä mukaan. Namnam.
• Kun päästiin herkutteluaiheeseen, niin voin ylpeänä kuuluttaa maailmalle, että siirtyminen karkkipäiviin pitää edelleen kutinsa, pientä poikkeustaeli pääsiäistä lukuunottamatta. Pääsiäinen on vähän niinku joulu mitä suklaaseen tulee, eikö? Sallin siis tietoisesti itselleni useamman peräkkäisen karkkipäivän...
• Äiti ja iskä tuli extemporevisiitille Tampereelle
• Leivoin tosi hyviä amerikanmuffinsseja. Ja leivoin vastikaan myös ekan juustokakkuni ikinä! Vielä musta leipuri leivotaan, hehee... (Pitäähän sitä jollain se karkki korvata..)
• Suurin osa hiekotushiekasta on lakaistu pois, en ole joutunut useaan päivään tyhjentämään kenkiäni! Uskomatonta!
• Harjoittelun paras puoli: ilmaiset safkat. Oon viimeisen vuoden ajan syönyt todella huonosti, kun olen kitsastellut ja kärvistellyt. Ihanaa saada yksi ilmainen, kunnon ateria päivässä.
• The Intouchables - leffa oli hyvä. Ja juustosnacksit sen kera. (Miten tältä mun kerskumisesta karkkipäivässä pysymisestä lähtee vähän merkitys pikkuhiljaa...)
• Kohta alkaa uusin Suurin Pudottaja, jeeee neljäs kausi putkeen!! En ees katso tällä hetkellä mitään muuta tv:stä :D
• OStin Juuelilla synttärilahjaks uusia vaatteita (oli kasvanut ulos kaikista farkuistaan...) Vihdoin voi pukea muutakin kuin työhousut jalkaan, ai että oon iloinen :D Ainakin toisen meistä vaatekriisi helpottui hitusen!

Näillä mennään kesää kohti! Ja kappas, Suurin Pudottaja alkaa 4min päästä... Päivän paras hetki.

Kevättä ilmassa

Ai että mitkä kelit viime aikoina! Aurinko on paistanut täyttä häkää jo viikon ajan, ja tuntuu, ettei kevään (ja kesän!) tuloa voi estää enää mikään. Parvekkeella voi etenkin suljetuin ikkunoin paistatella päivää jäätelön kera ja tuntea auringon kuumuuden ja tosiaan unohtaa, että vielä on maaliskuu, eikä suinkaan kesäkuu.

Vaikka parvekkeella voi uppoutua kesäfiilikseen, ei uloslähtiessä kannata kuitenkaan luottaa liiaksi aurinkoon. Ilman sitä nimittäin tulee herkästi vähän vilu, jos on uskaltautunut lähteä nahkatakilla liikkeelle, tai unohtunut kaupungille niin pitkäksi aikaa, että aurinko alkaa jo laskea. Testattiin tämä todeksi keväthurmiossa Maijan täällä ollessa. Olen myös huomannut, että ihmiset pukeutuvat vielä sinnikkäästi talvitakkeihinsa - ja vielä peräti toppatakkeihin, mikä on mielestäni kyllä vähän liioiteltua...

Mutta jos ulkoilmassa ei vielä tohdi täysillä heittäytyä kevättunnelmaan, niin sisätiloista on hyvä aloittaa.

Marimekon limen värisissä Kevätjuhla - lakanoissa on potkua. Mikään ei piristä mieltä yhtä hyvin heti aamusta, kun herätä aamuauringonvalaisemien puhtaiden ja pirteiden lakanoiden välistä. Väärällä jalalla nouseminen? Mahdotonta näillä puitteilla.

Toki näillä puitteilla on kääntöpuolensakin - ei vaan malttaisi nousta ylös sängystä.

Keväisiä pastelleja kynsissä. Maija shoppali Essien kynsilakkahyllyllä ja päätyi minttuun ja vaaleanpunaiseen glitteriin. Itsehän olen myös huokaillut kyseisten sävyjen perään, ja keskiviikkoillan manikyyripiirissä sisäänajoin Maijan ostamat kynsilakat, kun ne olivat vielä ulottuvillani. 

