Vähän alkaa olla hernaria hihassa

4 viikkoa olemme olleet tien päällä - tai siis raiteilla - ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että olemme olleet hypäkällä jo jonkin aikaa. Vähän on vaatteet ryyteessä, shampoopurkit tyhjentymäisillään, jalkojen rakot alkavat kovettua ja krooninen väsymys puskee päälle. Viimepäivien pyykkäystä vältellen ostimme H&M:ltä sukkia ja alusvaatteita muun shoppailun lomassa.

Berliinistä ei tarvitse tietää kuin yksi henkilö. Minä tunnen juuri sen oikean. Hän on oikeaan aikaan oikealla junalaiturilla vastassa, hänen siskonsa kämppä (missä punkkaamme) on 50m päässä paikallisjuna-asemasta, hän tuntee klubien omistajat ja hommaa ilmaiset sisäänpääsyt, ja mikä parasta, on wakeboardingin pitkäaikainen harrastaja. Hän sattuu myös työskentelemään lähimmällä järvellä, jossa kyseistä lajia voi harrastaa. Se tarkoittaa sitä, että pääsimme alennettuun hintaan kokeilemaan tuota lajia.
Saavuimme torstai-iltana Berliiniin, asetuimme taloksi ja kävimme hieman kuuntelemassa jazzia ilmaiseksi suhteilla. Illan pikkutunneilla kokeilimme dönereitä, paikallisia kebabbeja taskuissa.

Perjantaina suuntasimme järvelle kokeilemaan wakeboardingia. Wakeboardingissa on kyse siitä, että mennään kaapeleiden varassa vettä pitkin vähän kuin lumilautaillen 30km tuntivauhdilla. Pari ekaa kertaa tietysti läsähdimme pää edellä veteen ja katsoimme kateellisina, kun ammattilaiset pyörivät ilmassa ja tekivät voltteja suuntaan jos toiseen. Parin kokeilun jälkeen pääsimme kuitenkin etenemään. Ensimmäinen käännös aiheutti sitten ongelmia, minä en niitä ikinä selättänyt, mutta Maija lumilautailevana tähtenä pääsi jopa kolmannelle kurville (yht. 4 kurvia).
Rankkaa oli. Vieläkään ei kädet nouse kunnolla ja niska on tuhannen jumissa. Nyt on maanantai.

maija

minä :D

Oppaamme tunsi kaikki järvellä työskentelävät ja asui itsekin järven rannalla bungalow'ssa, jossa yövyimme. Hänen setänsä tarjosi meille ilmaisia oluita ja shotteja, sekä illalla paikallista herkkua, currywürstia ranskalaisilla. Namnam!
Aamulla lähdimme jonkun kaverin autolla kiitäen kohti Berliiniä. Saksan moottoriteillä ei ole nopeusrajoituksia, ja näinpä ohittaessa mittari kohosi taivaisiin. Minä en mittaria enää 180 jälkeen nähnyt, mutta Maija huomasi sen käyvän 200ssa. Eihän siinä vauhdissa mitään, vaan se, että se on laillista. Kyllä tuntui matelulta 120km/h tuon jälkeen.

Lauantaina kierreltiin kaupungilla, shoppailtiin kevyesti, asioita joita on jo matkan varrella useasti hypistelty, sekä pari yllättäjää (miten vedänkään puoleeni näitä nahkatakkeja.....?). Muutamassa rysässäkin käytiin, mutta alkaa pikkuhiljaa olemaan komeapytinki-ähky. Sunnuntaina jotain vaihtelua perinteiseen turisteiluun, kun seurasimme katukarnevaalia, jossa 99 eri kulttuuria esitti showtaan soittaen ja tanssien koreissa asuissa. Berliinin asukasmääräkin kasvoi sunnuntaina, ja tänään on yleinen vapaapäivä kyseisen tapahtuman johdosta.
Letkan viimeiset rekat olivat lähinnä party-busseja, joita ihmiset lähtivät sankoin joukoin seuraamaan tanssien (me seurasimme numeroa 96). Kaikki tiet olivat autoilta suljettuja, ja illan hämärtyessä ja rekkojen diskovalojen valaistessa fiilis oli kuin klubilla.

arvatkaapa mätsäsikö taustalla komeilevat kengät näpsäkästi asuun? arvatkaapa myös, lähtikö nekin mukanani kaupasta? Kutsun heitä nykyään vauhtiraidoiksi. :)

pytinkiähkyä

pytinkiähkyä

the muuri

kani, joka jyrsi upouudesta laukustani palasia

Vielä on reissusta kaksi päivää jäljellä ennen kotiinpaluuta. Berliinin muuria pitää vielä käydä vilkaisemassa, ehkä jollekin klubillekin eksytään. Huisi reissu on ollut kaikenkaikkiaan, erästä pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta. Ollaan vähän selailtu Euroopan karttaa mahdollista seuraavaa reissua varten... Katsoo miten ensi kesänä asiat ovat :)