Paavi ei tiedä jumaluudesta mitään

Pisasta suuntasimme Firenzeen. Roomassa ollessamme hostellikaverit suosittelivat tohkeissaan meille Plus-nimistä hostellia, joka oli enemmänkin hotelli kuin hostelli. Kannatti varata hostelli suositusten mukaan, oli nimittäin ihan pirun hyvä hostelli. Sääli sinänsä, että saatiin nauttia siitä vain yksi yö. Respaneiti pahoitteli kovasti kun meille ei sillä hetkellä riittänyt kuin yksi paketti minishampoita.

MISSÄÄN hostellissa ei jaeta vieraille minishampoita, pyyhkeitä, topsipuikkoja ja kynsiviilaa. Paitsi Plus-hostellissa.

Näyttääkö hostellin aamupalalta? (vastaus: Ei, ei näytä.)

Heti aamusta (kuten meillä ahkerilla reppureissaajilla on tapana) nousimme ylös ja lähdimme tutkimaan mitä Firenzellä oli meille tarjottavana. Kummallakaan ei ollut mitään hajua mitkä ovat kaupungin must-see -nähtävyydet, menimme vain kartta kainalossa kiertämään hostellisedän ympyröimiä kohteita. 
Ensimmäisenä löydettiin ihan järjettömän suuri ja koristeellinen vaaleanpuna-vihreä kirkko.

Kirkon jälkeen löysimme aukion, Piazzan, täynnä riettaita patsaita. Feikki-Davidin ja joukon muita irstailijoita.

Kiiruhtaessamme pois tämän kaiken härskiyden keskeltä (opimmehan Vatikaanissa siveellisiksi) ylitimme kivan sillan, jolla ei muuta myytykkään kuin kultaa ja kimallusta.

Sillan ylitettyämme oli luonnollisesti jokapäiväisen jäätelön aika.
(se joka ei ole syönyt italiassa jäätelöä, ei tiedä sen pyhyydestä mitään)

Niin, ja Firenzessähän piti sataa pitkin päivää, mutta koska olimme varautuneet hienosti pitkin housuiin ja paidoin, aurinko paistoi pilvien seasta nätisti koko päivän. Hyvin tarkeni nousta ylösylösylös kukkulalle.

kiipeäminen aina palkitaan, kovin oli nättiä.

Satuttiin hyvin paikalle, kun MTV järjesti ilmaisen minikonsertin kukkulan laella. Ihan hyvä fiilis, musiikkia ja törkeän hienot maisemat.

Tämän suunnattoman ponnistelun jälkeen vaadimme tietysti ruokaa. Ja mitä muutakaan italiassa voi syödä, kun pizzaa ja pastaa. Huhu kertoi, että Firenzestä saa ne parhaat pizzat. Metsästimme siis lievän paineen alla mahdollisimman hyvää pizzapaikkaa huokein hinnoin.
Ja voi luoja.
Paavi voi etsiä turhaan taivasta Vatikaanistaan, se nimittäin löytyy Firenzen pizzerioista simppelin pizzan äärestä.
Ollaan ihmetelty, kun kaikissa ruokalistoissa pizzoissa on aina tosi vähän täytteitä (tyyliin tomaattikastike, juusto, basilika), mutta nyt selvisi kyllä syy. Ei siihen muuta tarvita. Se on jo sula täydellisyys pohjasta lähtien.

Tässä on pyhyys. Yhden täytteen pizza. Minulla pepperoni, Maijalla kinkku. Ah.

Vieläkin vesi herahtaa kielelle kun ajattelee tuota täydellisyyttä.
Se oli viimeinen niitti, we fell in love with Florence.