Keittiönpöytäkin sai uuden liinan ja tilpehöörit kannettavakseen

...ja pannareita! Suomalaisesta "pannu"kakusta en ole koskaan ihan hirveästi välittänyt. mutta nämä tämmöiset kyllä maistuvat erittäin hyvin. Ohje täältä

Ja pitihän sitä tulppaaneitakin saada.

Seuraavana askeleena kohti kesää on sitten ne kevättakit ja -kengät, ellei sisustusrintamalla tapahdu jotain uutta ja jännää. Annan vinkin: Juuelin mielestä (!) pitäisi saada keväisemmät verhot.

Uutta vaatekaapissa

Toissaviikonloppuisen kotiseutuvisiitin perään lähdin extempore-visiitille Jyväskylään viettämään laatuaikaa Harrietin kanssa, kiitos Onnibussin huokeitten hintojen! Voi kun Onnibus kulkisi Kokkolaankin... Minä vielä matkustan kiitollisesti (kallistuneilla) opiskelijahinnoilla, mutta ne poloiset jotka eivät ole opiskelijoita, joutuvat kyllä maksamaan joukkoliikenteen käytöstä poskettomia hintoja.

Joka tapauksessa, pyhitimme Harrietin kanssa tiistaipäivän kaupungilla pyörimiseen, ja vaikka olin ikkunaostosperiaatteella liikkeellä, en lähtenytkään tyhjin käsin. Enkä tyhjin vatsoin, kiitos Harrietin vieraanvaraisuuden :p

Minun piti vain viattomasti pitää Harrietille seuraa sovituskopissa, ja samalla sovittaa mielekästä farkkupaitaa, mutta eihän se siihen jäänyt. Hinta oli tässä rahatilanteessa hieman kirpaiseva, mutta silti inhimillinen 30€, ja minä päätin suoda itselleni uuden lempivaatteen ostamisen ilon pienen patistuksen jälkeen.

Kotona piti tietysti sovitella lisää.

Farkkupaita Noisy May/Vero Moda, Hame Dorothy Perkins, Fleece-sukkahousut Primark, Kengät SoWhat/Honkalan kenkä.
Hahaa, olen kuin mikäkin muotibloggaaja! :D Ensimmäinen asukuva ever!

Joulupukin mahdollistamat nahkaiset talvikengät ovat olleet jokapäiväisessä käytössä joulukuusta lähtien

denim on denim: Farkkupaita Noisy May/Vero Moda, Farkut H&M, Kengät SoWhat/Honkalan kenkä

Vikan kuvan denim on denim (oon niiiiin muodikas nyt hehheh!) tyyli sattui olemaan sovituskopissa ylläni, ja siihen päädyin myös kaupungilla tallustellessani menneellä viikolla. On aika kivaa, kun viimein on jotain mielekästä päällä...

Kuvan  H&m:n laatufarkut tosin eivät ole ihan niin mielekkäät, annoin niille jo lähtöpassit, mutta halpa hinta ei huijannut ketään kirppiksellä, ja housut palasivat luokseni. Päätin sitten antaa niille vielä toisen mahdollisuuden, ne kun mahtuvat jalkaan ja ovat katseenkestävät, ainakin jos tarpeeksi kaukaa katsoo. Läheltä katsottuna epälaadukas materiaali loistaa olemassaolollaan. Mutta käytetään nyt loppuun asti, ei tarvitse ainakaan vielä ostaa uusia vastaavia farkkuja. Ja mikä vielä mukavampaa, Harriet luopui vanhoista, ihanan sinisistä farkuistaan, jotka olivat hänelle löystyneet liiaksi. Mikä onni, että minulta löytyy enemmän lihaa luiden ympäriltä :D

Ja pakko sanoa, että tajuan monesti vasta kuvista omien hiusteni pituuden. Luonnossa tuntuu, kuin niiden kasvu olisi täysin tyssännyt, mutta kuvissa ne onnistuvat näyttämään yllättävän pitkiltä. Saapa nähdä, mihin asti ne kasvaa - eivät ole nimittäin koskaan olleet näin pitkät.


Jospa minä kohta saisin Maijan tänne vieraaksi ruotimaan vaatekomeroani kalliista joukkoliikenteestä huolimatta, ja löytäisin uusia, kivoja kokonaisuuksia!

