Maija brings the monster out of me

Hostellien varaaminen voi olla yllättävän haastavaa. Varsinkin jos ne varaa vähän puolihuolimattomasti. Kannattaa esimerkiksi tuplatsekata, että hostelli on varattu oikeille päiville, löytyykö 24h respaa, ja mikä on osoite. Ennen kaikkea olisi hyödyllistä tietää hostellin nimi, ennen kuin lähdet ilman karttaa ja kunnon ohjeita kaupungille hortoilemaan. (tähän mennessä kaikki on kuitenki mennyt yllättävän hyvin)
Kaukaa katsottuna ohjeemme Milanon hostelliin näyttivät hyvältä. Ota bussi nro 81 Lambraten suuntaan, jää pois Via Porporan pysäkillä. Kun tulet bussista ulos, käänny vasemmalle Viale Lombardialle, kävele 300m ja käänny oikealle Via Leoncavallolle. Ensimmäisenä oikealla hostellimme.
No, kaikki meni kyllä hyvin siihen asti kunnes nousimme bussista.
Ensinnäkin piti kääntyä oikealle, ei vasemmalle. (elleivät sitten ohjeen kirjoittajat oleta että astut bussista takaperin). 300m = 50m, ja jälleen käännös päinvastaiseen suuntaan kun ohjeisa sanottiin.
Turhauttavaa.
Onneksi italialaiset ovat yllättävän tietoisia, minkä nimisiä katuja missäkin on, ja saimme apua useaan otteeseen. Paras oli kuitenkin meitä kaksi päätä lyhyempi, valkopäinen italialaismummmo joka ei tietenkään sanaakaan englantia puhunut, mutta kuulleessaan kadun nimen, sai suurieleisen ahaa-elämyksen ja tarttui Maijaa kädestä kiinni ja lähti johdattamaan meitä oikeaan suuntaan.
Mummelin avulla löysimme perille.
Onneksi lähdettiin Venetsiasta vähän aiemmin mitä aluksi suunniteltiin, olisi ollut ikävää yrittää suunnistaa näiden ohjeiden mukaan puoli 12 yöllä.

Hostellilla saimme pävitettyä Konnakartano oikeen tunteella, ja nukuttua tarpeeseen tulleet kunnon yöunet.
Venetsian jäljiltä Maija ei ole oikein ollut täydessä terässä, vaan otsaa ja naamaa kuumottaa ja räkä lentää. Mertsen asemalla ja marmoripenkillä lienee osuutensa asiaan...
Siispä, kun minä kuulen maanantaiaamuna Maijan ensimmäisiksi sanoiksi "mää oon niin kuollut" yskän ja niiskutuksen keskeltä, päätimme varata toisenkin yön samasta hostellista että karhunpoika saisi vähän sairastaa tautiaan ennen uutta kaupunkia.
Buranat ja pari tuntia unta lisää, lämmin suihku, appelsiini ja muu ruoka tekevät ihmeitä, ja pian pääsimme ihailemaan Milanon shoppailukatua.

No, kuten eräs skotti sanoi Roomassa Maijasta, "She brings the monster out of you" kun shoppailusta on kyse.  Ja niinhän siinä kävi, jo ensimmisen kaupan myötä oli piru irti ja visa vinkui.

Älkää säikähtäkö, eivät kaikki pussit sentään ole minun. Kaksi ensimmäistä kuuluvat Maijalle...

Päivän shoppailun jälkeen päätettiin käydä äkkiä vilkaisemassa Milanon päänähtvyyttä Duomoa ja Castello Sforzesco-linnaa suihkulähteineen.

Nyt on uudet kuteet sullottu rinkkoihin ja suuntana Torino!

Milanon rautatieasema on hienoin mitä ollaan tähän mennessä nähty