Vaatekriisin aikaansaannosta

Kuten aiemmin on tullut mainittua, poden parhaillaan pitkän linjan vaatekriisiä. Tämä kriisi on kytenyt pinnan alla jo varmasti pidemmän aikaa, mutta viime syksynä koin valaistuksen Lahdessa katsoessani inhon vallassa vaatekaappini sisältöä. Puristavia tai löysiä, ikivanhoja, kärsineitä lumppuja ja unholaan jääneitä vaateparsia kaikki tyynni. Myös luottofarkkuni sanoivat itsensä irti pari toisensa perään.  Lupasin pyhästi parantaa tapani ja olla ostamatta "ihankivoja" vaatteita ja hankkiutua eroon niistä, joita en enää käytä.

Jo tammikuussa varattiin jo kirppispöytää, ja saatiin myytyä 110€ edestä tavaraa, jeejee! Mainittakoon, että kaikki, paitsi yhdet käyttämättömät korkkarit, oli hinnoiteltu alle 5€. Eli kyllä sieltä ihan mukava läjä rompetta lähti uuteen osoitteeseen.
Reippaan viikon päästä on toinen pöytävaraus tiedossa, ja tällä kertaa käytiin haravoimassa kaappeja vanhempien luona- voin kertoa, että on melkoinen hinnoittelusavotta tiedossa.

Jonkinmoiset määrät vaatteita, joiden en usko menevän kovin hyvin kaupaksi, on myös kiikutettu vaatekeräykseen, taikka resuisimmat (esim. haaroista ratkenneet luottofarkut </3 ) yksilöt jätelavalle. Sääli kun täällä ei ole mitään tekstiilijätekeräystä, tuntuu jokseenkin väärältä pistää käyttökelpoista kangasta kaatopaikalle.

Joka tapauksessa, nyt on ruvettu tuumasta toimeen, jospa sieltä jokunen penni tulisi takaisin päin.

Mutta ei minun alunperin pitänyt jaaritella kirppisprojektista, vaan surkutella kovaa kohtaloani tylsiä vaateparsiani vuoden varrella.

Kahteen yllä olevaan kuvaan kiteytyy suurinpiirtein puolet käyttämistäni asukokonaisuuksista viimeiseltä puolelta vuodelta. Tuo Lontoon kaduilta napattu look voisi ehkä toimiakin, mutta en valehtele, kun sanon, että näytin syys-, loka- ja marraskuussa samalta joka jumalan päivä kadulla kulkiessani. Kärvistelin nuilla samoilla housuilla, jotka lopuilta ratkoin polvista auttaessani äitiä joulusiivouksessa konttaamalla pitkin lattioita. Tennarit olivat ainoat suurinpiirtein ehjät, matalat kengät, jotka omistin.
Nämä tennarit ja farkut yhdessä kärjistivät myös yläosien käytön; rönttöalaosan kanssa ei voinut yhdestellä ihan mitä tahansa, mitä vaatekaapista löytyi. Niinpä tuon takin alta löytyi usein flanelliruutupaitaa tai ylemmän kuvan raitapaitaa tai jotain mustaa villapaitaa. No, ei siinä, viihdyn kyllä kyseissä asussa, mutta viikko toisen jälkeen.... Blaaah.

Noh, selvästikin takki on vaihtunut mustaan villakangastakkiin ja tennarit ovat saaneet väistyä - onnekseni voin kertoa, että Joulupukki oli kuunnellut toiveitani ja muistanut minua enemmän kuin tervetulleella lahjakortilla kenkäkauppaan.
Parannusta on siis tapahtunut, sillä nuo kengät olivat ehdottomasti suurin murheenkryyni koko kokonaisuudessa. Uusien kenkien myötä vaatekaapistani löytyisi kasapäin vaatteita, jotka olisivat jälleen käytettävissä, kun niitä ei pitäisi yrittää mätsätä rönttötennareihin.

Mutta miten kävikään? Minä käytän edelleen vain niitä ruutupaitoja joita käytin koko v#¤%*! syksyn. Aaargh! Nyt alan epäillä, että vikaa löytyy korvien välistä, ja että olen tullut lopen sokeaksi vaatekaappini sisällölle. Tarvitsen jonkun apuun luotsaamaan vaatekomeroni sisällön ja avaamaan silmiäni uusille ideoille. Anyone?

Pientä apua tilanteeseeni toi alkuviikon Jyväskylävisiitti. Siitä lisää kohtapuoliin!

Kuulumisia

Huh, kuvittelin, ettei edellisestä postauksesta ole kovin kauaa, mutta sehän oli vielä tammikuun puolella... Aika kuluu nopsaan, kun on yllättäen tupsahdellut työvuoroja lähes joka päivälle. No, en valita, tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Helmikuu on tosiaan taittunut töissä ja ihanan keväisessä auringonpaisteessa (vaan missä se aurinko on näin vapaapäivänä??), josta tulee mieleen enemmän maaliskuun kuin helmikuun loppu. Niin piristävä kuin lämmittävä auringonpaiste onkin, en voi olla ajattelematta, että kostautuuko tämä helmikuinen aurinkoisuus sillä, että huhtikuussa paukkuu pakkanen? Toivottavasti ei.

Kuvia taannoiselta sorsanruokintaretkeltä. Veikkaan, ettei sorsatkaan halua huhtikuussa pakkasia, vaikka nämä arktiset sorsat tuntuvat kestävän tuulen ja tuiverruksen, jos on edes pieni määrä jäätymätöntä vettä.

Työvuorojen lomassa olen saanut vahvistettua maaliskuun loppupuolella alkavan harjoitteluni uudenkarheassa Sokos Hotel Tornissa. Saa nähdä, miltä respan työt maistuu, ja minkälaisessa pöhnässä se 12 viikkoinen taipale menee, jos saan ja jaksan tehdä muitakin töitä siinä sivussa...

Välillä vähän hirvittää, kun ajattelee tilannetta vuodella eteenpäin: Tämän uunituoreen restonomin pitäisi silloin löytää paikkansa tässä yhteiskunnassa. Näin opiskeluaikana voi turvautua työn puitteissa harjoitteluihin ja kesätöihin, ja tuntuu jokseenkin pelottavalta, että vuonna 2016 hakusessa on ihan oikea työpaikka. Saa nähdä, mistä sitä vuoden päästä itsensä löytää - iiks.

Halpa lamppu, kallis lamppu

Me ostimme Juuelin kanssa jo varmaan kaksi vuotta sitten kerralla kolme lamppua tähän kämppään; keittiöön/olkkariin kaksi, makkariin yksi. Yksi oli täysi floppi, joka ei ikinä päässyyt kattoon roikkumaan, eikä pääse. Toinen ei myöskään ikinä päätynyt kattoon roikkumaan, mutta minusta kyseinen lamppu miellyttää edelleen silmää. Kolmas lamppu päätyi kattoon, mutta olen siitä nykyään vähän epävarma; väri on ensinnäkin vähän väärä.

Pari vuotta meni siis niin, että keittiön katosta törrötti vaan sähköjohdot, muualla roikkuivat pelkät hehkulamput, ja olohuone on yksin saanut nauttia kattolampusta, josta en ole enää niin varma.

Ja niin, löytyyhän täältä semmoinen Juuelin vanha, perinteisen tylsä jalkalamppu, jossa on teippiviritelmä.

Tässä asunnossa on siis ollut lamppurintamalla vähän hakemista, eikä muuten vieläkään ole valmista. Mutta matkalla ollaan, haaviin on nimittäin tarttunut jotain sikakallista ja vastapainoksi sikahalpaa. Ja molemmista olen täysin varma!

Edullisempaan lamppuun törmäsimme Kodin1:ssä. Emme tietenkään olleet hakemassa lamppua, vaan muistaakseni jotain äärimmäisen tylsää (kuten moppia tms.). Mutta eihän kohtalolle voi sanoa ei, kun se ruumiillistuu eteesi kymmenenä, ihanana lyhtylamppuna, joista jokainen on varustettu hintalapulla, jossa lukee "Poistohintaan 20€"?
Ei, ei voi. Olisin voinut ostaa vaikka jokaisen niistä lampuista. Valinta oli mahdoton. Loppujen lopuksi Juueli sanoi viimeisen sanan ja minä suostuin. Olihan ne kaikki ihania.

Voi se on soma. Kuvaa ottaessani tuli kyllä pohdittua, että se on ehkä hitusen liian korkealla. Mutta on se nätti, taatusti joka pennin arvoinen. Ja meillä on keittiössä valo, jee!

Toinen lamppu löysi luokseni onnellisen sattuman kautta. Täysin kirjaimellisesti.

Se päivä, kun tieto tuli. Se oli onnellinen päivä. Epätodellinen, jopa.
Tiedättehän, kun sitä messuilla ollessa rustaa nimensä jokaiseen arvontaan, mutta tietää ettei niistä kuitenkaan voita mitään. No, ensimmäinen kerta kun voitan jotain oikeasti järkevää! (Rumia vaaseja, mukeja tai kuivakakkuja arvonnoista, joihin mummu on laittanut nimeni ja jossa jokainen arpa voittaa, ei lasketa.)

Tajusin onnekkuuteni tosissaan vasta, kun luin blogitekstin, jossa haaveiltiin saman tyyppisistä lampuista, etenkin tästä Boknäsin yksilöistä, mutta rahatilanteen vuoksi päädyttiin Clas Ohlsonin halpisversioon. Tajusin, että minulla ei varmasti olisi ikinä ollut varaa ostaa 345€ design-valaisinta, saati halua maksaa sen vertaa lampusta. Mutta voi pojat, että olen iloinen kun se tuotiin ovelleni allekirjoituksen hinnalla. Onnenpäiviä, totisesti...

Aurinkoinen päivä teki kunniaa Boknäsin Focus - valaisimelle.

 Majesteettinen näky, totta tosiaan. Vielä pitäisi hankkia parempi lamppu, sillä nykyisen sävy on aivan väärä Fokuksen tunnelmaan.

No, lamppuongelmien kanssa ollaan puolivälissä. Makuuhuone ja eteinen (ja ehkä se olohuonekin..) kaipaisivat vielä kattolamppua.  Ongemallista on niiden sijainnit, sängyn päällä tai keskeisellä kulkuväylällä, eikä matalalla, tai edes matalahkolla, roikkuva kattovalaisin siten ole järkevä ratkaisu. En vaan oikein ole onnistunut löytämään silmiäni miellyttävää plafondi-kattovalaisinta (eli sellaista joka ei roiku). Saa vinkittää, jos tulee vastaan. Mielellään Boknäs-hintaluokkaa edullisempia vaihtoehtoja, ellei niistä sattumoisin ole arvontaa käynnissä...
(Luulen tosin, että tässä taisi olla minun onnenkantamoiseni 20 vuoteen, mutta toivoa saa?)

Sanojensa mittainen Konna

Vuosi on pyörähtänyt lauhkeasti käyntiin muutamien ikuisuuslupausten - tarkoitan tavoitteiden - parissa. Pitää ottaa rauhallisesti näiden elämäntapamuutosten kanssa, räjähtävä, tarmokas alkuhan tarkoittaisi luonnollisesti töksähtävää ja nopeaa loppua, vai mitä. Suuruudenhullujen uuden vuoden tavoitteideni juolkaisusta on kokonaista 11 päivää, ja ylpeänä voin kertoa, että...

...olen syönyt koko aikana yhden King Size Tuplan. Ja kaksi ihanaa, tuoretta ja lämmintä munkkia keskustorin Munkkikahvilassa ja Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa. Pääpointti: vain YKSI karkkipatukka 11 päivässä! Karkkipäivä pitää kutinsa.

...ollaan Juuelin kanssa käyty vain kahdesti kunnolla ruokakaupassa ja ostettu viikon tarpeet kerralla. Toissakerralla viikon pöperöt Juuelin työeväiden kera kustansivat ~75€. Verrattuna entiseen yhden-kahden päivän ruokaostoksiin, joihin upposi helposti 30-40€, tämä on suurta edistystä. Välillä on ehkä pitänyt hakea maitopurkkia tms. lähikaupasta, mutta  pääpiirteittäinen pidemmän aikavälin ruokasuunnittelu pitää kutinsa.

...olen kotijumppaillut kevyesti kaksi kertaa. Verkkainen alku, mutta alku kuitenkin... Jokatapauksessa, liikunnan lisääminen pitää kutinsa. (Helppoa sikäli, kun yksikin kerta kuukaudessa on positiivinen muutos, mutta ei takerruta siihen...)

...aloitin uudelleen Harry Pottereiden lukemisen, Salaisuuksien kammio meneillään. Vapaa-ajan käyttäminen hyödyllisemmin pitää kutinsa.

...vaatekriisini setviminen on saanut lähtölaukauksen, sillä eilen kuskattiin 48 kappaletta minun ja Juuelin vaatteita (sekä vähän muutakin krääsää) Bonus Kirppikselle. Huomenna menen vakoilemaan, mikä tilanne siellä on, ja mahdollisesti vien ylihuomenna lisää ehdokkaita myyntiin.


Olinkohan turhan vaatimaton, alkuhan näyttää varsin lupaavalta. :D Saisinkohan vielä houkuteltua tänään Juuelin töiden jälkeen pikku kävelylle...
Mainittakoon vielä, että edellisellä viikolla omat haasteensa asetti Netflix ja koukuttumiseni Orange is the New Black - sarjaan. Hyvä sinänsä, että sarjaa oli saatavilla vain kaksi tuotantokautta, meni nimittäin varmaan  kuusi tunnin jaksoa enemmän tai vähemmän putkeen parhaimmillaan. Ei tekisi pahitteeksi saada vähän työvuoroja tähän laiskottelun keskelle, haha.

Summa summarum: Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue. Näillä mennään.

Tervetuloa 2015

Heisulivei, täällä ollaan taas! Pikaisen Lontoo-visiitin jälkeen ei koulutöiltä saanutkaan hetken rauhaa, ja se näkyi täälläkin poissaolollani. Selvisin kuin selvisin, ja nyt on koulu lähestulkoon plakkarissa harjoittelua ja opparia lukuunottamatta. Olettaen siis, että kaikki työt menevät hyväksytysti läpi...
Hivenen stressaava syksy huipentui joululomaa edeltäviin pariin viikkoon, jolloin laskeskelin kouluhommien määrän olevan ~13, ja näiden ihanuuksien lisäksi muutto Tampereelle aiheutti myös pientä lisästressiä. Niin ihana asia kuin se olikin, niin se nyt vaan vei pari päivää aikaa raporteilta ja muulta kivalta.

Tässä nyt odottelen että Sokos Hotelleilta tulisi vastausta harjoittelunkaipuuseeni tällä viikolla, ja että Lahden kämpän takuuvuokra tupsahtaisi tililleni. Minulla on siis käytännössä vielä lomaa, kun harjoittelu ei ole alkanut, eikä satunnaisia työvuorojakaan ole ilmaantunut. Vapaapäivien missiona olisi varata kirppispöytää keskustasta ja hinnoitella myytäviä vaateparsia.

Ajattelin myös jakaa klassisia uuden vuoden "lupauksia" vuodelle 2015. Lupaus on kyllä niin vahva sana, että en sitä mielelläni käytä. Niin monet uuden vuoden lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa, että sana "lupaus" on kyseisessä yhteydessä ainakin omissa korvissani merkityksetön. Siispä sanoisin, että minun kohdallani on kyse enemmänkin kuluvan vuoden toiveista ja tavoitteista. 

Minulla on jostain syystä tapana sortua suuruudenhulluteen näissä asioissa, mutta ei se mitään, kun en kerran lupaa mitään! Voisin siis jaotella vuoden 2015 tavoitteet neljään eri kategoriaan: Liikuntaan, ruokaan, matkailuun ja vapaa-aikaan. (älkää naurako. :D )

Liikunta

Ehei, en lupaa olevani kesäkunnossa 2015. Sen sijaan olisi tavoitteena tehdä jotain liikunnallista silloin tällöin säännöllisesti, ja saavuttaa ihan kelpo peruskunto. Voisin ruveta jälleen venyttelemään. Haaveilen, että tallattaisiin Juuelin kanssa noita Hervannan lukuisia ulkoilureittejä ja luontopolkuja, jos ei ihan näin talvikeleillä, niin ainakin kevään ja kesän tullen.

Ruoka ja herkuttelu

Kuten olen jo aiemminkin täällä mainostanut, en usko karkkilakkoihin ja täyskieltoihin. Minusta niissä ei ole edes mitään järkeä - miksi pitäisi kieltää täysin kaikki, mistä nauttii? Täyskiellon sijaan olen ajatellut perinteistä suklaanostolakkoa, tai vaihtoehtoisesti lapsuudesta tuttuja karkkipäiviä. Jäätävä mässäily saisi jäädä pois. Ainakin heti kun joulukarkit loppuvat... (joita onkin enää neljä kappaletta...)

Ruuan suhteen meillä olisi Juuelin kanssa tavoitteena pystyä suunnittelemaan ruokailua pitemmälle aikavälille. Meillä on ollut paha tapa mennä kauppaan nälkäisinä haahuileemaan, ja miettimään että mitäme tänään syötäis... Ja sama kaava toistuu heti seuraavana päivänä. Ruokien suunnitteleminen esimerkiksi koko viikolle säästää pitkässä juoksussa sekä aikaa että rahaa.

Matkailu

Niin, tämä blogihan perustettiin alunperin matkailun ympärille... No, nyt eletään pienoista lama-aikaa siinä suhteessa. Tästä sattuneesta syystä matkailuhaaveeni ovat melko vaatimattomia, mutta kuitenkin sellaisia, joita todella haluaisin toteuttaa. Tapetilla on edelleen Kokkolan majakkasaari Tankar kesäpiknik olisi ihana!), suomalaisten suosikkikohteet Tallinna ja Tukholma, sekä Lappi ja Ahvenanmaa. Jos yksikään edellä mainituista toteutuu tänä vuonna, olen todella iloinen!

Vapaa-aika/muut

Syksyn mukanaan tuoma vaatekriisi on edelleen vahvasti läsnä, ja kirpparilla myymisen lisäksi toivon, että saan jotenkin muutenkin selkeyttä kriisiini. Tästä voinen kertoa lisää seuraavissa jaksoissa, mikäli vähälukuista lukijakuntaani kiinnostaa moinen.

Olisi myös suotavaa, että lorvisin vähemmän koneella, ja vaikka lukisin kirjoja tai tekisin jotain muuta hyödyllist vapaa-ajallani (ks. kohta 1..) Toisaalta, sen ajan, jota koneella käytän, voisin käyttää paremminkin. Esimerkiksi päivittämällä Konnakartanoa useammin :D

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä (päinvastoin) vuoden päätavoitteenani on oppia valokuvaamaan jotenkuten ja ymmärtämään kameran toimintoja. Ai miksi? No, Joulupukki (aka Juueli..) oli kuunnellut urputustani ja pistänyt ranttaliksi joululahjaostoksilla...

Nyt on sitten pelit ja vehkeet kunnossa, enää kuvaajassa on parantamisen varaa.
Voin muuten sanoa, että kun avasin Juuelin paketin aamulla autuaan tietämättömänä ssen sisällöstä, olin pienessä shokissa varmaan seuraaavan puoli tuntia... Kreisikulta!

Joulunajan kuvaustestailuja

Anopin kissaparka ei ollut innoissaan kuvauskohteena olemisesta... :D

Kerkesin jo välipäivinä suuttua, kun kaikki joulun lumi suli plussakelien takia puista, ja kauneus oli tipotiessään... Yhdessä päivässä talvi tuli kuitenkin onneksi takaisin.

Majesteettinen Pepita.

Saa nähdä, opinko käyttämään moista aparaattia.

Mutta nyt pitää nostaa kissa pöydälle: Mitä Konnakartanon voisi pitää sisällään vuonna 2015? Kuten sanottua, niitä reissuja ei tälle vuodelle taida pahemmin kertyä... Sitten onkin maailman postausaiheet avoinna. Tuleeko toiveita ruudun siltä puolen? Saattaa olla, että tällä joululahjalla on vaikutusta Konnakartanon  sisältöön.
Itse ajattelin ehkä purkaa tätä ikuista vaatekriisiäni tänne. Oma tyylini on jokseenkin yhtä sekamelskaa, joten sen kehittymistä ja uusien kuvioiden kartoittamista saattaa olla tiedossa.
Lisäksi saatan esitellä uutta Konnakartanoa, eli siis uutta kotiani, ja sen sisustuksellista kehittymistä - saa nähdä saadaanko tänä vuonna vaatekaappia? Voisin piakkoin myös esitellä yhden synkkää syksyäni valaisseen arvontavoiton..

Aaand then..? Pallo on ruudun toisella puolen. Mitä saisi olla?